Lue keskustelun säännöt.
Työpaikan sosiaalisuus ahdistaa
11.02.2018 |
Sen vielä kestän että ihmisiä pitää tervehtiä, ja vastata heidän esittämiin kysymyksiin. Eivät nuo hyvin suju mutta eivät hävetä enää työpäivän jälkeen. Voisin siis sanoa että viihdyn töissä.
Yksi asia on kuitenkin minulle liian vaikea. Juhlapäivien lähestyessä sen huomaa. Ihan yllättäen joku on jättänyt minulle joulukortin, yllättäen kaikki suunnittelevat mitä jollekin ostetaan lahjaksi jne. Ahdistavaa. En osaa toimia tuollaisissa tilanteissa. Nyt pelkään jatkuvasti sitä, onko ystävänpäivänä taas kortti minulle, pahimmassa tapauksessa kortti ojennetaan minulle (rupesi nyt itkettämään kun tajusin, että näin todennäköisesti tapahtuu).
Miksi ihmisillä pitää olla tuollaisia tapoja lähes tuntemattomia kohtaan. Miksi en itse ostele kortteja ja lahjoja? Koska se ei ole luontevaa. Tuntusi typerältä mennä kauppaan, valita 5 erilaista korttia, kirjoittaa jotain syvällistä ja antaa kortit sitten ihmisille jotka eivät tunne minua henkilökohtaisesti (en puhu omista asioistani töissä. Ja noloa antaminen myös olisi. Minusta saataisiin sellainen kuva että olen tosi sosiaalinen vaikka vaikutan ujolta. Sitten muut kahta kauheammin alkaisivat kiikuttaa lahjoja minulle.
Pitääkö vaikuttaa ilkeältä ja olla ikinä antamasta kortteja vai olla työtön loppuelämän ajan?
N23
Kommentit (13)
Vie työpaikalle joskus kakku tai karkkia. Siihen lappu, että ”Mukavaa työpäivää!” Näin minä olen hoitanut sosiaalisuuden, kun en ole kortti-ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vie työpaikalle joskus kakku tai karkkia. Siihen lappu, että ”Mukavaa työpäivää!” Näin minä olen hoitanut sosiaalisuuden, kun en ole kortti-ihminen.
Tuota juttua olin miettinytkin. Monesti ollut pöydällä jonkun muille tuomaa ruokaa. En vielä ystävänpäivänä viitsi (ei mikään iso juhla ole), mutta ehkä pääsiäisenä suklaata ja seuraavan kerran joulukuussa. Ennen kesälomaa varmaan myös kuuluisi muistaa ihmisiä, mutta suklaa tuntuisi oudolta tavalta tehdä niin. Karkkeja ei kukaan tuolla syö ja kakku/leivonnainen ei sovi luonteeseeni. Kuulostaa liian isolta tuomiselta.
Rupeaa heikottamaan kun käsittelen tätä aihetta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
ylireagointia
Ei kai? Jotkuthan saa paniikkikohtauksen kun jäävät jumiin hissiin. Minua ei edes hätkähdyttänyt kun noin tapahtui, mutta en silti sano muita reagointitapoja vääriksi tai liioitelluiksi.
Ap
Et halua, että sinusta tehdään numeroa, etkä tavallaan antaa mitään? Minusta se on ihan normaalia. En ymmärrä, että antamisesta tulee pakko. Silloin ne toiset ovat itse käsittäneet sosiaalisuuden aivan väärin.
Voit aivan rauhassa pitää ystävänpäivää pelleilynä. Älä salaa sitä, kuka todellisuudessa olet. Se, joka suuttuu siitä, että olet sitä mieltä, että ystävänpäivä on pelleilyä, on typerys, joka saa käsitellä innokkuutensa kyseistä päivää kohtaan keskenään. Ei siitä pidä suuttua, että joku on eri mieltä! Varsinkin kun et sinä sitä julista, vaikka olet sitä mieltä. Mutta pidä asenteesi, olet SINÄ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kaikki pakosta muille minkään antaminen on ihan turhaa, typerää ja pelleilyä. Kyllähän antamisen pitäisi olla sananmukaisesti antamista, ei niin, että on vaadittu, että kaikki antavat muille. Kuka sen on keksinyt? Joku äänekäskö, joka haluaa paljon?
Mielistelläkseen ne niitä korttejakin vain antavat, eivät vilpittömin välittämisaikein. Mä en ainakaan tartte yhtäkään ihmistä mielistelemään minusta esiin hänestä välittäjää. Mä välitän ihmisistä ilmankin niitä kortteja sen verran, etten kuvittele, että saan kohdella heitä huonosti vaikken saisi yhtäkään korttia.
Itseäni ärsytti töissä se pakollinen yhteiskahvi aamuisin. Onneksi tässä uudessa kerroksessa sitä ei harrasteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jättää sulle pöydälle ruokaa? On sulla omituisia työkavereita....
Itse sanoisin tuohon kiitos, mutta mulla on tänäänkin omat eväät mukana 🙂
Korttia tyrkytettäessä kiität ja toivotat hyvää ystävänpäivää myös kortin ojentajalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vie työpaikalle joskus kakku tai karkkia. Siihen lappu, että ”Mukavaa työpäivää!” Näin minä olen hoitanut sosiaalisuuden, kun en ole kortti-ihminen.
Tuota juttua olin miettinytkin. Monesti ollut pöydällä jonkun muille tuomaa ruokaa. En vielä ystävänpäivänä viitsi (ei mikään iso juhla ole), mutta ehkä pääsiäisenä suklaata ja seuraavan kerran joulukuussa. Ennen kesälomaa varmaan myös kuuluisi muistaa ihmisiä, mutta suklaa tuntuisi oudolta tavalta tehdä niin. Karkkeja ei kukaan tuolla syö ja kakku/leivonnainen ei sovi luonteeseeni. Kuulostaa liian isolta tuomiselta.
Rupeaa heikottamaan kun käsittelen tätä aihetta.
Ap
Entä jotain keksejä?
Ihan sama vietkö jotain tai et. Päasua, ettet joudu enää ahdistumaan tästä asiasta. Ei sinbe oke mikään pakko viedä yhtään mitään koskaan. Ja jos vie, niin aika sama mitä se on. Kyllä ne ajan kanssa tulee syödyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voit aivan rauhassa pitää ystävänpäivää pelleilynä. Älä salaa sitä, kuka todellisuudessa olet. Se, joka suuttuu siitä, että olet sitä mieltä, että ystävänpäivä on pelleilyä, on typerys, joka saa käsitellä innokkuutensa kyseistä päivää kohtaan keskenään. Ei siitä pidä suuttua, että joku on eri mieltä! Varsinkin kun et sinä sitä julista, vaikka olet sitä mieltä. Mutta pidä asenteesi, olet SINÄ.
En ehkä pelleilynä pidä, mutta tuntuu epämukavalta kun jokainen juhlapäivä paisutetaan isoksi. Minulle viime vuonna riitti se, että ostin ystävänpäivänä suklaalevyn itselleni ja miehelleni. Mitään onnitteluja ei ollut. Työkavereille ei mielestäni tuollaisen päivän vuoksi edes sitä suklaata tarvitse viedä.
Ap
Tuo työpaikalle karkin, leivonnaisten tai kakkujen kiikuttelu on minustakin outo tapa. Pidän myös siis vähän ahdistavana, koska siitä tulee itsellekin automaattisesti velvoite. Esim. en ole ikinä halunnut juhlia synttäreitäni, ja sitten pitäisi tehdä itsestä numero ja viedä jotain työkavereille. Miksi oi miksi?
Pahin sosiaalinen asia työpaikalla on kuitenkin tyky-päivät ja pikkujoulut. Niitä joutuu stressaamaan jo kauan ennen kuin ovat edes ajankohtaisia. En halua viettää työkavereiden kanssa aikaa työpaikan ulkopuolella. Se on todella raskasta joutua esittämään sosiaalista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vie työpaikalle joskus kakku tai karkkia. Siihen lappu, että ”Mukavaa työpäivää!” Näin minä olen hoitanut sosiaalisuuden, kun en ole kortti-ihminen.
Tuota juttua olin miettinytkin. Monesti ollut pöydällä jonkun muille tuomaa ruokaa. En vielä ystävänpäivänä viitsi (ei mikään iso juhla ole), mutta ehkä pääsiäisenä suklaata ja seuraavan kerran joulukuussa. Ennen kesälomaa varmaan myös kuuluisi muistaa ihmisiä, mutta suklaa tuntuisi oudolta tavalta tehdä niin. Karkkeja ei kukaan tuolla syö ja kakku/leivonnainen ei sovi luonteeseeni. Kuulostaa liian isolta tuomiselta.
Rupeaa heikottamaan kun käsittelen tätä aihetta.
Ap
Entä jotain keksejä?
Ihan sama vietkö jotain tai et. Päasua, ettet joudu enää ahdistumaan tästä asiasta. Ei sinbe oke mikään pakko viedä yhtään mitään koskaan. Ja jos vie, niin aika sama mitä se on. Kyllä ne ajan kanssa tulee syödyksi.
Keksejä en muistanutkaan, kiitos vinkistä. Tuo kyllä on tärkeintä. Töissähän minä siellä olen, ei ole pakkoa viedä muille jatkuvasti herkkuja.
Ap
ylireagointia