Noloin kännimoka
Mikä on noloin kännissä tekemäsi moka? Itselläni ehkä sammuminen Kampin keskukseen ja sitä seurannut kyyditseminen selviämishoitoasemalle Töölöön.
Kommentit (25)
Olen absolutisti, mutta kaveri pani kännissä kerran teinityttöä :D
En edes kehtaa kirjoittaa tänne. :DD Oon liian nolo.
Kerron kahden tutun kännimokia: toinen kusi laivan käytävälle risteilyllä, toinen nukkui kampin bussiaseman portaiden alla yön yli. :D
Sairaalaan tiputukseen sammuttuani kaverin sohvalle.... Ei elämäni ylpein hetki herätä tipasta sairaalavaatteet päällä :)
Olin parikymppinen tyttö, kun kaaduin pyörällä (ei ollut harkintakykyä, että olisin älynnyt taluttaa sitä), löin silmäkulmani auki katuun ja särjin silmälasini. Hävetti jonottaa kaupungin sairaalan ensiapupäivystyksessä tikattavaksi kaikkien muiden juoppojen kanssa.
Nuorempana olin aika kova menijä ja monet morkkikset tuli koettua. Perinteiset kännikaatuilut hävettää, varsinkin joidenkin puolituttujen edessä. Jälkeenpäin ajateltuna jopa aika pelottavaa, kun mustelmia on joskus löytynyt korvasta, kerran tuli otsaan iso vekki. Noissa olisi voinut käydä huonomminkin. Oksentelu säädön luona pitkin kylppärin lattiaa ja seuraavan aamun vaivautunut tunnelma, ei oikein naurata vieläkään. Noloin moka kuitenkin on, kun erään baari-illan jälkeen menin kotiin nukkumaan, unissani sitten kävelin kämpästä ulos ja länttäsin oven kiinni. Ihan helvetin noloa mennä aamuyöstä rimputtelemaan naapureiden ovikelloja, onneksi eräs myös humalainen naapuri oli hereillä ja soitti huoltomiehen avaamaan oven mulle. Hävettää vieläkin muistella koko juttua, oli lähellä, etten tuon tapahtuman jälkeen muuttanut pois koko talosta. Nykyisin osaa jo onneksi juoda fiksummin.
Koomakännit uutenavuotena kaverin luona ja paskat tuli housuun.
Mulla sama tarina kuin ykkösellä! 😀 Kukaan muu paitsi poikaystävä ei saanut tietää. Hän ne kuset rapusta siivosikin. En oikein vieläkään ymmärrä tapahtunutta. Aikaa siitä on noin kuukausi.
N25
Kerroin ihastukselle että rakastan sitä. Sanoin tämän monta kertaa, vaikka kauhistunut ilme toisen naamalla olisi antanut aihetta lopettaa aiemminkin.
Vierailija kirjoitti:
up
Minäkin uppasin kännissä.
Ei ehkä noloa mut mieleen jäi.
Panin yhtä muijaa hänen luonaan baari-illan jälkeen. Hän kun jyystön jälkeen nukahti, menin alasti kortsu kädessä käytävälle jossa vessa oli.
Miehuuteni oli vielä täydessä mitassaan.
Käytävällä hämärässä vastaan tuli nainen, no humalassa keksin kuningasidea ja kysyin häneltä et ”haluutko säkin panna kakkoseen?”
Ei sanonut mitään, meni vaan toiseen huoneeseen ja laittoi oven kiinni.
Kävin sit vessassa ja lähdin himaan.
Tuo käytävällä kohtaamani nainen oli panemani tytön äiti...
Virtsasin uuniini, käytin silloin mielialalääkkeitä ja olin juonut hyvin paljon.
Olin vaimoni kanssa polkuptyöräeissulla turun suunnalla ja päätettiin hetken mielijohteesta mennä lautalla tukholmaan ja jatkaa sieltä fillareilla kohti pohjoista.
Lautalle päästiin ongelmitta, fillarit autokannelle ja ei kun ottamaan olutta pubiin.
Illansuussa tukholmaa lähstyttäessä oltiin aikas seis ja päätettiinkin palata samalla lautalla takaisin turkuun.
Sitten meni meikäläiseltä muisti kokonaan ja seuraavan kerran heräsin laivan putkasta. Joku virkapukuinen hätisteli pihalle ja hirveässä koistisessa kömmin aulan portaille istumaan ja vääntämään kädet täristen sätkää ja mietin että mistähän sen vaimon saisi käsiinsä.
Kuuntelin paikalla olleiden nuorten puheita ja kun kuulin että heidän pitäisi vaihtaa ruotsin kruunuja etukäteen, aloin miettiä että turkuunhan tässä pitäisi olla matkalla.
Menin lautan infopisteelle ja yritin kysellä vaimoni perään, mutta siellä oli joku hoonosuomi hurripoitsu, joka alkoi välittämästi hokemaan "ma en puhu sun kans enää yhtään mitään, mene pois".
Äimän käkenä etsin muuta laivan henkilökuntaa ja löydettyäni jonku seilorin, eloin kyselemään eilisen illan tapahtumista ja mistä voisin löytää vaimoni.
Mentiin lautan turvallisuushenkilöiden puheille ja minulle selvisi, että olen uudelleen matkalla kohti tukholmaa. Minut unohdettiin putkaan turussa, eikä luovutettu turun poliisille.
Voi vittu, mikä tilanne ja sitten aloin etsimään vaimoani sieltä lautalta. Vaimoa ei missään, eikä matkatavaroita, eikä myöskään polkupyöriä autokannella. Etsin naistani joka ikisestä kolkasta sillä lautalla ja kyselin jokaiselta jonka henkilökunnaksi etsiessäni totesin. Pelkäsin tapahtuneen jotain fataalia, lautalta putomista tai jotain.
Hirveä huoli naisestani ja aloin soittelemaan tutuille treelle (ei ollut silloin kännyköitä), olisiko hän ottanut johonkuhun yhteyttä.
Pitkien puheluiden jälkeen sain yhteyden sisareeni ja hän oli taas saanut puhelun vaimoltani. MIkä helpotus, sillä hän oli noussut lautalta turussa, mutta ilman matkatavaroita ja polkupyöriä.
Elämäni pisin lauttamatka uudelleen tukholmaan ja sieltä takaisin turkuun, jossa vaimoni tuli lauttaan sälytyslokeron avain mukanaan ja pääsimme vihdoinkin maihin.
Polkupyörät olivat kateissa vielä muutaman päivän ja yövyimme leirintäalueella, sillä tukholman satamatyöntekijät olivat kantaneet pyörämme maihin ja joku huolellinen oli nostanut ne tyhjään konttiin kun noutajia ei ollut ilmestynyt paikalle.
pahin kännimoka nuoruudessa ja elämäni raskain reissu turku-tukholma-turku-tukholma :-)
Ps. Terkut entislle vaimolleni. Oli ne aikamoisia seikkailuja yhdessä :-)
Ei nolointa mutta mieleenpainuvaa: panin aamuyöstä steissillä tapaamani monnin kanssa rautatientorin Holiday Innin aulan invavessassa. Pytty halkesi ja vedet valui pitkin lattiaa. Olin 25, poika 19v. kesäaamuna klo 5 purjehdittiin pokkana ulos hotellista käsikynkkää respan ohi hyvät huomenet huikaten. :D
Vierailija kirjoitti:
Kusin poikaystävän sänkyyn.
Kännijutuista täällä piti puhua.
Vierailija kirjoitti:
Olin vaimoni kanssa polkuptyöräeissulla turun suunnalla ja päätettiin hetken mielijohteesta mennä lautalla tukholmaan ja jatkaa sieltä fillareilla kohti pohjoista.
Lautalle päästiin ongelmitta, fillarit autokannelle ja ei kun ottamaan olutta pubiin.
Illansuussa tukholmaa lähstyttäessä oltiin aikas seis ja päätettiinkin palata samalla lautalla takaisin turkuun.
Sitten meni meikäläiseltä muisti kokonaan ja seuraavan kerran heräsin laivan putkasta. Joku virkapukuinen hätisteli pihalle ja hirveässä koistisessa kömmin aulan portaille istumaan ja vääntämään kädet täristen sätkää ja mietin että mistähän sen vaimon saisi käsiinsä.
Kuuntelin paikalla olleiden nuorten puheita ja kun kuulin että heidän pitäisi vaihtaa ruotsin kruunuja etukäteen, aloin miettiä että turkuunhan tässä pitäisi olla matkalla.
Menin lautan infopisteelle ja yritin kysellä vaimoni perään, mutta siellä oli joku hoonosuomi hurripoitsu, joka alkoi välittämästi hokemaan "ma en puhu sun kans enää yhtään mitään, mene pois".
Äimän käkenä etsin muuta laivan henkilökuntaa ja löydettyäni jonku seilorin, eloin kyselemään eilisen illan tapahtumista ja mistä voisin löytää vaimoni.
Mentiin lautan turvallisuushenkilöiden puheille ja minulle selvisi, että olen uudelleen matkalla kohti tukholmaa. Minut unohdettiin putkaan turussa, eikä luovutettu turun poliisille.
Voi vittu, mikä tilanne ja sitten aloin etsimään vaimoani sieltä lautalta. Vaimoa ei missään, eikä matkatavaroita, eikä myöskään polkupyöriä autokannella. Etsin naistani joka ikisestä kolkasta sillä lautalla ja kyselin jokaiselta jonka henkilökunnaksi etsiessäni totesin. Pelkäsin tapahtuneen jotain fataalia, lautalta putomista tai jotain.
Hirveä huoli naisestani ja aloin soittelemaan tutuille treelle (ei ollut silloin kännyköitä), olisiko hän ottanut johonkuhun yhteyttä.
Pitkien puheluiden jälkeen sain yhteyden sisareeni ja hän oli taas saanut puhelun vaimoltani. MIkä helpotus, sillä hän oli noussut lautalta turussa, mutta ilman matkatavaroita ja polkupyöriä.
Elämäni pisin lauttamatka uudelleen tukholmaan ja sieltä takaisin turkuun, jossa vaimoni tuli lauttaan sälytyslokeron avain mukanaan ja pääsimme vihdoinkin maihin.
Polkupyörät olivat kateissa vielä muutaman päivän ja yövyimme leirintäalueella, sillä tukholman satamatyöntekijät olivat kantaneet pyörämme maihin ja joku huolellinen oli nostanut ne tyhjään konttiin kun noutajia ei ollut ilmestynyt paikalle.
pahin kännimoka nuoruudessa ja elämäni raskain reissu turku-tukholma-turku-tukholma :-)Ps. Terkut entislle vaimolleni. Oli ne aikamoisia seikkailuja yhdessä :-)
Tämä on jo niin vaiherikas juttu , että kelpaa kertoa hienomassakin seurassa.
Kannattaa varmaan aika monen meistä vähentää juomista...
En saanut kotiovea auki ja kusin housuun sekä siis rappuun valtavan kännipissan. Naapurin vanha ukko kurkkasi omasta ovesta eikä sen jälkeen enää sanonut päivää.