Miten puhua järkea perheenlisäyksen yrittämisestä?
Vai onko edes minun asiani puuttua asiaan...
Kyse on siskostani, joka juuri pari kuukautta sitten meni kihloihin. Miehen hän on jo tuntenut muutamia vuosia. Siskoni oli yh-äiti (lapsi 2v.) ja uusi mies on ottanut lapsen hyvin vastaan - ja vaikuttaa muutenkin fiksulta ja hyvältä tyypiltä.
Siskon aiempi suhde on ollut voimakkaan väkivaltainen ja kuvioissa on ollut mukana huumeitakin (käsittääkseni sisko ei ole käyttänyt). Sen seurauksena siskolla on ollut mielenterveysongelmia, ja jonkinasteinen lääkitys (ainakin unen saamiseksi) on vieläkin kuvioissa.
Pinna on tiukalla nytkin tämän hyvin temperamenttisen 2v:n kanssa. Lapsi on isällään kerran kuukaudessa viikonlopun ja on sen jälkeen kuin pieni hirviö.
Sisko käyttää alkoholia aika runsaasti, etenkin silloin kun lapsi on isällään. Humalassa hän on arvaamaton, väkivaltainenkin ja putkareissut eivät ole harvinaisia.
Lapsensa kanssa hän on aina selvinpäin ja touhuaa paljon; askarteluja, yhdessä leipomista ym. Sisko käy osa-aikatyössä.
Ikää on hiukan päälle 20v., ei koulutusta, ei ammattia.
Nyt siis hän meni pari kuukautta sitten kihloihin, muutti yhteen tämän miehen kanssa ja eilen kertoi minulle suunnitelmistaan yrittää hankkia vauva.
Kuulostin varmaan tylyltä, kun en osannut sanoa asiaan oikein mitään. Teki mieli sanoa, että hidastakaa tahtia hieman, mutta...
Olenko röyhkeä jos sanon jotain sellaista? Pitäiskö minun edes puuttua asiaan mitenkään?
Kommentit (3)
Meistä jokainen taplaa tyylillään. Kirjoituksestasi kävi ilmi, että lasta kohtaan siskosi on hyvä äiti ja lapsen läsnäolo lisää hänen tunnollisuuttaan. Ehkä hänelle tekisikin hyvää viettää taasen aikaa lasten ehdoilla. Yksinhuoltajuuteen ei kannata vedota. Kukaan ei voi ennustaa miten tuleman käy.
Vaikka ymmärrän huolesi. Mitenköhän jo olemassa oleva lapsi suhtautuu näihin nopeisiin muutoksiin?
Kertoisin olevani huolestunut, koska hän tarvitsee edelleen lääkitystä ja tykkää käyttää alkoholiakin runsaasti aina välillä. Koska hänellä ei ole ammattia tai suunnitelmia opiskella. Sanoisin pelkääväni, että jos nykyiseen suhteeseen tulisikin ongelmia, niin hän olisi sen jälkeen kahden lapsen yksinhuoltaja ja lapsilla olisi eri isät.
Kysyisin, että eikö olisi parempi ottaa oma elämä ensiksi kunnolla haltuun? Tutustua mieheen paremmin, miettiä alaa jolle opiskella, nauttia elämästä? Hän on niin nuorikin, että ehtii hyvin saamaan lisää lapsia. Itsenäistyisi sitä ennen, eikä olisi riippuvainen miehestä, vaan miettisi onko nykyinen suhde varmalla pohjalla ja haluaako lisääntyä ko miehen kanssa.
Sanoisin, että hän päättää itse mitä tekee, mutta siskona haluaisin keskustella hänen suunnitelmistaan ja tukea voimieni mukaan teki hän miten vaan.