Neuropsykiatri epäilee asberger diagnoosiani
Sain asperger -diagnoosin 12 vuotiaana. Kun kerroin itsestäni neuropsykitrille ja vastailin kysymyksiin, neuropsykiatrini alkoi epäillä saamaani diagnoosia. Jos siis neuropsykiatri on kuitenkin oikesaa, niin millä kriteereillä asp -diagnooseja lätkitään mielivaltaisesti?
Kommentit (9)
Neurolla käyntisi syy? Kerro vähän taustaa.
Lääketiede ei ole kovin eksakti ala ja varsinkin käytännön työstä on ehkä turha edes käyttää nimitystä "tiede". Ei sitä vaan voi katsoa jostain mittarista onko kyseessä asperger vai assburger.
Todennäköisesti olet vähentänyt gluteenin käyttöä lapsesta, jolloi assuoireet ovat vähentyneet.
Onko sinulle tehty laajat neuropsykologiset tutkimukset?
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti olet vähentänyt gluteenin käyttöä lapsesta, jolloi assuoireet ovat vähentyneet.
Olen aina ollut puhelias, sosiaalinen ja ulospäin suuntautunut. Lisäksi en ole ollut kielellisesti lahjakas, eikä minulla ole koskaan ollut mitään pysyvää mielenkiinnon kohdetta. Ainoat mitkä vois aspiin viitata on se että olen motorisesti kömpelö, inhoan nylon kagasta ja imen tietoa ihan kaikesta kuin pesusieni.
Tosin tuosta motorisesta kömpelyydestä, en pienenä saanut hirveästi liikkua ja juoksennella vapaasti tai olla yksin ulkona kun äitini ihan oikeasti halusi suojella minua mustelmilta. Jos olin olin saanut jostain yhdenkin mustelman, sain heti korvilleni ja jouduin puhutteluun jossa äiti varoitteli kaikenlaisista vaaroista joissa ihminen voi kuolla. Tästä minulle jäi useita pelkoja kuten esim esimerkiksi pelkään liukasta, kovaa vauhtia ja loukkaantumista.
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulle tehty laajat neuropsykologiset tutkimukset?
Ei tai en tiedä, olin tuolloin 12-vuotiaana ainakin tarkkailussa viikon minkä jälkeen äitilleni esitettiin erillaisia kysymyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti olet vähentänyt gluteenin käyttöä lapsesta, jolloi assuoireet ovat vähentyneet.
Olen aina ollut puhelias, sosiaalinen ja ulospäin suuntautunut. Lisäksi en ole ollut kielellisesti lahjakas, eikä minulla ole koskaan ollut mitään pysyvää mielenkiinnon kohdetta. Ainoat mitkä vois aspiin viitata on se että olen motorisesti kömpelö, inhoan nylon kagasta ja imen tietoa ihan kaikesta kuin pesusieni.
Tosin tuosta motorisesta kömpelyydestä, en pienenä saanut hirveästi liikkua ja juoksennella vapaasti tai olla yksin ulkona kun äitini ihan oikeasti halusi suojella minua mustelmilta. Jos olin olin saanut jostain yhdenkin mustelman, sain heti korvilleni ja jouduin puhutteluun jossa äiti varoitteli kaikenlaisista vaaroista joissa ihminen voi kuolla. Tästä minulle jäi useita pelkoja kuten esim esimerkiksi pelkään liukasta, kovaa vauhtia ja loukkaantumista.
En usko että noilla kriteereillä saa diagnoosia, jotain muutakin on varmaan ollut...Assit on muuten matemaattisesti eikä kielellisesti lahjakkaita, esim. oppivat puhumaan myöhään kuten autistit yleensäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti olet vähentänyt gluteenin käyttöä lapsesta, jolloi assuoireet ovat vähentyneet.
Olen aina ollut puhelias, sosiaalinen ja ulospäin suuntautunut. Lisäksi en ole ollut kielellisesti lahjakas, eikä minulla ole koskaan ollut mitään pysyvää mielenkiinnon kohdetta. Ainoat mitkä vois aspiin viitata on se että olen motorisesti kömpelö, inhoan nylon kagasta ja imen tietoa ihan kaikesta kuin pesusieni.
Tosin tuosta motorisesta kömpelyydestä, en pienenä saanut hirveästi liikkua ja juoksennella vapaasti tai olla yksin ulkona kun äitini ihan oikeasti halusi suojella minua mustelmilta. Jos olin olin saanut jostain yhdenkin mustelman, sain heti korvilleni ja jouduin puhutteluun jossa äiti varoitteli kaikenlaisista vaaroista joissa ihminen voi kuolla. Tästä minulle jäi useita pelkoja kuten esim esimerkiksi pelkään liukasta, kovaa vauhtia ja loukkaantumista.
En usko että noilla kriteereillä saa diagnoosia, jotain muutakin on varmaan ollut...Assit on muuten matemaattisesti eikä kielellisesti lahjakkaita, esim. oppivat puhumaan myöhään kuten autistit yleensäkin.
Sitä en tiedä milloin opin puhumaan, mutta koulussa en oppinut englantia menettelevästikkään. Olin kutosen oppilas. Suurin painolasti oli äitini joka vaati jatkuvasti minulta mahdollisimman täydellistä osaamista. Lopulta paineita tuliliikaa ja nykyään menen lukkoon aina kun pitäisi puhua englantia. Matemaattisesti taas olen kielitasoa, mutta vaikeimmat laskukaavat tai päivämäärät ei tosin pysy päässä.
No lähtökohtaisesti mielivallalla ei ole kriteereitä.