Miltä on tuntunut elää kahden tai useamman vuosikymmenen ajan?
Mikä on muuttunut eniten ja mikä on llut sinun lempi vuosikymmenesi? Minun lempparini oli kultaisen lapsuuteni 2000-luku.
Kommentit (6)
Kaikista eniten (itseni lisäksi) on muuttunut aikakäsitys. Kaupat meni ajoissa kiinni, sunnuntait olivat pyhäpäiviä. Puhelimella sai kiinni, jos tavoiteltu henkilö oli kotona. Muulloin vaan arvuuteltiin missä kukakin olin. Kirjoitettiin kirjeitä käsin.. Kävin mm. serkkuni kanssa kirjeenvaihtoa. Kuulumiset sai lukea monta päivää tapahtumien jälkeen.
Olen syntynyt 70-luvulla. Viides vuosikymmeneni on aluillaan.
Muistan ajan 70-luvun puolivälistä saakka. Minusta maailma on keskimäärin aina mennyt parempaan suuntaan kuten omakin elämäni. Vapaus ja yksilöllisyys on lisääntynyt yhteisöllisyyden ja kontrollin kustannuksella ja minä iloitsen siitä. Monia asia tuntuu kovin harmittavan, ellei peräti pelottavan.
Raskaalta. Kohta 59 täynnä. Ei meinaa jaksaa.
Viisikymmentä vuosikymmentä eletty, viiskymmentä vuosikymmentä jälellä. Elämä on memnyt silmien edestä, niin että on hyrahtanut ja aika kävi sukkelaa ennen kuin sitä itse huomasikaan.
Jokaisella omansa ja jos se tuon mainitsemasi lapsuusajan mukaan lasketaan...
( ...ja siis sikäli kun haastatellaan ja otetaan vertailuun mukaan vain ne oman lapsuutensa onnellisena kokeneet)
...niin sitä 'parasta' vuosikymmentä, tai 'lempivuosikymmentä ' on mahdotonta nimetä muuten kuin täysin subjektiiviselta kannalta jokaisella.
Mitä taas tuohon kysymykseesi tulee , eli siihen ,että:
"Miltä on tuntunut elää kahden, tai useamman vuosikymmenen ajan ? "
*) huom. ( ...lisäsin tuohon otsikkoosi vain sen siitä puuttuneen pilkun )
...niin , tarkalleen ottaen millaisia ja miten syvällisiä , tai miten perinpohjaisia tilintekoja elämästä siihen oikein odotat vastaukseksi ?
Kysymyksesi on, (lievimmin sanottuna) aivan liian laaja ja epämääräinen tämäntyyppisen keskustelupalstan lyhyen tekstitilan puitteissa, edes pääpiirteittäin vastattavaksi.
80-luku oli sadunhohtoinen lapsuuteni, samoin mahtava 90-luku jonka loppupuolella saavutin teini-iän. 2000-luvun alku oli aikuistumisen aikaa. Se oli jotenkin rankkaa. Oli työttömyyttä ja elämä suunta kateissa. Kaipasin lapsuutta silloin 18-22. Sittemmin elämä on helpottanut joskus 2006, siitä saakka itsenäistä aikuisen elämää ja nykyään perheellisenä kiireistä ruuhkavuosien arkea. Elämä on ihan hyvää. Joskus palaan takaisin lapsuuteen mielessäni. Kaiholla muistelen.