Pelastin tänään vauvan hengen, mutta äidin reaktio oli pöyristyttävä
Sattui tänään. Olin kävelyllä ja kävelin loivaan ylämäkeen. Suunnilleen mäen päällä oli äiti lastenvaunujensa kanssa. Vaunut olivat paikallaan ja äiti näpytteli puhelintaan. Vaunut alkoivat valua, äiti ei ensin huomaa mitään, sitten alkaa huutamaan, kun vaunut olivat kymmenisen metriä valuneet menemään. Onneksi minä sain pysäytettyä vaunut ja vein lapsen takaisin äidille. Äiti sanoi kiitos. Minä sanoin, että lapsen kanssa liikenteessä pitää keskittyä johonkin aivan muuhun kuin puhelimeen. Tästähän se ilo irtosi. Äiti haukkui minut aivan lyttyyn, miten olen paska ihminen kun hänen asioihinsa puutun. Minun tulisi kuulemma olla onnellinen, kun hän ei nosta syytteitä... Mitään en enää vastannut, vaan löhdin vain pois. Tuli kyllä tosi paha mieli tuollaisesta, olisiko sitten pitänyt antaa vaunujen valua autotielle. Teinkö minä sitten väärin? Ja terveisiä vaan arvon mammalle, jos vaikka juuri av:ta näpytti.
Kommentit (37)
"Minä sanoin, että lapsen kanssa liikenteessä pitää keskittyä johonkin aivan muuhun kuin puhelimeen."
No jos alat auttamisen jälkeen tällä tavalla tärkeilemään niin ei ihme että suuttui. Tajusi varmasti asian muutenkin ja ymmärtää olla jatkossa varovaisempi.
jos tämä totta, niin sillä äidillä kyllä joku mielenterveyshäiriö.
Vierailija kirjoitti:
"Minä sanoin, että lapsen kanssa liikenteessä pitää keskittyä johonkin aivan muuhun kuin puhelimeen."
No jos alat auttamisen jälkeen tällä tavalla tärkeilemään niin ei ihme että suuttui. Tajusi varmasti asian muutenkin ja ymmärtää olla jatkossa varovaisempi.
Minusta tuosta huomauttaminen oli täysin aiheellista! Ilman minua vaunut olisivat valuneet autotielle. Minusta liikenteessä ei tule keskittyä puhelimeen, ehkä olen sitten vanhanaikainen.
ap
Köyhän ainoo huvitus, on vilkas mielikuvitus.
Vierailija kirjoitti:
jos tämä totta, niin sillä äidillä kyllä joku mielenterveyshäiriö.
Kyllä kaikkea tuollaista outoa voi tapahtua.
Itse näin vantaan ikeassa, siinä missä menee sisäänkäynnissä ne isot portaat, miten sellainen siistin ja fiksun näköinen äiti yritti potkia taaperoaan alas niitä portaita.
Se siis lopetti heti, kun huomasi ihmisten tuijottavan, mutta mitä jos kukaan ei olisi ollut näkemässä.
Se puhui puhelimessa ja yritti samalla jalallaan potkia sitä taaperoa keskivartaloon ja alas niitä portaita. Se lapsi piti hädissään kiinni kaikin voimin siitä tasanteesta.
Säikähtänyt purkaa olonsa usein räyhäämällä.
Vanhemmatkin huutaa lapselleen usein juuri kun ovat jostain lapsen vaarallisesta tekemisestä säikähtäneet.
Onneksi tämä on vain välivaihe. 25 v päästä ulkoiluttajarobo hoitaa homman kotiin ja mutsi vain seuraa sivusilmällä kamerasta kotona kun beibiä ulkoilutetaan. Jos JuanJames 2.5:n panemiselta ehtii.
Teit väärin. Jos äiti on noin palikka. Ei lapsesta sen parempaa tule.
Toisaalta taas... mitä yritit saavuttaa tuolla näsäviisaalla pätemis kommentillasi? Odotitko vastausta: Olet oikeassa? Olenpa hölmö.
Siis miksi ihmeessä sun piti alkaa neuvomaan siinä? :D Eiköhän äidille nyt ollut ilmiselvää, että hänen olisi pitänyt pitää vaunuista kiinni, mutta jossain epähuomiossa ei tällä kertaa niin tehnyt.
Tuollainen on todella ärsyttävää tilanteessa, jossa varmasti muutenkin on pelästynyt pahasti.
Kyllä se auttaminen olisi riittänyt, eiköhän tuo äiti ilman pätemistäkin tajunnut mokanneensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos tämä totta, niin sillä äidillä kyllä joku mielenterveyshäiriö.
Kyllä kaikkea tuollaista outoa voi tapahtua.
Itse näin vantaan ikeassa, siinä missä menee sisäänkäynnissä ne isot portaat, miten sellainen siistin ja fiksun näköinen äiti yritti potkia taaperoaan alas niitä portaita.
Se siis lopetti heti, kun huomasi ihmisten tuijottavan, mutta mitä jos kukaan ei olisi ollut näkemässä.
Se puhui puhelimessa ja yritti samalla jalallaan potkia sitä taaperoa keskivartaloon ja alas niitä portaita. Se lapsi piti hädissään kiinni kaikin voimin siitä tasanteesta.
Puutuitko tilanteeseen? Soititko poliisit?
Voi olla tottakin. Usein reaktio tällaissa tapauksissa menee näin. Kysymyksessä on suuri syyllisyyden tunne joka sitten purkautuu näin.
Ottaa pattiin tuollaiset ap:n kaltaiset tärkeilijät...
Eiköhän äiti vaan kovasti säikähtäny tilannetta. Ei sillä, että olisi silti hyväksyttävää käyttäytyä noin.
Itse joskus varmaan ainakin 15v. Sitten muistan kun menin ylös sellaista liuskaa pitkin, siis sellaista mitä liukuportaatkin on, mutta ilman niitä portaita, että niissä pystyy menmään ostoskärryilläkin.
Siellä ylhäällä oli lapsi sellaisisa kaupan rattaissa ( mitkä on siis ne metalliset samasta materiaalista kuin ostoskärryt). Se lapsi ajeli nillä itse eteenpäin, eli molemmilta puolilta jalat maassa ja potki vauhtia. Rattaat tuli siihen luiskalle ja lähti hirveetä vauhtia alaapäin. Ihmiset väisti alta pois. Itse sain napattua rattaista kiinni ja jostain tuli lapsen äiti nappas rattaat ja poistui paikalta sanomatta mitään. Aika huonosti tuossaki lapselle olisi osannut käydä, kun olisi alhaalla olevaan seinään vauhdilla törmännyt.
Tuolloin ajattelin vain, että ehkä se äiti säikähti tilannetta niin ettei älynnyt edes kiitosta sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos tämä totta, niin sillä äidillä kyllä joku mielenterveyshäiriö.
Kyllä kaikkea tuollaista outoa voi tapahtua.
Itse näin vantaan ikeassa, siinä missä menee sisäänkäynnissä ne isot portaat, miten sellainen siistin ja fiksun näköinen äiti yritti potkia taaperoaan alas niitä portaita.
Se siis lopetti heti, kun huomasi ihmisten tuijottavan, mutta mitä jos kukaan ei olisi ollut näkemässä.
Se puhui puhelimessa ja yritti samalla jalallaan potkia sitä taaperoa keskivartaloon ja alas niitä portaita. Se lapsi piti hädissään kiinni kaikin voimin siitä tasanteesta.
Piti kiinni tasanteesta? Nyt meni liian paksuksi. Et usko tuota itsekään.
En yhtääm ihmettele. Uusi naapuri jostain oudosta syystä vei vauvansa vaunuissa nukkumaan rivaripihan ulkopuolelle talvella, viereisen varaston lipan alle. Varastorakennuksen katolla oli silloinkin paljon lunta, ja usein keväällä ne lumet tuli yllättäen ja vauhdilla sieltä alas. Katto kun on suoraan etelään, joten varsinkin auringonpaiste sai ne liikkelle. Kerroin, että lumet tulee tähän aikaan vuodesta todella vauhdilla alas, joten oma piha ( kauempana katosta) olisi turvallisempi. Sain kuulla, että asia ei minulle kuulu (näkyi kyllä suoraan ikkunasta). Tosin sitten seuraavan päivän vaunut oli jo omalla pihalla. Olisko kertonut kommentistani lapsen äidille?
Jotkut reagoivat säikähdykseen just noin, suuttumalla. Ei se sitä sulle tarkoittanut, vaan oikeasti itselleen. Varmaan itkee nyt kotona ja toivoo, että vois pyytää anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
En yhtääm ihmettele. Uusi naapuri jostain oudosta syystä vei vauvansa vaunuissa nukkumaan rivaripihan ulkopuolelle talvella, viereisen varaston lipan alle. Varastorakennuksen katolla oli silloinkin paljon lunta, ja usein keväällä ne lumet tuli yllättäen ja vauhdilla sieltä alas. Katto kun on suoraan etelään, joten varsinkin auringonpaiste sai ne liikkelle. Kerroin, että lumet tulee tähän aikaan vuodesta todella vauhdilla alas, joten oma piha ( kauempana katosta) olisi turvallisempi. Sain kuulla, että asia ei minulle kuulu (näkyi kyllä suoraan ikkunasta). Tosin sitten seuraavan päivän vaunut oli jo omalla pihalla. Olisko kertonut kommentistani lapsen äidille?
Tää on mun mielestä fiksua ja ei ollenkaan turhaa, mutta erona onkin se, että kerroit jotain, mitä äiti ei muuten huomannut. Ap:n tapauksessa tarkoitus oli vissiin vain näpäyttää, ei oikeasti sanoa mitään järkevää. Minusta pelästynyttä äitiä ei tarvitse mennä tahallisesti ärsyttämään, mutta meitä on moneen...
Ihan oikein teit. Ei yllätä, että täällä hyökätään ap:n kimppuun taas.
Mamma olis mulle saanut uhota ihan rauhassa syytteillään.
Kyllä tästä pienellä hiomisella saa vielä ihan uskottavan... Tsemppiä!