Tapailisitko miestä/naista, joka on ollut asumiserossa jo vuoden, mutta avioeroa ei ole vielä laitettu vireille?
Miehen kanssa päätettiin erota, mutta ei olla vielä haettu avioeroa, kun ei olla ehditty ja jaksettu vielä miettiä omaisuudenjakoa. Maat ja metsän pitäisi arvioituttaa ja suunnitella lohkomiset metsänhoitoyhdistyksen kanssa.
Olen nyt kirjoitellut kuukauden päivät uuden tuttavuuden kanssa, ja sunnuntaina tavataan ensimmäisen kerran.
Katsotaan nyt ensin miltä hän vaikuttaa, mutta pitäähän se kertoa koko kuvio, jos alettaisiin tapailla.
Haittaisiko sinua tällainen keskeneräinen avioeroasia?
Kommentit (37)
No mää olen itse ollut samassa tilanteessa mutta ei oo vielä yhtään tyyppiä löytynyt jota asia olisi haitannut kun olen siitä ihan avoimesti heti alussa kertonut. Tuskin haittaa 🙂
Saamattomalta kuulostaa, eiköhän muissakin asioissa ole sitten vastaavaa laiskuutta ja luultavasti asia alkaisi ennen pitkää ärsyttää. Pidän tekevistä ja aikaansaavista ihmisistä, jotka eivät jumita asioiden taakse ja odota niiden vain järjestyvän sitten joskus. Alkuun tuo olisi siis varmaan ihan ok, mutta tilanteen jatkuessa katoaisin kuvioista. Katsoisin, että toinen ei ole päässyt irti entisestään ja välttämättä ole edes valmis irrottautumaan suhteesta.
En tapailisi naimisissa olevaa tyyppiä.
Ei se miehiä haittaa, kunhan vaan pääsevät panemaan.
Ihan varmasti haittaa, en lähtisi moiseen mukaan. M45
Todellakin haittaisi, jos on vaan kyse laiskuudesta hoitaa asioita. Olisi ihan eri asia, esim. että yhteinen asunto on myynnissä, mutta ei ole vielä mennyt kaupaksi kuin se, että asuntoa ei olisi jaksettu laittaa vielä myyntiin.
Ihmiset ovat toki hyvin erilaisia.
Mutta noin lähtökohtaisesti, teidän liittonne ei ole vielä loppunut. Se, että on päätetty erota on vasta prosessin alku, ei vielä sen loppu. On ihan oma prosessinsa luopua konkreettisesti kaikesta yhteisestä omistuksesta ja todellakin irtaantua ja päättää suhde ja siihen liittyvät siteet. Se on paitsi taloudellinen, myös psyykkinen prosessi. Mieleeni tulee, miksette ole lopettaneet suhdettanne vielä? Kiire ei ole syy. Millainen rooli mahdollisella uudella kumppanilla elämässäsi olisi ja joutuisiko hän jotenkin hankalaan asemaan? Miten hän kokisi sen, jos sitten alat todella myymään tontteja yms, prosessi veisi sinun aikaasi ja joutuisit olemaan paljon tekemisissäkin exän kanssa? Näitä näkökulmia on hyvä miettiä. Oletko vielä valmis ryhtymään uuteen sitoutumiseen toisen kanssa? Pitäisikö vanhat rakenteet purkaa ensin?
No jos käy vahinko niin elarit menee väärälle miehelle.
Siis kaikki muut asiat on jo ihan selvät ja ei olla toistemme kanssa tekemisissä.
Ei olla myymässä mitään vaan pitäisi ottaa kartat esiin, käydä maastossa ja miettiä miten jaot tehdään. Toki metsänhoitoyhdistys siinä auttaa. Asia olisi siis pitänyt hoitaa heti viime kesänä. Haluan kuitenkin käydä katsomassa tontit ja maastot ennen kuin tehdään lopulliset jakopäätökset. Tämä siis venyy siihen kunnes lumet sulavat.
Ei kannata lähträ tuollaisen mukaan.
Avioeron saamisessa kestää vähintään reilut puoli vuotta. Ja ette ole edes "saaneet aikaiseksi" jättää koko hakemusta? Kyllä tuosta tulee sellainen kuva, että on jätetty takaportti auki yhteenpalaamiselle.
KirkkoSisko kirjoitti:
Pitäisikö vanhat rakenteet purkaa ensin?
Ei pitäisi, vaan pitää. Veikkaan ettei mies suostu suhteeseen koska eroa ei olla vielä edes laitettu vireille. Sen lapun vieminen käräjäoikeuteen ei montaa tuntia vie. Ap voi hommata asianajajan joka tekee liput ja laput valmiiksi. Tontin lohkomisen ja ositukset voinee tehdä myöhemmin, ohjeita ja apua saanee tuolta lakimieheltä, ja osaava lakiheppu ei montaa tuntia noita ositus/eropapereita pyörittele.
En tapailisi. Ensinnäkin tulee vaikutelma, ettei ole vielä oikeasti osattu erota ja tehdä asioita selväksi exän kanssa eli juurikin tuollainen takaportti auki-fiilis tulee. Toisekseen olen itse hyvin jämpti ja hoidan asiat ajallaan niin en jaksaisi katsella ihmistä, joka ei saa asioita aikaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Avioeron saamisessa kestää vähintään reilut puoli vuotta. Ja ette ole edes "saaneet aikaiseksi" jättää koko hakemusta? Kyllä tuosta tulee sellainen kuva, että on jätetty takaportti auki yhteenpalaamiselle.
Ei missään tapauksessa haluta muuttaa takaisin yhteen. Haluan, että kaikki asiat ovat selvät ensin miten jaetaan. Viime kesänä olin pari kuukautta muualla ja enkä ajatellut tuota metsäasiaa ollenkaan. Siis en tiedä metsänhoidosta yhtikästä mitään enkä edes tiedä missä kaikki tontit sijaitsevat. Kunhan lumet sulavat haluan käydä läpi kaikki metsämaat ja tontit jonku metsänhoitoasiantuntijan kanssa. Kunhan olen kartalla asioista, niin sitten on helpompi tehdä ne päätökset ja hommat menee tasapuolisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioeron saamisessa kestää vähintään reilut puoli vuotta. Ja ette ole edes "saaneet aikaiseksi" jättää koko hakemusta? Kyllä tuosta tulee sellainen kuva, että on jätetty takaportti auki yhteenpalaamiselle.
Ei missään tapauksessa haluta muuttaa takaisin yhteen. Haluan, että kaikki asiat ovat selvät ensin miten jaetaan. Viime kesänä olin pari kuukautta muualla ja enkä ajatellut tuota metsäasiaa ollenkaan. Siis en tiedä metsänhoidosta yhtikästä mitään enkä edes tiedä missä kaikki tontit sijaitsevat. Kunhan lumet sulavat haluan käydä läpi kaikki metsämaat ja tontit jonku metsänhoitoasiantuntijan kanssa. Kunhan olen kartalla asioista, niin sitten on helpompi tehdä ne päätökset ja hommat menee tasapuolisesti.
Tuota, miten tämä muuttaa tilannetta millään tavalla? Avioero voi aikaisintaan astua voimaan heinäkuussa. Sitä ennen ehtii hyvin käydä läpi metsäasiat ja kaikki muutkin. Ja vaikkei ehtisikään, niin mitä sitten tapahtuisi? Se nyt ei paljon se tilanne kummene sinun läpikäymisellä, jaot tehdään arvoarvion mukaan ja nämä ovat todennäköisesti hyvin tiedossa metsänhoitoyhdistyksellä.
Mieheni exä teki kuten sinä ja lisäksi nainen petti ennen eropäätöstä. Mieheni kutsuu joskus harvoin kun tämä exä tulee puheeksi häntä vieläkin hoolla alkavalla sanalla. Ei ole oikein.
Kyllä. En suunnittele enää yhteistä elämää kenenkään kanssa.
Ei haittaisi, jos tietäisin asiasta heti alusta asti, että voisin sanoa että herra on hyvä ja palailee asiaan sitten kun ero on ihan aikuisten oikeasti valmis. Ei ole tapana tapailla jonkun toisen aviomiehiä. Hrr.
Jos naimisiin olisi menty vain siksi että ei kertakaikkiaan löytynyt mitään muuta keinoa keplotella omaisuutta vähin veroin, voisin harkita. Tai no en sittenkään, kyllä pitää olla rakkautta jos menee naimisiin asti, en haluaisi olla ihmisen kanssa joka nai vain rahasta.
Tästä päästään siihen, että oliko heidän häänsä symbolinen toimitus? Mentiinkö ihan kirkossa, ja siunattiin, estman piti puheen, ja leikitiin häähippaa pihalla, perinteisiä symbolisia kakun eikkauksia kaapin paikkoineen?
Siinä tapauksessa ihmettelisin miten tällainen symboliikan ja romanttisuuden rakastaja ei pidä minun kohdallani sitten kyseisiä asioita yhtään tärkeänä. Vähättelee sitä että on edelleen naimisissa. Enkö minä ole edes sen arvoinen, että viitsisi erota ennen kuin alkaa minua tapailemaan?
Kyllä jäisi tapailematta tuollainen
Ei jos ei ole lapsia. Lasten kanssa tuossa vaiheessa uuden kumppanin mukaantulo saattaisi eskaloida tilanteen. Niissä sotkuissa en haluaisi olla mukana.