Tuli ikävä 1980-lukua

Paitsi telkkari oli huipputeknologiaa ja jos se ei toiminut sitä piti pamauttaa nyrkillä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki oli silloin ainakin minun lapsen silmin niin simppeliä.

Eiköhän lapsen silmin kaikki oo simppleliä. Voin sanoa, että ei se elämä mitään herkkua 80-luvulla ollut. Kyllä nykyään on asiat paremmin, vaikka ei mitenkään huippuhyvin olekaan.

ps. sulla on joku ikäkriisi

Seitkytluku oli hyvää aikaa, kaheskyt luvulla alkoivat cd:t, commodoret , vhs:ässät

sekottamaan ihmisten elämää, ja sillä tiellä ollaan, eikä paluuta ole.

voi niitä aikoja, kaipaan. kaikki paljon simppelimpää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki oli silloin ainakin minun lapsen silmin niin simppeliä.

Eiköhän lapsen silmin kaikki oo simppleliä. Voin sanoa, että ei se elämä mitään herkkua 80-luvulla ollut. Kyllä nykyään on asiat paremmin, vaikka ei mitenkään huippuhyvin olekaan.

ps. sulla on joku ikäkriisi

Ei ole ikäkriisiä, on alkanut ahdistamaan se aika mikä kuluu puhelimen etsimiseen, instassa, läppärin kanssa temppuillessa ja muut vastaavat asiat. 90-luvulla elin loput lapsuudestani sekä teini-iän ja silloin Nintendot ja kännykät olivat jo aika yleisiä, mktta ei silti mitään tällaista elektroniikkastressiä.

80-luku ei ollut näin ulkonäkökeskeistä.

Vm 68

Me myös leikittiin aamusta iltaan ulkona, koko alueen lapset pelasivat yhdessä peiliä ja polttopalloa tai me twistattiin tyttöjen kesken. Nykyään tuntuu, ettei juuri ketään näy missään ja ne lapset keitä näkyy räpeltää kännykkää.

Itse olen jämähtänyt kulttuurillisesti 2000-luvun vaihteeseen. Nyt tulee 'kuudes aisti' avalta ja siitä on hyviä muistoja. 

Oli tarpeeksi hienot videopelit ja kaikki, mutta ei nykyisenkaltaista narsistista nettikulttuuria ja ihmisten kiusaamista verkossa ja kaiken julkisuutta. 

Nyt on kyllä hyvä, että tuotteiden tilaaminen netistä on niin luonnollista ja helppoa, vaikka tämäkin on vähän kotimaan töistä pois. 

80-luku oli huoletonta ja iloista aikaa. Oi niitä aikoja... :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luku ei ollut näin ulkonäkökeskeistä.

Vm 68

80-luvun muijat näytti silloin todella hyviltä. Nykyään kun näkee sen aikaisia kuvia ni ei saatana. :P

Kyllä tuo Orlowski kelpais nykyäänkin.

https://i.wpimg.pl/O/467x660/i.wp.pl/a/f/jpeg/31726/TeresaOrlowski.jpg…;

Hyi helvetti, ei internettiä, ei halpaa tietotekniikkaa, eikä paljon muutakaan.

Nykyaikana on aina kaikki paremmin, mutta somesta ym. lieveilmiöistä pysyn luonnollisesti erossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luku ei ollut näin ulkonäkökeskeistä.

Vm 68

80-luvun muijat näytti silloin todella hyviltä. Nykyään kun näkee sen aikaisia kuvia ni ei saatana. :P

Kyllä tuo Orlowski kelpais nykyäänkin.

https://i.wpimg.pl/O/467x660/i.wp.pl/a/f/jpeg/31726/TeresaOrlowski.jpg…;

ja Muna Carita.

https://4.bp.blogspot.com/-hajS89SXxbU/V5ZzG3twIxI/AAAAAAAAA1E/pVS6a4yB…;

Ihan parasta aikaa ihmisen elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Hyi helvetti, ei internettiä, ei halpaa tietotekniikkaa, eikä paljon muutakaan.

Nykyaikana on aina kaikki paremmin, mutta somesta ym. lieveilmiöistä pysyn luonnollisesti erossa.

Meillä kyllä oli tietokone ja pelejä kuten tetris. Mutta saimme pelata pari tuntia viikossa. Eniten kai kaipaan ihmisten läsnäoloa. Vaikea selittää. Itsestäni tuntuu, etten enää osaa edes kunnolla keskittyä mihinkään.

1980-luvulla oli tulevaisuususkoa. Nyt tulevaisuus lähinnä pelottaa (ilmastonmuutos jne).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki oli silloin ainakin minun lapsen silmin niin simppeliä.

Eiköhän lapsen silmin kaikki oo simppleliä. Voin sanoa, että ei se elämä mitään herkkua 80-luvulla ollut. Kyllä nykyään on asiat paremmin, vaikka ei mitenkään huippuhyvin olekaan.

ps. sulla on joku ikäkriisi

Ei ole ikäkriisiä, on alkanut ahdistamaan se aika mikä kuluu puhelimen etsimiseen, instassa, läppärin kanssa temppuillessa ja muut vastaavat asiat. 90-luvulla elin loput lapsuudestani sekä teini-iän ja silloin Nintendot ja kännykät olivat jo aika yleisiä, mktta ei silti mitään tällaista elektroniikkastressiä.

Stressi on valinta.

Tarvitseeko ihminen oikeasti aina sen uusimman puhelimen? Tarvitseeko ihmisen olla somessa koko ajan päivittämässä aamupuuronsa upeutta? 

Tuli kyllä vähän ikävä Nintendoa, Segaa ym. Mario ja Sonic, missä olette:)

Kävin peruskoulun 81-90, ja kyllä silloin oli rahaa perusopetuksessa; joka vuosi uudet oppikirjat joka kouluaineessa. Nyt lapsen ”kirjat” ovat mallia liimattu paperi vihkossa ;-)

Mun mielestä aikakausia on vaikea verrata omassa elämässä, koska lapsena maailmaa katsoi niin eri vinkkelistä kuin nuorena tai aikuisena. 80-luvulla tuloerot olivat kyllä pienempiä ja kulutettiin vähemmän. Alennusmyynnit olivat tyyliin joulun jälkeen ja heinäkuussa. Terveyskeskus oli auki klo 20 iltaisin ja sinne sai ajan vaikka samalle päivälle. Tämä siis Espoossa.

Oma suosikkivuosikymmen on 90-luku, koska olin silloin nuori ja nuori aikuinen eli elämä oli edessä, tuli opiskeltua, matkusteltua ja ihan hyvin työllistyttyäkin lamasta huolimatta. Nämä kaksi seuraavaa vuosikymmentä ovat olleet sitten aikuiselämää peruskaavalla töitä, asunnonostoja ja -vaihtoja, perheellistyminen jne. Silti sitä välillä kaipaa nuoruusaikaa, kun maailma oli niin avoinna mahdollisuuksineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki oli silloin ainakin minun lapsen silmin niin simppeliä.

Eiköhän lapsen silmin kaikki oo simppleliä. Voin sanoa, että ei se elämä mitään herkkua 80-luvulla ollut. Kyllä nykyään on asiat paremmin, vaikka ei mitenkään huippuhyvin olekaan.

ps. sulla on joku ikäkriisi

Ei ole ikäkriisiä, on alkanut ahdistamaan se aika mikä kuluu puhelimen etsimiseen, instassa, läppärin kanssa temppuillessa ja muut vastaavat asiat. 90-luvulla elin loput lapsuudestani sekä teini-iän ja silloin Nintendot ja kännykät olivat jo aika yleisiä, mktta ei silti mitään tällaista elektroniikkastressiä.

Stressi on valinta.

Tarvitseeko ihminen oikeasti aina sen uusimman puhelimen? Tarvitseeko ihmisen olla somessa koko ajan päivittämässä aamupuuronsa upeutta? 

Tuli kyllä vähän ikävä Nintendoa, Segaa ym. Mario ja Sonic, missä olette:)

Kyllä se tarvitsee, sen uudemman puhelimen, kaksi vuotta vanha pysyy päällä puoli päivää, tippuu lattialle ja on pimeä...

Vierailija kirjoitti:

Kävin peruskoulun 81-90, ja kyllä silloin oli rahaa perusopetuksessa; joka vuosi uudet oppikirjat joka kouluaineessa. Nyt lapsen ”kirjat” ovat mallia liimattu paperi vihkossa ;-)

Mun mielestä aikakausia on vaikea verrata omassa elämässä, koska lapsena maailmaa katsoi niin eri vinkkelistä kuin nuorena tai aikuisena. 80-luvulla tuloerot olivat kyllä pienempiä ja kulutettiin vähemmän. Alennusmyynnit olivat tyyliin joulun jälkeen ja heinäkuussa. Terveyskeskus oli auki klo 20 iltaisin ja sinne sai ajan vaikka samalle päivälle. Tämä siis Espoossa.

Oma suosikkivuosikymmen on 90-luku, koska olin silloin nuori ja nuori aikuinen eli elämä oli edessä, tuli opiskeltua, matkusteltua ja ihan hyvin työllistyttyäkin lamasta huolimatta. Nämä kaksi seuraavaa vuosikymmentä ovat olleet sitten aikuiselämää peruskaavalla töitä, asunnonostoja ja -vaihtoja, perheellistyminen jne. Silti sitä välillä kaipaa nuoruusaikaa, kun maailma oli niin avoinna mahdollisuuksineen.

Maailma on avoinna vieläkin, näin olen sen vasta/jo nelikymppisenä tajunnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki oli silloin ainakin minun lapsen silmin niin simppeliä.

Eiköhän lapsen silmin kaikki oo simppleliä. Voin sanoa, että ei se elämä mitään herkkua 80-luvulla ollut. Kyllä nykyään on asiat paremmin, vaikka ei mitenkään huippuhyvin olekaan.

ps. sulla on joku ikäkriisi

Olin 80-luvun nuori. Elämä oli mukavaa. Silloin pääsi kesätöihinkin jos vain halusi. Elämää ei ollut vielä ulkoistettu automaatiolle, kaikki tuntui olevan mahdollista. 90-luvun lamasta ei ollut tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Seitkytluku oli hyvää aikaa, kaheskyt luvulla alkoivat cd:t, commodoret , vhs:ässät

sekottamaan ihmisten elämää, ja sillä tiellä ollaan, eikä paluuta ole.

voi niitä aikoja, kaipaan. kaikki paljon simppelimpää.

Seitkytluvulla Suomi oli vielä kovin köyhä maa, nyt on työttömilläkin yhtä korkea elintaso kuin silloin apteekkarilla ja kunnanlääkärillä. 80- ja 90-luvun taitteen aikoihin Suomi oli rikkaimmillaan ja olot maassamme parhaimmat.