Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla yksinäisillä tätä?
04.02.2018 |
Minulla on sellainen kiusallinen ominaisuus/tapa, että kun joskus tulee joku yllättävä ihmiskontakti tähän yksinäiseen elämääni, niin jotenkin "innostun" siitä kamalasti ja se jää pyörimään mieleen useammaksi tunniksi, jopa loppupäiväksi. Nolottaa kun miettiin miten ilostunut sitä on jostain satunnaisesta lyhyestä keskustelusta kaupan kassan, naapurin tms kanssa heille tapahtuma ei takuulla ollut niin merkityksellinen.
Kommentit (4)
Sama täällä... Ja kun niitä sosiaalisia kohtaamisia on niin harvakseltaan ettei ole rutiinia, niin innoissani möläyttelen ihan ihme juttuja ja nolaan itseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aspa, jonka työtä on neuvominen ja toisinaan kova puhumaan asiakkaille joilla on aikaa. Monesti joku > 25v. miesasiakas on siitä sitten selvästi ihastunut minuun :(
Vierailija kirjoitti:
Olen aspa, jonka työtä on neuvominen ja toisinaan kova puhumaan asiakkaille joilla on aikaa. Monesti joku > 25v. miesasiakas on siitä sitten selvästi ihastunut minuun :(
siis minua > 25v. vanhempi
Kyllä ne pienet kohtaamiset on ihan kaikille tärkeitä, tai positiivinen vuorovaikutus piristää vaikka ois kuinka sosiaalinen ja ystävien ympäröimä. Turhaan sä tuosta jotain alemmuutta tunnet.