Onko muilla vaikeuksia esittää aikuista?

Haluaisin myös laulaa ja maalata ja piirrellä, töissäkin. Ja pukeutua vaikka poniksi joku päivä. Haluaisin laskea pulkalla ja välillä vaan möllättää hiljaa ajatuksissani. En pysty enää lukemaan romaaneja, ne tuntuu liian haasteellisilta, kun lauseisiin on kätketty viisauksia, enkä jaksa ratkaista niitä.

Ap

Työuupumus tulee mieleen.

Tai sitten niinkuin minulla. Mulla on ADD. Työpäivän ajan kun pitää olla aikuinen ja analyyttinen ja fiksu ja asiallinen ja skarppina, niin illalla ei jaksa.

Ite jaksan kyllä pohtia syvällisiä, mutta sit muuten en muista syödä, pukeudun miten sattuu, keksin jotain päähänpistoja joiden seurauksena valvon aamuyöhön jne.

Et ole kovin nuori kuitenkaan kun lapsiakin on, ja jos et ole ollut aina tuollainen, niin todella outoa että hommasit lapsia ylipäätään, vai onko ne vaan sun leikkikavereita? Todella erikoinen olet, koska en muista että olisin ollut lapsenakaan noin lapsellinen.

Aikuistuminen on valinta, ikääntyminen toki väistämätöntä. Voit kuule vaikka tanssia, maalata ja jumpata ihan työksesi, jos hankit näitä juttuja kohtaan aikuisen ihmisen motivaation ja teet niistä ammatin. Eikä kaikkien tarvitse pukeutua samalla tavalla, pukeudu poniksi, jos haluat! Kuulostat taiteelliselta ihmiseltä.

Ootko oikealla alalla töissä? Ehkä kannataisi jakea johonkin teatteriin näyttelijäksi tai sirkukseen esiintyjäksi.

Mäkin olen lapsellinen-lapsellinen! Se on parasta, aikuisten maailma on tylsä.

T.37v

Kuolisitte nauruun jos tietäisitte mitä teen. Kaikkea muuta kuin taiteellista ja lapsellista. Ehkä se alkaa näkyä näinä haaveina.

Olen aiemmin lukenut paljon, ja seurannut välillä intohimoisesti politiikkaa ja yleistä keskustelua. Nyt halusisin vain haaveilla ja askarrella. Valitettavasti ei taidot riitä taiteilijaksi, ja teatteriporukan kanssa tunnen taas olevani liian jäykkä.

Olen alkanut ahdistua meikkaamisesta ja haaveilen pitkästä etutukasta, näyttäisin siinä miehen mielestä ihan lapselta. Tekisi mieli pukeutua kuin Peppi Pitkätossu.

Ap

Lapsena olin haaveilija, mutta aloin muuttua teiniksi aika nopeasti. Alakoulussa oli jo meikit, hiusvärit ja pojat. Ehkä en ollut lapsi tarpeeksi kauan?

Ap

Mitä aineita käytät?

Mä olen kans tuollainen eikä minulle ole lapsia, ehkä suurin syy on juuri se etten kestäisi esittää aikuista. Minusta on ihanaa elää vain itselleni, tehdä niitä ruokia mitä juuri minä haluan tai käydä grillillä tiistaina jos siltä tuntuu, lähteä keskellä yötä jonnekin hetken päähänpistosta, pukeutua juuri niinkuin haluan eikä miettiä tyylikkyyttä ym. Onneksi olen sellaisessa työssä, etten edusta ketään.

Ei minun ole mikään tarve erottua joukosta tai etten pystyisi olemaan aikuinen, mutta minulla ei ole mitään mielenkiintoa siihen. 

Pelkkä ajatus hiekkalaatikon REUNALLA istumassa ja rupattelemassa toisten äitien kanssa..... ei, minä olisin ihan siellä hiekkalaatikoLLA tekemässä hiekkalinnaa. Ja jos joku lapsi omisi minun lapion, niin surutta ottaisin sen pois. Ei lapsi ole mikään idiootti joka saa oppia tekemään noin, vaan sen voi ihan opettaa, ettei aikuisteltakaan viedä mitään.

Mm. siksi minulla ei ole lapsia. Ja elämä vienyt niin, että nämä ajatukset vain vahvistuu koko ajan.. Ikää kyllä on jo tarpeeksi.

Jouduitko ottamaan liikaa vastuuta lapsena? Jouduin itse pyörittämään huushollia ihan liian nuorena, joten tunnen etten ikinä aikuistunut.

Askartelu on kyllä mukava harrastus! <3

Jossain kohtaa ihmiselle tulee rohkeutta elää itselleen tai olla itsensä ja se on hyvä juttu. Elää oman näköistä elämää eikä niin välittää mitä muut ajattelevat. Itse en ole aikuinen tai lapsi, tai minusta ei tunnu kummaltakaan. Käytännössä olen aikuinen mutta minä olen aina ollut minä. Osaan keskustella kuten aikuiset, teen asiantuntijatyötä mutta kyllästyn helposti.

Ja se on aina ollut niin, kun siivoan niin laittelen huone kerrallaan jotain asetelmaa ennen kuin vaihdan siivouskohdetta. Teen kuvan, ja jatkan vasta kun yksi huone on kuin avotakan sivulta.

Ei kukaan ole pitänyt minua omituisena, kaikkea ei tarvitse paljastaa muille ihmisille. Huvitan vain itseäni kuinka monta kertaa saan aseteltua keskusteluun sanan sirkus ettei kukaan muu huomaa. Ehkä leikittelen koko elämäni koska se huvitttaa minua. Naimisissa, perheenäiti, ei-kadoksissa.

En käytä aineita. Joskus alkoholia.

Lapsuus oli melko helppo. Tosin äitisuhde haastava. Äidillä oli pahat vaihdevuodet, enkä ikinä riittänyt. Edelleen kaikki tekemäni on äidistäni väärin, mutta enää se ei kiinnosta minua ollenkaan.

Outoa on se, että tämä on tullut vasta nyt. Vauvavuosina olen ollut se tavallinen kahvia paljon juova vauvakuplaäiti, ja äitiysloman jälkeen työ tuntui lomalta. Oli ihanaa olla aikuisten kanssa, laittautua ja olla tehokas. Nyt haluaisin vaan olla kotona ja luonnossa.

Ap

Mietin sitäkin, sainko kaiken liian aikaisin, talo, lapset, ura, avioliitto. Olen 29.

Sellainen vapauden vaihe jäi väliin. Aikuisen vapaus. Opiskelijana se oli vain juhlimista.

Ap

Ehkä työpaikallasi on jäykästi käyttäytyviä rautakankia - jos pidät rennommasta. Ja astetta tylsemmät keskustelun aiheet. Ehkä voit perustaa yrityksen jossa ihmisillä ei ole rautakankea selässä tai tylsiä näennäisiä aiheita, aito on parempi

Vierailija kirjoitti:

En käytä aineita. Joskus alkoholia.

Lapsuus oli melko helppo. Tosin äitisuhde haastava. Äidillä oli pahat vaihdevuodet, enkä ikinä riittänyt. Edelleen kaikki tekemäni on äidistäni väärin, mutta enää se ei kiinnosta minua ollenkaan.

Outoa on se, että tämä on tullut vasta nyt. Vauvavuosina olen ollut se tavallinen kahvia paljon juova vauvakuplaäiti, ja äitiysloman jälkeen työ tuntui lomalta. Oli ihanaa olla aikuisten kanssa, laittautua ja olla tehokas. Nyt haluaisin vaan olla kotona ja luonnossa.

Ap

Olet löytänyt sen mikä oikeasti merkitsee. Politiikka, sijoittamiset yms se on aikuisten keksimää diipadapaa jolla tuotetaan rahaa elämiseen. Raha ratkaisee. Aikuisia ollaan rahan vuoksi. Osa ihmiskunnan näytelmässä.

Lapsilla on viaton ja itselleen realistinen kuva maailmasta. Vain se hetki ja heitä ympäröivä maailma. Ei mitään ylimääräistä.

Mua ei huvita jutella ylipäätään enään mistään. Mikä merkitys keskusteluilla on jos niillä ei ole tarkoitus saavuttaa mitään?

Hei. Me nauhotettiin mun kouluikäisen pojan kanssa yks ilta pieruja whatsuppiviesteillä. Ihan vaan koska sillä hetkellä sattu pierettämään. Mietin että hitto kun muut nyt tänkin näkis niin sitä paheksunnan ja ällistyksen määrää :D mut meillä oli sikahauskaa ja mua kiinnostaa päällimmäisenä se :)

Töissä myös pitää olla ns. normaali ja tylsä. Ääh, niin teeskentelyä. Tee mitä haluat, ap! Niin kauan kun se ei ketään satuta, mitä väliä? Ikääntyessä tajuaa yhä selkeämmin että ei ne ulkopuoliset ihmiset oikeesti välitä. Ja ne jotka välittää, pysyy siinä. Ja työpaikkaa nyt voi aina loppujen lopuksi vaihtaa.