Miten minusta on voinut tulla näin lusmu? Olin lukioon saakka tunnollinen.

Kertoisitko lisää tilanteestasi? Oletko lusmu töissä, kotona vai opinnoissa? 

Up

Vierailija kirjoitti:

Kertoisitko lisää tilanteestasi? Oletko lusmu töissä, kotona vai opinnoissa? [/quot

Opinnoissa. Nykyään olen niin jäljessä ja kehnosti suoriutuva että hävettää jos vanhemmat esim. kysyvät miten opinnoissa menee.

Osaatko sanoa, mikä sinut on saanut lusmuilemaan opinnoissa? Oletko väsynyt tai koetko olevasi oikealla alalla? 

Tajusit, että rehkiminen ei kannata, koska palkintoa ei kuitenkaan tule. Ikuinen lupaus jostain menee aina vaan kauemmaksi, vaikka kuinka tsemppaisi. Mitään ylimääräistä ei kannata koskaan tehdä.

Vaihdoin alaa, olin väsynyt ja väärällä alalla. Tunne on lievittynyt mutta lusmuilu jatkuu. Ap

Vierailija kirjoitti:

Tajusit, että rehkiminen ei kannata, koska palkintoa ei kuitenkaan tule. Ikuinen lupaus jostain menee aina vaan kauemmaksi, vaikka kuinka tsemppaisi. Mitään ylimääräistä ei kannata koskaan tehdä.

Näin minulle on konkreettisesti käynyt hakiessa yliopistoon. Toisaalta en olisi muuten koskaan oppinut että pystyn periaatteessa tekemään niin paljon töitä/opiskelemaan.

Minulla kai olisi potentiaalia asioihin mutta asiat vaan jää

Yksi asia joka oikeasti auttaa on se, että tasapainotat opiskelun ja vapaa-ajan. Yritä ajatella niin, että opiskelut ovat puolet arjestasi ja keksit muulle ajalle jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia joka oikeasti auttaa on se, että tasapainotat opiskelun ja vapaa-ajan. Yritä ajatella niin, että opiskelut ovat puolet arjestasi ja keksit muulle ajalle jotain muuta.

Pitää varmasti paikkansa. Nykyään todellisuudessa sen 'vapaa-ajan' makaan kotona saamatta mitään aikaiseksi, tekemättömiä hommia murehtien ja tuntien syyllisyyttä siitä etten saa tehdä muutakaan niin kauan kuin hommat seisoo. Sitä paitsi jos vaikka joku opettaja tai ryhmäläinen näkisi minut pitämässä kivaa vapaa-ajalla, pitäisi minua entistä lähempänä lusmuna.

Up

Eli olit tunnollinen siihen asti, kun joku aina kertoi tarkkaan, mitä tehdä ja missä järjestyksessä. Ihan perussetti.

Vierailija kirjoitti:

Eli olit tunnollinen siihen asti, kun joku aina kertoi tarkkaan, mitä tehdä ja missä järjestyksessä. Ihan perussetti.

En tiedä, olin aina kuvitellut olevani itsenäinen. Ap

Joka kerta aloitan uuden kurssin toiveikkaana mutta sitten homma levähtää jotenkin kasaan. Tunnen itseni todella tyhmäksi ja avuttomaksi. ap

Up

Vierailija kirjoitti:

Tajusit, että rehkiminen ei kannata, koska palkintoa ei kuitenkaan tule. Ikuinen lupaus jostain menee aina vaan kauemmaksi, vaikka kuinka tsemppaisi. Mitään ylimääräistä ei kannata koskaan tehdä.

Näinhän siinä käy. Vaikka vetelisi kursseista 4-5 niin duunit menevät aina niille verkostoutujille, joita neuvoit tehtävissä joka toisella kurssilla

Ei tietty lohduta yhtään, mutta olen samassa tilanteessa. Opiskelut on venyneet, japoden huonoa omatuntoa siitä. Mitä enemmän ajattelen asiaa, sen enemmän masentaa ja puhti loppuu samantien. Ajoittain tsemppaan, mutta se saattaa mennä ohi parissa periodissa. 

Väsyn todella helposti, ja unirytmini on todella sekaisin. En edes ilmottaudu ei-pakolliselle kurssille, joka on aamupäivästä, koska tiedän epäonnistuvani. Iltapäivisin nolottaa, kun pilkin parituntisellakin luennolla. 

Asiaa pahentaa se, että vuosikurssilaiset ja kaikki edes puolitutut ovat valmistuneet jo aikaa sitten, eli opiskelen yksin. Tuskallinen kierre, eikä kukaan ole tsemppaassa.

Ei muuten kannusta yhtään, että tiedän valmistuvani todennäköisesti kortistoon, alallani on tapahtunut sukupolven vaihdosta, eikä vapaita paikkoja ole tarjolla. Mutta olen oikealla alalla, en halua vaihtaa.

 En osaa auttaa, toivotan vain tsemppiä ja voimia! Eihän tässä auta, kuin luottaa siihen, että joskus tapahtuu jotain hyvääkin :)

Tunnollisuus on lähinnä rangaistus, jos ei ole halua oppia.

Koska olet yrittänyt miellyttää muita. Ota ote omasta elämästäsi, sinulla on siihen lupa. Sellaisia hyviä asioita tee, joita haluat ja joita tarvitsee voidakseen hyvin. Suuri osa ihmisistä on lähinnä kiinnostuneita itsestään. Ei kannata jäädä toimettomaksi kenenkään heittopussiksi, sinulla on elämä elettävänä. Toivottavasti vastavuoroisia, hyviä ihmissuhteita löytyy ja hyviä työmahdollisuuksia jotka toteutuu. Olet voimakas , teet oikein ja saat olla iloinen elämässäsi muiden ihmisten kanssa.

Olet älykkäänä yksilönä kenties tajunnut, mitä feikkiteatteria tämä aikuisten elämä on.