Meneekö teillä koulutus/kouluttamattomuus suvussa?

Meillä on suvussa kaikki vähintään maistereita. On myös tohtoreita, ylilääkäreitä, neuvoksia ja vaikka mitä.

Sitten on minä. Musta lammas. Kouluttamaton pitkäaikaistyötön.

Arvaapa olenko sukulaisiiini yhteyksissä?

Vanhempani ovat molemmat korkeakoulutettuja, kaikki kolme lasta myös. Tätini taas ei ole kouluttautunut, ja hänen lapsensa ovat myös matalasti kouluttautuneita. Kyllähän koulutus useissa tapauksessa periytyy, ei tietenkään aina. Minulle ja sisaruksilleni ei kuitenkaan koskaan edes käynyt mielessä valita aikoinaan ammattikoulu lukion sijaan.

Meil on suvussa monen sorttista. On juomarista tuomariin. Lähihoitajasta lääkäriin.

Miten muuttaa tätä? Kai se on muutettavissa niin, että lapseni voivat lukea vaikka lääkäriksi. AP

Vanhemmat sisaruksineen ja isovanhemmat ovat matalastikoulutettuja. Minä, sisarukseni ja serkkuni olemme taas kaikki korkeasti koulutettuja.

Isäni on yliopistokoulutettu, äidillä ammatillinen koulutus. Molempien vanhemmat olivat kouluttamattomia, molempien sisaruksissa sekä pidemmälle että vähemmän pidemmälle koulutettuja. Itse olen omista sisaruksistani pisimmälle kouluttautunut (väitöskirja tekeillä), muut sisarukset välillä lähihoitaja-maisteri. 

Käsittääkseni lasten tulevaan koulutustasoon liittyy aika paljon se, millainen on ylipäätään kulttuurin arvostus kotona. Ei siis pelkkä vanhempien muodollinen koulutus vaan myös se, luetaanko kirjoja, katsotaanko teatteria, kuunnellaanko musiikkia, keskustellaanko yhteiskunnan ja kulttuurin ilmiöistä. Kaikkia näitä voi tehdä myös perheissä, jossa kaikilla ei ole korkeaa koulutusta, mutta ne tukevat paitsi lasten parempaa koulumenestystä, myös lisäävät todennäköisyyttä korkeampaan kouutuskeen.

Koululla tuskin on paljoakaan tekemistä tämän asian kanssa. Toki jotkut opettajat saattavat kannustaa korkeakoulutettujen lapsia enemmän kuin kouluttamattomien, mutta nämä on ihan jotain yksittäistapauksia. Suurin osa on perheen vaikutusta. Korkeakoulutetut kannustavat lapsiaan opiskelemaan todennäköisesti enemmän, panostavat kouluun, auttavat läksyissä..

Isovanhempani keräsivät minulle tilille rahaa, ja sanoivat, että saan tilin käyttöoikeudet sitten kun saan ylioppilaslakin. Mitähän olisi käynyt, jos olisin mennyt amikseen? Kun koko suku olettaa ja odottaa sinulta jotain, niin kyllähän se vaikuttaa valintoihin.

Vanhemmillani molemmilla entisvanhanen opistotason koulutus eli nykyistä AMK:ta vastaava. Lapsia neljä, joista yksi maisteri, lopuilla kolmella ammattikoulua vastaava tutkinto. Yksi näistä aloitti yliopistossa, mutta lopetti.

Puolison vanhemmat molemmat itseoppineita duunareita, taustalla vain joitain kursseja. Lapsia neljä, joista yksi maisteri, yksi diplomi-insinööri, yksi AMK- insinööri ja yksi kauppateknikko.

Periytyyko vai ei?

Minä olen sukuni eka ylioppilas ja kaikki sisarukseni seurasivat perässäni yliopistoon

Ja osa serkuistakin on kouluttautuneet, minua nuoremmista

Joten ei ja joo

Olen koulutettu ja vanhempani ei. Vanhempani olisivat halunneet opiskella mutta ei ollut rahaa

Nyt kun mietin, ei taida olla yhtään korkeakoulutettua suvussani. Serkun vaimosta en ole varma. Vanhempani ja veljeni ovat käyneet ammattikoulun. Itse olin perheen ensimmäinen joka kävi lukion ja yliopiston, joten en oikein tukea vanhemmilta saanut kun eivät tienneet miten lukio toimii.

Eli meidän suvussa koulutus ei taida olla kovinkaan tärkeä. Eihän se mitenkään periydy, mutta jos vanhemmat eivät välitä koulutuksesta niin ei taida lapsiakaan kannustaa kouluttautumaan. Meillä äidille oli se ja sama käynkö lukion loppuun vai en.. Onneksi itsenäistyin nuorena ja muutin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Kyllä sen yleistiedon puutteen huomaa kun sukulaisille puhuu.. En yritä olla mikään hienostelija mutta huomaahan sen

Vierailija kirjoitti:

Käsittääkseni lasten tulevaan koulutustasoon liittyy aika paljon se, millainen on ylipäätään kulttuurin arvostus kotona. Ei siis pelkkä vanhempien muodollinen koulutus vaan myös se, luetaanko kirjoja, katsotaanko teatteria, kuunnellaanko musiikkia, keskustellaanko yhteiskunnan ja kulttuurin ilmiöistä. Kaikkia näitä voi tehdä myös perheissä, jossa kaikilla ei ole korkeaa koulutusta, mutta ne tukevat paitsi lasten parempaa koulumenestystä, myös lisäävät todennäköisyyttä korkeampaan kouutuskeen.

Meillä kotikulttuuri oli sitä, että lapsena katsottiin faijan kanssa syltyn ja arskan leffoja yhdessä :D nyt on yksi akateeminen loppututkinto valmiina ja toinen loppusuoralla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsittääkseni lasten tulevaan koulutustasoon liittyy aika paljon se, millainen on ylipäätään kulttuurin arvostus kotona. Ei siis pelkkä vanhempien muodollinen koulutus vaan myös se, luetaanko kirjoja, katsotaanko teatteria, kuunnellaanko musiikkia, keskustellaanko yhteiskunnan ja kulttuurin ilmiöistä. Kaikkia näitä voi tehdä myös perheissä, jossa kaikilla ei ole korkeaa koulutusta, mutta ne tukevat paitsi lasten parempaa koulumenestystä, myös lisäävät todennäköisyyttä korkeampaan kouutuskeen.

Meillä kotikulttuuri oli sitä, että lapsena katsottiin faijan kanssa syltyn ja arskan leffoja yhdessä :D nyt on yksi akateeminen loppututkinto valmiina ja toinen loppusuoralla

Juu, minun kotona harrastettiin klassista musiikkia, mutta myös katsottiin poliisiopisto-elokuvia tuhat kertaa videolta. Eihän tämä tietenkään jokaiseen henkilökohtaisella tasolla päde, mutta tilastollisesti ilmeisesti vaikuttaa esim. lukutaitoon, koulumenestykseen ym. :)

t.6

Meillä isä oli sukunsa ensimmäinen ylioppilas ja maisteri. Äitini isä oli DI ja -neuvos ja äidin kaikki sisarukset on maistereita, mutta kaikki serkkuni eivät ole. Lukion on kuitenkin serkutkin käyneet. Itse olen DI ja sisarukseni maistereita (toinen, kaksoismaisteri, tosin pitkäaikaistyötön). Mieheni on DI ja sukunsa ensimmäinen yliopistokoulutettu. Omista lapsistamme toinen tyytyi AMK:uun, toinen on DI.  

Mielenkiintoisena lisäpointtina meillä kulkee suvussa myös valtio/kunta-ala työnantajana ja se on ainakin omien työkaverieni osalta todella yleistä. 

Toinen puoli sukua on korkeasti koulutettuja ja hyvä palkkasia ja toinen puoli kotiäitejä ja amikset juostenkustu läpäistyinä olevia miehiä, joten aikalailla kaikki lähipiirissä osuu jompaan kumpaan kastiin :D

On paljon epätodennäköisempää, että korkeakoulutettujen vanhempien lapsi menee amikseen, kuin matalasti koulutettujen lapsi pääsee yliopistoon.

Koulutuksen periytyvyydestä löytyy aika paljon tutkimustietoa ihan googlettamalla. Ap kannusta lapsiasi opiskelemaan, lue heille ja tue heitä koulunkäynnissään, jos olet asiasta huolissasi.

Muistan omasta lapsuudestani sen etten edes oikein tiennyt, mikä yliopisto on. Edes lukiossa ei oikein ollut hajua, miten yliopistossa opiskellaan. AMK:sta oli tuolloin tietoa sisarusten kautta.

Meinasin jättää hakematta ihan vaan siksi kun yliopistoa jotenkin mystifioitiin ja puhuttiin kuinka opiskelu selkeästi eroaa esim. AMK:sta. Myös varsinkin omalle alalle sisäänpääsyä pidettiin mahdottomana (lukio-opoja myöten), mut se ei enää liity aiheeseen. Opiskelu eroaa varmasti jonkin verran AMK:sta esim. itsenäisyyden suhteen, mutta ei ole mahdotonta tai kohtuuttoman vaikeaa, mikä on kuva minkä itse sain.

Tämän pohjalta sanoisin että pidä korkeakoulutus yhtenä jatkomahdollisuutena arkikeskusteluissa lasten kanssa mukana. Yllättävän moni sortuu siihen että puhutaan ikään kuin itsestäänselvyytenä tyyliin "sit kun meet lukioon/amikseen ja siitä töihin/amk:hon/yliopistoon", mikä saattaa helposti jäädä lapsen alitajuntaan. Nuoren haaveita ei kannata myöskään vahingossa teilata silleen "oho, sinne on sitten VAIKEAA päästä!!!" vaan korkeintaan todeta, että hommia on tehtävä. Korkeakoulutetuista suurin osa on kuitenkin ihan tavallisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

On paljon epätodennäköisempää, että korkeakoulutettujen vanhempien lapsi menee amikseen, kuin matalasti koulutettujen lapsi pääsee yliopistoon.

Koulutuksen periytyvyydestä löytyy aika paljon tutkimustietoa ihan googlettamalla. Ap kannusta lapsiasi opiskelemaan, lue heille ja tue heitä koulunkäynnissään, jos olet asiasta huolissasi.

Mitä tarkoitit tällä? Jos vaikka korkeakoulutettujen vanhempien lapsi menee hatustani heitettynä 3 prosentin todennäköisyydellä amikseen, niin se tosiaan on epätodennäköisempi lopputulema kuin se, että jos matalasti koulutettujen lapsi pääsee vaikkapa 50 prosentin todennäköisyydellä yliopistoon.

Meneehän se, sillä koulu on systeemi jossa pärjää kun tietää miten systeemi toimii. Eli jos vanhemmilla on korkeakoulutus, tietävät he mitä systeemi edellyttää. On suuri valhe väittää kaikilla olevan samat lähtökohdat ja mahdollisuudet. Tämä ei oikeastaan poikkea millään tavoin siitä miten ennen oppineet siirsivät osaamistaan valituille, kuten papit jne.

Nykyisin koulutodistus on tavallaan ihmisen hintalappu, mutta koska niin monella alkaa olla korkea koulutus, joka ei korreloi osaamiseen eikä laatuun, niin hintalapun merkitys on alkanut haihtua.