Lue keskustelun säännöt.
Olipa mies taas törppö junttieinari
01.02.2018 |
Pääsin tänään töistä aikaisemmin kotiin ja ajattelin perheen iloisesti yllättää leipomalla eilisen keiton jatkeeksi kinkkusarvia. Siinä syötiin eikä mieskään mitenkään leipomuksia kommentoinut, ei sanallakaan veti vaan soppaa ja saarvia naamaansa. Itse sitten sanoin että eikö ole hyviä ja kinkkusarvia niin siihen sanoo että semmosiahan nämä on mitä kinkkusarvet ruukaa olla, voi todellisuus että voisi vähän kehua. Jos itseäni työpäivän jälkeen leipomukset oottais niin kyllä kiittäisin ja ylistäisin vaikka käytetyille kalsareille maistuisi eikä nämä ees maistuu. Nyt oon hiljaa ja mieleni pahoittanut.
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luuliko se että olit ostanu ne valmiina?
No sulla on joku juntti miehenä. Suomalaisilla ei muutenkaan ole käytöstapoja
Ärsyttävää. Ehkä tajuaa kun seuraavan kerran leivot samoja sarvia ja annat yhdet muksuille ja syöt itse muutaman. Pistä jemmaan tai pakkaseen loput, miehelle ei tartte jättää. Mussutatte huolella omana. Kun se kysyy missäs mun sarvet on niin sanot että jaa en arvannut että sulle olisi erityisemmin maistunut, niitä samoja iänikuisia sarviahan ne vaan oli.
Sen viisikymmentä kertaa kun sanoo miehelle, että en arvannut, että nämä sulle olisi maistunut, nää oli vaan semmosia mitä ne ruukaa olla niin voi älytä jotain. Tai sitten ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen kyllä niin vaativa, että kysyn joka kerta mieheltä, että oliko hyvää ja maistuuko. Olen varmaan kysynyt joka ikisen voisarven kohdalla jos äijä ottaa kaksi tai kolme. Mitä häh maistuuko. Kun se sanoo joo joo niin minä sanon, että sanoo sitten ja kovaan ääneen. No onneksi en leivo usein ettei mieheltä mene hermo. Hyvä etten kysy joka suupalaa erikseen.
Muuten on rauhallista mutta jos kiireisenä päivänä repeen laittaan jotain hyvää niin ei se jää huomioimatta, kiikutan kauhallisen tykö ja sanon maistuuko, onko mausteet kohillaan. Mies tietää, että jossain kohtaa sen on hymistävä mukana jos haluaa ottaa rennosti kun toinen ottaa keittiövuoron.
Minä kiitän aina ruoasta, oli se ostetua tai itsetehtyä. Parisuhteessa on välillä vaikea muistaa kiittää asioista, varsinkin kun on pitkään sitä ennen asunut yksin.
Jätä se sika!