Miltä tuntuu viettää äitienpäivää, jos et ole äiti?
Itselläni ei juuri miltään, koska olen ns.vela. Vietän oman äitini päivää. Sitten kun äitini kuolee niin koko päivä on täysin yhdentekevä. Miksi nainen on nainen vasta kun on äiti? Ihan kuin naiseuteni olisi muka toisarvoinen eikä juhlinnan arvoinen, koska en ole äiti?? Onneksi on naisten päivä, jota voin juhlistaa vaikka kakulla.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Märäntyneen lampaan märinää
Anna ääninäyte, niin tiedämme miltä kuulostaa 😂
Päivä muiden joukossa, ei edes arkipyhä. Äitiä muistin, muuten ihan normi päivä.
No ei miltään. Ihan samaa kuin muutenkin sunnuntaina. Onneksi ei ole mitään pakkopullaa käydä äitiä tapaamassa vaan hän on jo kuollut ja kuopattu.
No se on aika säälittävää jos ei ole päässyt kokemaan ainutlaatuista rakkautta lastaan kohtaan. Elämä on varmasti aika köyhää. Voithan aina hankkia koiran tai kissan ja olla sileä äiti, jos se vähän lohduttaisi.
Mukavalta tuntuu. Onnittelin omaa äitiä ja muita läheisiä äitejä. En tiedä miksi pitäisi olla huonona siitä ettei ole sitä mitä ei koskaan halunnut. Päinvastoin olen onnellinen, että ei tarvitse olla äiti. Onneksi ei tarvitse olla äiti.
Se hieman harmittaa, että äitiyteen tai vanhemmuuteen liitetään asioita, jotka eivät siihen kuulu. Esim kyky elää hetkessä tai toisen tarpeiden asettaminen omien edelle eivät ole äitien yksinoikeus, vaan kyse on yksilön valinnoista.
En vietä erityisesti. En osaa viettää naistenpäivääkään. Ahdistaa soitella äidille hieman, kun en tiedä mitä muuta sanoa kuin Hyvää äitienpäivää, tietyt keskustelunaiheet on käyty moneen kertaan läpi. Hänellä ei ole mitään omaa asiaa yleensä. Ja häntä ei kiinnosta kaikki muiden sanoma. Pilvistä säätä? Ei ole tunteilevaa sorttia myös että ihanaa ihanaa. Homma on autistista. Ja yritän epätoivoisesti miettiä mitä sanoa. Muualla voi olla sanottavaa jos on kuulija.
Vierailija kirjoitti:
No se on aika säälittävää jos ei ole päässyt kokemaan ainutlaatuista rakkautta lastaan kohtaan. Elämä on varmasti aika köyhää. Voithan aina hankkia koiran tai kissan ja olla sileä äiti, jos se vähän lohduttaisi.
Harmi että sinua ei ole minkäänlainen rakkaus saavuttanut.
Olen iloinen äiten puolesta, tietenkin.
Olen menettänyt äitini ja isovanhempani, jäin endometrioosin vuoksi lapsettomaksi, joten äitienpäivä on monin tavoin haikea päivä.
On minulla puoliso, joten en ole ilman rakkautta jäänyt ja äitiäni myös rakastan. Äiti rakastaa myös minua. Mutta ihmettelen edelleen miksi kouhkataan niin helvetisti äideistä. Äitiä pitäisi muistaa muulloinkin kuin pelkästään äitienpäivänä. Ap
Miltä tämän päivän pitäisi tuntua?
M 45
Äidille soitin ja lähetin lahjan, muuten ihan normipäivä, lähden käymään rautakaupassa ja puuhastelen pihalla. Ei siis tunnu miltään.
Vierailija kirjoitti:
No se on aika säälittävää jos ei ole päässyt kokemaan ainutlaatuista rakkautta lastaan kohtaan. Elämä on varmasti aika köyhää. Voithan aina hankkia koiran tai kissan ja olla sileä äiti, jos se vähän lohduttaisi.
Tekeekö tämä ainutlaatuinen äidinrakkaus k-usipääksi muita kohtaan? No enpä välitä moista sitten kokea.
Kivaa, itselläni on äiti ja vietän sitä hänen kanssaan. Jokainen voi viettää äitienpäivää, omalla tavallaan jos haluaa. En toivota äitienpäivää vaan äideille, koska on monia joilta kuollut äiti, tai jotka olisivat halunneet olla äitejä. Se olisi itsekästä.
Ajatellaan välillä naisia joiden lapsi on kuollut murhattu raiskattu ryöstetty syntynyt epämuodostuneena vammainen tai jonka lapsi on raiskauksen väkivallan tulos ja yksinhuoltajia !!! Entä miten miehet käyttäytyy aviottomiaan kohtaan tai naisen muita lapsia kohtaan. Äitien päivänä muistetaan useimmin hyvin menestyvien avioliitto äitejä vaikka yksinhuoltajia on miljoonia. Sairauksien vuoksi lapsettomia ei kannata nimitellä ja lapsen menettäneitä. Lapsia kuolee kohtuun synnytyksessä ja vauvoina.Aboptioäidit eivät ole synnyttäneet useimmin joskus ovat saaneet omankin.Teatteria on moneen lähtöön perheissä on uusio perheitä joilla lapsia sun entiset kun entiset meidän nykyiset.
Ei miltään tunnu. Musta ei tullut äitiä ikinä, mutta pystyn elämään asian kanssa vaikka välillä vähän surettaakin miten elämä meni. Omaa äitiä muistan tänään (lähetin sähköpostilla itsetehdyn kortin ja soitinkin), muuten normipäivä.
Olen äiti ja minulla on äiti vielä elossa. Ei tämä mitenkään erityinen päivä ole, lenkkeilisin koiran kanssa mutta vettä sataa, joten koira ei lähde uloskaan. Kahville on kääretorttua, kun tiedän ettei jo aikuiset lapset ole tulossa käymään, asuvat kauempana
Vierailija kirjoitti:
No se on aika säälittävää jos ei ole päässyt kokemaan ainutlaatuista rakkautta lastaan kohtaan. Elämä on varmasti aika köyhää. Voithan aina hankkia koiran tai kissan ja olla sileä äiti, jos se vähän lohduttaisi.
Kun olin lapsi, nuori ja vielä aikuisenakin, odotin että äiti olisi rakastanut. Olin sille vihan kohde, kilpailija. Tiesi että isä hyväksikäytti kun olin lapsi, mutta vain koki minut kilpailijaksi. Sitä vihaa ei voi käsittää. Kuinka voi vihata omaa lastaan.
Miltä tuntuu viettää joulua, jos ei ole Jeesus. Entä Runebergin päivää, jos ei ole Runeberg tai isänpäivää, vaikka ei ole isä?