Lue keskustelun säännöt.
Soitteletko tai viestittelettekö anopin kanssa?
08.02.2018 |
Olen hyvissä väleisssä anopin kanssa, mutta en koskaan soita hänelle paitsi jostain käytännönasiasta, kuten mitä ruokaa tuodaan mökille. Lasten puuhista laitan joskus kuvia.
Minulla ei ole sisaruksia, äiti on kuollut ja isän kanssa ei olla kovin läheisiä. Olisi kivaa soitella jollekin ja vain jutella niitä näitä, ihan kuin äidille ennen. Kaverini ovat samalla työkavereitani, joten he jo tietävät asiani, ei heille voi soitella.
Soitteletko anopin kanssa? Tuntuuko se luontevalta vai onko outoa esim. miehenne mielestä?
Kommentit (17)
Tää nyt ei koske minua, koska olen anoppi. Juuri koskaan en soittele poikani enkä tyttöni perheelle paitsi tosiaan tärkeässä tapauksessa. He tietävät, että olemme papan kanssa taustalla ja aina autetaan, jos apua tarvitaan.
Yleensä nuoret ottavat meihin yhteyttä ja aina olemme apuna. Huomennakin, kun kaikki työvuorot nuorilla heitti häränpyllyä niin ollaan apuna; haetaan lapset hoidosta, tehdään ruokaa, lämmitetään uuneja ja sitten on vanhempienkin mukava tulla kotiin. Ruokitaan myös hevoset ja muut elukat.
Tein ison lihamurekkeen ja paljon muussia 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En soittele mutta viestittelen usein. Anoppi ja appi asuu ulkomailla mutta tosi mahtavia tyyppejä.
Mulla ei ole edes anopin numeroa 😅
En soittele, anoppi on kuollut :)
En soittele apelle enkä tämän uudelle vaimollekaan. Joskus vastaan miehen puhelimeen kun appi soittaa...ne on ne samat jaarittelut, meidän 7v:kin ihmettelee kun pappa kysyy aina samat jutut.
En kaipaa sellasta asioiden puimista, teen sen miehen kanssa. Oli oikeastaan helpotus kun oma äiti dementoitui eikä enää tarvinnut viikoittain kuunnella hänen jutusteluja mulle tuntemattomista ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika ilkeitä ihmisiä täällä. Yllätys.
En ole yhteydessä anoppiin mitenkään. Mies ja teinit huolehtivat yhteydenpidon ja joku käy päivittäin jeesamassa ja katsomassa että anopilla on kaikki kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. En ylipäätään tykkää viestitellä tai soitella ihmisille muuten vaan, en edes omalle äidilleni tai kavereilleni tai kellekään. Juttelen asiat mieluiten ihan kasvotusten.
Kyllä. Molempia kanssa puolin ja toisin. Mulla on tosi mukavat appivanhemmat! Olen kiitollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä minä soittelen tai viestittelen anopin kanssa. Mies ei juurikaan. En minäkään hirveästi huvikseni soittele, lähinnä jos on asiaa. Ja lapset välillä soittelee.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole edes anopin numeroa 😅
Sama täällä 😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei liian usein, mutta laitellaan WhatsApp viestejä silloin tällöin. Usein nähdään niin että mieskin on paikalla, mutta ollaan myös kahdestaan käyty kaupoilla ja salilla.
Olisikohan jo kymmenen vuotta, kun olen viimeksi käynyt anopin luona kylässä. Eikä siis viestejä tai puheluja.
Tämä on hyvä järjestely :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viestitellään kuulumisia aika usein, mä lähettelen lapsista kuvia jne. Mies soittelee vanhempiensa kanssa n. kerran viikossa, sit jos mies ei jostain syystä oo vastannu puheluihin niin anoppi soittaa mulle. Mut esim. mun äiti soittelee oman anoppinsa kanssa säännöllisesti. Ihan mikä tuntuu kellekin luontevalta.
Aiemmin hän soitteli sen jälkeen kun saimme esikoisen. Sitä ennen emme ikinä soitelleet. Minulla oli aika usein puhelin äänettömällä, esim. yön jälkeen unohtunut ja aamulla saatoimme myös olla sängyssä pitkään, kun vauva heräili paljon yöllä, niin en aina vastannut. Yleensä soitin kuitenkin jossain vaiheessa takaisin. Muutenkin lasten kanssa touhutessa ja menossa ei aina ehdi vastata puhelimeen. Nyt lapsia on kaksi ja anoppi ei enää soita. Miehen kautta olen kuullut, että on valittanut etten vastaa puhelimeen (ehkä hänelle sopivana hetkenä), mutta mielestäni olen soittanut takaisin yleensä jos en ole heti vastannut.
Viestejäkin laitoin, kuvia esim. aiemmin, mutta en ole jaksanut enää, kun ei mitään vastaa niihin. Sitten haluaisi lapsia hoitoon ja auttaa, yrittää välillä miehen kautta kysyä voisiko tulla auttamaan. Minuun ei ole siis yhteyksissä, vaikka olen kotona lasten kanssa ja haluaisi usein käydä ilmeisesti päivällä.
Välillä näkee kyllä lapsia ja itsekin näen häntä välillä, mutta itsestä tuntuu aika oudolta tilanne.
Mulla on maailman v***umaisin, ilkein ja tylyin anoppi eikä todellakaan soitella, ei kyllä soittele poikansakan kanssa, korkeintaan joskus kerta vuoteen saattaa anoppi pojalleen soittaa ja valittaa/arvostella. Mullakaan ei ole äitiä joten olisin toivonut kivan anopin mummoksi ja kaveriksi. No en saanut, mummo inhoaa lapsenlapsia ja ylipäätään kaikkia ihmisiä...
En soittele. Hän tai appiukko soittaa minulle, jos mieheni ei vastaa puhelimeensa. Eli hänelle "asiaa". Miehen kanssa kyllä soittelevat useita kertoja päivässä.
Etäiseksi on jäänyt ja tulee jäämään. Mitenköhän käy, kun lapsemme syntyy. Vierashan tuo tuleva mummu minulle on.