Lue keskustelun säännöt.
Kissa kuoli
04.02.2018 |
Kävin hautaamassa sen ulos. Nyt kävelen välillä ympäri taloa etsimässä sitä tai odotan että se tulee ulkoa takaisin sisälle ja itken ja hoen että se on ulkona käymässä ja tulee takaisin. Täällä on myös liian hiljaista.
Kommentit (28)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista, voimia sinulle, itsellä kaksi kissaa ollut. oli ikävää kun kuolivat.
suru helpottaa ajan myötä.
Onko jossain päin Suomea maa niin sulaa että hautaaminen onnistuu? Osanotot joka tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi jumalauta. Huhhuh mitä ryhmää.
Kiinnostaisiko jonkinlainen empatiakykykurssi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa. Vaikea paikka. Aika auttaa ;(
Nyt sinun kotisi on mauton.
*huono vitsi ikävää helpottamaan*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuotiolla sulatin roudan pois.
Edelleen kyllä ootan että se tulee takaisin, kissat on ainoita kavereita minulle, ihmiset tahtovat vaan huutaa minulle tai muuten pitää idioottina, kissat ei huuda. Toinen kissa on tuossa vielä.
Pystyykö tätä käsitteleen enää kun alkaa pää olla muutenkin hajalla, sekavaa tekstiä, mielentila rikki.
Anna surulle aikaa, silitä sitä toista kissaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jumalauta. Huhhuh mitä ryhmää.
Kiinnostaisiko jonkinlainen empatiakykykurssi?
Kissa on eläin. Ei ihminen.
Ihminen on eläin.
Minun kissani kuoli syksyllä. Ensin suru oli musertava, sitten pelkäsin että suru loppuu, koska tuntui, että suremalla muistan sen. Suru helpotti, ikävä kasvoi, ja muistan kaiken yhteisen tarkasti.
Hyvä, että sulla on toinen kissa. Sekin suree ystäväänsä, puhu sille paljon ja lohduttakaa toisianne. Paljon voimia sinulle, jaksa päivä kerrallaan.
Käsittele asiaa ihan pieni murunen kerralla, niin selviät. Lupaan sen. Minäkin selvisin, vaikka tuntui, ettei ole voimia. Kestät, koska välität kissastasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuotiolla ei routaa saa sulatettua
Kyllä se on kova paikka, kun toistakymmentä vuotta siinä jaloissa touhunnut ystäväksi tullut tyyppi on poissa. Olkoon kuinka "eläin vaan".
Tosi tyhjältä tuntuu koti. Kolme viikkoa sitten vein vanhan koirani piikille.
Kyllä se saa tällaisen raavaankin miehen herkäksi kun töistä tullessa koti on tyhjä, jääkaapissa on vieläkin koiran piimätölkki, itse en siitä välitä, mutta koira tykkäsi iltaisin.
Aamulla katse hakee koiraa, että päästäisin ulos pissalle.
Tänään taas aurinkoinen pakkassää olisi ollut mitä parhain pitkälle lenkille. Yksin en viitsinyt sitten lähteä.
Vielä en ole raaskinut kuppiaan korjata pois, pitäisi jo varmaan.
Äh, kyllä se tästä, mutta yllättävän koville otti.
Ja uskon, että ottaa sullakin.
Tsemppiä paljon!
Lämmin osanottoni sinulle! Itselläni 12v koirani vetelee viimeisiään ja kissanikin on jo 14v, kauankohan sillä on aikaa jäljellä. Pian joudun luopumaan tuosta ihanasta koiruudesta, joka on ollut minulla luovutusikäisestä pennusta asti :( En tiedä miten kestän kun se päivä tulee ihan pian :(
Ymmärrän kyllä surun. Itselleni oma kissani on tavallaan se joka pitää elämäni koossa.
Perjantaina olin vatsataudissa ja nyt koko viikonlopun se on seurannut kuin hai laivaa ja haluaa käpertyä koko ajan viereen. En tiedä luuliko se minun tekevän kuolemaa vai mitä kun olin päivän varmaan aivan sen oloinen.
Osanottoni ap.
Meillä kaksi kissaa ja ovat rakkaita kuin mitkä. Kamala ajatellakin sitä aikaa, ettei noita enää ole. Kissat ovat meille kuin perheenjäseniä, sanokoot eräät mitä sanovat.
Otan osaa :( Menetin itse tällä viikolla rakkaan koirani. Täälläkin on liian hiljaista, onneksi on kissat jäljellä.