Minne se päiväkoti keskustelu hävisi?

Tämän palstan politiikkaan ei kuuluu ettei täällä saa puhua avoimesti kiusaamisesta ilma sensuuria. Katsos kun minkä on poissa mielestä on myös poissa silmistä.

Harmi, siinä oli todella avavaa keskustelua siitä miten erillaiset päiväkodit ovat. Lasten kiusaamista jne. Oli todella mielenkiintoinen jossa LTO:t itse kertoi arjestaan, kuinka jossain päivkodissa ihan oikeasti kiusattiin pieniä lapsia ja kuinka heitä pakotettiin. Oli myös hyviä päivkoteja joka kumosi pakottamisen ja pakkomakuuttamisen. Aiheellinen keskutelu, koska monet vanhemmat koevat myös että lapset kertovat näistä jutuista ja kaikki painetaan aina villasella.

Päiväkoti keskustelu? Tunti että on kiusattu? Taasko joku päiväkodin täti kirjoittelee?

Koitin myös etsiä, mutta tuntuu ketju kadonneen bittiavaruuteen. Oli tarkoitus kirjoittaa siihen vielä jatkoa. Olen aloittanut aikanaan kouluttamattomana teinityttönä pk-apulaisena, opiskellut sitten sosionomiksi ja nyt kasvatustieteen kandiksi.

Olen ollut 10v. töissä varhaiskasvatuksessa ja täytyy kyllä sanoa, että aikamoista menoa on välillä tullut vastaan. Osalla henkilökunnasta oma ammatillisuus on ihan hukassa eikä toimintaa voi parhaallakaan tahdolla sanoa eettisesti kestäväksi. Huomasin jo 19v. koulutyttönä pk-apulaisena aloittaessani, että räikeimmin toimivat yleensä hoitajat, vaikka toki heistäkin löytyy osaavia ammattilaisia.

Syytä tähän en osaa kuin arvailla. Ehkä he ovat keskimäärin kuormittuneempia työssään ja vapaa-ajallaan, mutta uskoisin että yksi syy on myös vähäisempi koulutus. Eettiset asiat eivät aina ole ihan yksinkertaisia, vaikka perusihmisoikeuksien kunnioittamiseen ei vaaditakaan kuin normaalia huomaavaisuutta sekä ennenkaikkea halua toimia niiden mukaisesti. Sosionomiopinnoissakin näitä asioita pohdittiin jo ihan kiitettävästi ja LTO-koulutuksessa vielä enemmän.

Olen saanut vaikutelman, että lähihoitajaopinnoista valmistuu ainakin varhaiskasvatuspuolelle enemmän väkeä, joilla ei ole käsitystä siitä, ettei töissä voi olla täysin "omana itsenään" vaan siellä toimitaan ammattiroolissa, jota säätelevät useat erilaiset velvoitteet ja ihan lakikin. Välillä mietin, miten syvästi vaikkapa lain tavoin velvoittavaan VASU:n valtakunnallisiin perusteisiin siellä perehdytään, kun se jo aivan yksiselitteisesti kieltää lasten eriarvoisen kohtelun (kts. http://www.oph.fi/download/179349_varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet…, s. 18 loppu). 

Omassa koulutusohjelmassa VASU:un palataan lähes joka kurssilla kyllästymiseen saakka. Kun taas hoitajien kanssa juttelee, tulee usein tunne, että VASU mielletään vain pedagogiikan varsinaisten ammattilaisten työn asiakirjaksi, vaikka se sisältää paljon myös hoidon, huolenpidon ja kasvatuksen järjestämiseen liittyviä yleisiä periaatteita. Lisäksi lähihoitajia kouluttava tuttavani kertoi, että koulutustakuun myötä nykytilanne on se, että kaikki hakijat on pakko ottaa sisään, olivat he alalle soveltuvia tai eivät ja vielä lisäksi on suuri paine päästää heidät koulutuksesta läpi hyvin vähäisellä osaamisella (esim. poissaoloja katsotaan läpi sormien, arviointikriteereja lasketaan että pääsisi läpi jne.) Olisi kiva kuulla, miten lastenhoitajat itse asian näkevät.

En siis halua syyllistää ihmisiä itseään oman osaamisensa vahvuuksista tai puutteista, vaan enemmänkin harmittelen koulutuspoliittisia ratkaisuja ja sitä, miten koulutus käytännössä oppilaitoksissa järjestetään. Tottakai vielä asiallisen koulutuksen saaneenkin ihmisen on mahdollista olla hyväksymättä alan eettisiä periaatteita tai olla noudattamatta lakia, mutta todennäköisyys on aika paljon pienempi kuin silloin, jos kouluttava taho jättää koulutettavansa tältä osin oman onnensa ja aktiivisuutensa varaan. Koulutustakuun tuoma ongelma kuulostaa todella törkeältä myös lähihoitajaksi opiskelevia itseään kohtaan. Se, että päästetään muodollisesti pätevänä ammattilaisena kentälle, jossa karu totuus sitten paljastuu, ei liene kenenkään etu, edes lähihoitajien itsensä.

Tää on varmaan monen mielestä aika provosoiva puheenvuoro ja aihe on perinteisesti ollut arka. Musta kuitenkin se on tärkeä ottaa puheeksi, koska varhaiskasvatuksen haasteet ovat vain kasvaneet viime vuosina. Pidän tosi hyvänä 1 LTO+1 sosionomi+1 LH mallia. Siinä olisi oikeasti tasapainoiselta kuulostava pohja varhaiskasvatuksen henkilöstörakenteelle. Se ei kuitenkaan vielä riitä, jos koulutusohjelmien sisältöön ja laatuun ei kiinnitetä huomiota.