Pelastin tänään vauvan hengen, mutta äidin reaktio oli pöyristyttävä

Ei hemmetti mitä liiottelua taas. Mitään ei tapahtunut ja pidetään itseään hengen pelastavana sankarina.

Vaatimatonta.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut reagoivat säikähdykseen just noin, suuttumalla. Ei se sitä sulle tarkoittanut, vaan oikeasti itselleen. Varmaan itkee nyt kotona ja toivoo, että vois pyytää anteeksi.

Meilläkin kuulutettiin kaupassa kerran lasta, jonka emme tienneen edes kadonneen. Meinasin mulkata pariskuntaa joka lapsen oli infoon vienyt niin vihaisesti, mutta onneks mies ennen mua kiitti ja niinpä olin vaan hiljaa...

Vierailija kirjoitti:

Säikähtänyt purkaa olonsa usein räyhäämällä.

Vanhemmatkin huutaa lapselleen usein juuri kun ovat jostain lapsen vaarallisesta tekemisestä säikähtäneet.

Itsekin huomannut että jos säikähdän saatan mennä hetkeksi pois tolalta. Esim lapsi meni vähän liian syvälle veteen varoituksista huolimatta. Olin ihan lähellä vahtimassa ja huomasin että alkaa painua pinnan alle, nappasin kiinni eikä ehtinyt pää mennä veden alle. Säikähdin niin että tunto meni kehosta ja aloin huutaa että pitikö mennä sinne. On näitä muitakin juttuja, ei liity lapseen mutta muuhun läheiseen.

Joopa. Odotit tyynesti mäen alla että vaunut vierii etkä kymmenenkään metrin kohdalla ajatellut huutaa että hei sun vaunut valuu?

Vierailija kirjoitti:

Sattui tänään. Olin kävelyllä ja kävelin loivaan ylämäkeen. Suunnilleen mäen päällä oli äiti lastenvaunujensa kanssa. Vaunut olivat paikallaan ja äiti näpytteli puhelintaan. Vaunut alkoivat valua, äiti ei ensin huomaa mitään, sitten alkaa huutamaan, kun vaunut olivat kymmenisen metriä valuneet menemään. Onneksi minä sain pysäytettyä vaunut ja vein lapsen takaisin äidille. Äiti sanoi kiitos. Minä sanoin, että lapsen kanssa liikenteessä pitää keskittyä johonkin aivan muuhun kuin puhelimeen. Tästähän se ilo irtosi. Äiti haukkui minut aivan lyttyyn, miten olen paska ihminen kun hänen asioihinsa puutun. Minun tulisi kuulemma olla onnellinen, kun hän ei nosta syytteitä... Mitään en enää vastannut, vaan löhdin vain pois. Tuli kyllä tosi paha mieli tuollaisesta, olisiko sitten pitänyt antaa vaunujen valua autotielle. Teinkö minä sitten väärin? Ja terveisiä vaan arvon mammalle, jos vaikka juuri av:ta näpytti.

Kysytkö aidosti, mitä teit väärin? Teit oikein, kun autoit äitiä ja mahdollisesti pelastit lapsen. Äitihän kiitti sinua asiasta. Väärin teit siinä, kun aloit viisastelemaan tilanteessa, jossa se ei todellakaan olisi ollut tarpeen. Aivan varmasti äiti oli kauhuissaan ja itsekin tajusi toimineensa väärin. Hyökkäys on paras puolustus, sanotaan.

En minäkään saanut kuin pahoja katseita kun Pärnussa hotellin aamupalalla otin lopulta vauvan syöttötuolista kiinni ja sanoin vanhemmille, että se tuoli kaatuu kohta. Lapsi nimittäin keikutti tuolia minkä ehti, ja kyseessä oli joku perustuoli, joka kaatuu kyllä. Vanhemmat eivät oikein noteeranneet sitä keikkumista. En vain voinut ottaa omalletunnolleni jos tuoli olisi kaatunut ja lapsi lyönyt päänsä laattalattiaan. Omien lasteni mielestä olin nolo kun puutuin, mutta olkoon :D

Pk-seudun ruuhkabussissa lapsi huusi hiki päässä vaunuissa ja äiskä pyyhki sormellaan älypuhelinta. Sanoin että kannattaa varmaan avata noita lapsen haalareita, kun toisella on kauhee hiki. Äiti sanoi "haista paska".

Pin kirjoitti:

Siis miksi ihmeessä sun piti alkaa neuvomaan siinä? :D Eiköhän äidille nyt ollut ilmiselvää, että hänen olisi pitänyt pitää vaunuista kiinni, mutta jossain epähuomiossa ei tällä kertaa niin tehnyt.

Tuollainen on todella ärsyttävää tilanteessa, jossa varmasti muutenkin on pelästynyt pahasti. 

Kyllä se auttaminen olisi riittänyt, eiköhän tuo äiti ilman pätemistäkin tajunnut mokanneensa. 

Jos se olisi ilmiselvää, silloinhan on ilmiselvää että mammuli olisi kyllä huomannut sen, että lastenrattaat lähtivät karkuteille.

No, toivottavasti säikähdys nyt sen verran opetti, että ottaa itseään niskasta kiinni ja vähän vastaisuudessa keskittyy enemmän.

Veikkaan että onnettomuuden jälkeen ei kukaan ole kovin vastaanottavainen viisastelulle. Jokaiselle sattuu niitä huolimattomuusvirheitä ja ne kyllä tilanteessa ymmärretään ilman sättimistäkin.

No menee vähän ohi aiheen, mutta mulle kävi näin kuukausi sitten :

kävelin tuolla loskapaskassa ruokakauppaan ja kadut oli huonosti aurattu ja todella hankala kävellä. Kaukaa vastaan tulee nuori kundi näpräten puhelinta. Minä kävelen "omalla puolellani" ja odotan tätä ohitustilannetta. Huomaan, että kundi ei kertaakaan nosta katsettaan puhelimesta ja tiedän, että jos MINÄ en väistä, me törmätään. Ajattelin, ihan sama. No niinhän siinä kävi, että meidän olkapäät kolahti reilusti yhteen ja hänen rakas "ystävänsä" putosi loskapaskaan. Kundi selvästi säikähti tilannetta ja jäi räpeltämään sitä kastunutta puhelintaan. Sanoin vaan : kannattaa katsoa eteenpäin. En alkanut enempiä saarnaamaan, jos hajos puhelin, niin eiköhän siinä ollut tarpeeksi miettimistä hänelle.

Ja miksi en väistänyt? Aina ei vaan "jaksa", kun ei ne muutkaan....Mutta minä sentään keskityn ympäristöön, en ole täällä yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut reagoivat säikähdykseen just noin, suuttumalla. Ei se sitä sulle tarkoittanut, vaan oikeasti itselleen. Varmaan itkee nyt kotona ja toivoo, että vois pyytää anteeksi.

Meilläkin kuulutettiin kaupassa kerran lasta, jonka emme tienneen edes kadonneen. Meinasin mulkata pariskuntaa joka lapsen oli infoon vienyt niin vihaisesti, mutta onneks mies ennen mua kiitti ja niinpä olin vaan hiljaa...

Tää on meille muuten käyny monta kertaa! Nykyään pelottelenkin lasta että jos et pidä kärrystä kiinni niin taas joku mummo nappaa sut.

Turha valittaa, jos ette jatkossa saa apua. Jos kiitos on raivokohtaus, mulkoilu ja v*ttuilu, niin jätän suosiolla ne vaunut vierimään ja lapsen harhailemaan hypermarkettiin.

Mitä tästä opimme. Älä koskaan auta ketään, ainakaan naista. Naiset ovat kaikkein idiootimpia ihmisiä ja moukkia. Saat vittuilut palkaksi ja syytteet päälle. Hyväntekeväisyys on sama asia. Se ei auta mitään ellei siinä vaadita vastiketta. 

No jo nyt on, toisessa ketjussa hyökättiin raivon vallassa aloittajan kimppuun, koska tämän lapsi oli nanosekunnin vahtimatta lentokentällä ja meni liian lähelle poliisikoiraa. Täällä taas ollaan pöyristyneitä, kun ap huomauttaa (tosin keksityssä tarinassaan) selkeästä vaaratilanteesta tyypilliselle someen uppoutuneelle av-mammalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut reagoivat säikähdykseen just noin, suuttumalla. Ei se sitä sulle tarkoittanut, vaan oikeasti itselleen. Varmaan itkee nyt kotona ja toivoo, että vois pyytää anteeksi.

Meilläkin kuulutettiin kaupassa kerran lasta, jonka emme tienneen edes kadonneen. Meinasin mulkata pariskuntaa joka lapsen oli infoon vienyt niin vihaisesti, mutta onneks mies ennen mua kiitti ja niinpä olin vaan hiljaa...

Tää on meille muuten käyny monta kertaa! Nykyään pelottelenkin lasta että jos et pidä kärrystä kiinni niin taas joku mummo nappaa sut.

Lapsi oli 5v ja isoveljensä kanssa jäivät leluosastolle katselemaan leluja. Oli kadottanut isoveljensä silmistään ja pelästynyt.

Vierailija kirjoitti:

Turha valittaa, jos ette jatkossa saa apua. Jos kiitos on raivokohtaus, mulkoilu ja v*ttuilu, niin jätän suosiolla ne vaunut vierimään ja lapsen harhailemaan hypermarkettiin.

Toisin sanoen rankaiset lasta vanhemman käytöksestä. Onnea valitsemallesi tielle, toivottavasti omatunto alkaa kalkattamaan jos lapselle sattuu jotain.

Ap:n tapauksessa asiasta on vaikea vetää suoria johtopäätöksiä. Jos hän huusi "kannattaa tulevaisuudessa olla käyttämättä kännykkää, olet huono äiti!" niin ei ihme esimerkiksi silloin, että suuttuu. Usein av-palstalla kärkästellään omia kokemuksia ja asioihin on kaksi perspektiiviä.

Kyllä ottaisi pattiin jos kaiken maailman superherot sekaantuisivat minun ja taaperon kahdenkeskiseen mäenlaskutuokioon.