Lue keskustelun säännöt.
Suostuisitko asumaan vuoroviikoin eri paikassa esim 10 vuotta?
30.01.2018 |
Paljon on erojen sattuessa tullut näitä viikko-viikko lapsia. Toki lapset siihen tottuvat. Itse näin aikuisena en suostuisi asumaan joka toinen viikko eri paikassa. Se olisi stressaavaa ja uuvuttavaa. Miksi lapset pistetään tämmöiseen tilanteeseen niin usein? Minusta epäreilua. Olenko ainoa ajatukseni kanssa?
Kommentit (106)
Asuin kaksi vuotta, ennenkuin muutimme miehen kanssa yhteen. Minulle oli aivan sama, mihin suuntaan lähden töistä. Tärkeintä oli, että myös miehen luona on pakolliset kamat. Stressaavaa olisi ollut, jos olisi pitänyt muistaa, mitä ottaa mukaan. Mutta kun ei tarvinnut, sitä vain siirtyi paikasta toiseen. Näinhän vuoroviikkolapsetkin tekevät. Eivät he ota mukaan kuin koulukirjansa, kaikki muu on molemmissa paikoissa.
On tosin varmaan totta, että toiset sopeutuvat huonommin. Niin aikuiset kuin lapset. Luulisi, että sopeutumaton lapsi alkaa valittaa asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni asuvat vuoroviikoin vanhemmillaan ja niin minäkin. Asun joka toinen viikko omassa kodissani lasteni kanssa ja joka toinen viikko miesystäväni luona.
Ei tässä ole mitään ihmeellistä , uuvuttavaa tai stressaavaa. Ihan normaalia elämää.
Minustakin tuo on väärin. Jos jonkun on erotilanteessa asuttava vuoroviikoin niin ehdottomasti vanhempien eikä lasten. Millaista juurettomuuden tunnetta lapsille tulee siitä että mikään ei ole pysyvää, aina on osa tärkeistä leluista/tavaroista väärässä paikassa ja koko ajan vaihtuu huoneet ja sängyt.
Minä asuin. Oli mukavaa että molemmat vanhemmat olivat kanssani yhtä paljon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minustakin tuo on väärin. Jos jonkun on erotilanteessa asuttava vuoroviikoin niin ehdottomasti vanhempien eikä lasten. Millaista juurettomuuden tunnetta lapsille tulee siitä että mikään ei ole pysyvää, aina on osa tärkeistä leluista/tavaroista väärässä paikassa ja koko ajan vaihtuu huoneet ja sängyt.
Vanhemman tehtävä on hommata lapselle ne tärkeät asiat myös omaan kotiin. Yhdessä käydä ostamassa se mieleinen sänky ja sisustaa huone lapsen haluamalla tavalla.
Vuoroviikkoilun vastustajat tekevät vuoroviikoilusta outoja tulkintoja. Ihan kuin lapsi pakkaisi aina matkalaukullisen tavaroita mukaansa, muuttaisi eikä siirtyisi, toisen kotona ei olisi mitään kivaa...
Kolmeko asuntoa kahden ihmisen pitäis maksaa?
En mä ainakaan voisi eksän tuoksuisessa sängyssä nukkua..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minustakin tuo on väärin. Jos jonkun on erotilanteessa asuttava vuoroviikoin niin ehdottomasti vanhempien eikä lasten. Millaista juurettomuuden tunnetta lapsille tulee siitä että mikään ei ole pysyvää, aina on osa tärkeistä leluista/tavaroista väärässä paikassa ja koko ajan vaihtuu huoneet ja sängyt.
Vanhemman tehtävä on hommata lapselle ne tärkeät asiat myös omaan kotiin. Yhdessä käydä ostamassa se mieleinen sänky ja sisustaa huone lapsen haluamalla tavalla.
Vuoroviikkoilun vastustajat tekevät vuoroviikoilusta outoja tulkintoja. Ihan kuin lapsi pakkaisi aina matkalaukullisen tavaroita mukaansa, muuttaisi eikä siirtyisi, toisen kotona ei olisi mitään kivaa...
Entä ystävät? Viikon ero ystävistä on pitkä aika ja joissakin ikävaiheissa saattaa pudottaa lapsen pois ystäväporukasta.
Voisin asua, jos mökit olisivat sopivilla paikoilla ja siivous poissa ollessani.
Tutkimusten mukaan heittopussina olo on lapsille haitallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet ulkopuoliset eivät pysty mieltämään, että vuoroasuvilla lapsilla on todellakin kaksi KOTIA. Ei yksi koti ja yksi vieraspaikka. Molemmissa kodeissa on vaatteet ja tavarat, mukana kulkee lapsesta riippuen vain koulutarvikkeet, tärkeimmät unilelut, meikit tms. Tässä on perheillä monia käytänteitä.
Suurin ei vuoroasumisessa on se, että lapsi saa pitää molemmat vanhempansa arjen läheisiä vastuunkantajina. Tutkimusten mukaan vuoroasuminen on useimmiten eron jälkeen lapsille paras asumisratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minustakin tuo on väärin. Jos jonkun on erotilanteessa asuttava vuoroviikoin niin ehdottomasti vanhempien eikä lasten. Millaista juurettomuuden tunnetta lapsille tulee siitä että mikään ei ole pysyvää, aina on osa tärkeistä leluista/tavaroista väärässä paikassa ja koko ajan vaihtuu huoneet ja sängyt.
Vanhemman tehtävä on hommata lapselle ne tärkeät asiat myös omaan kotiin. Yhdessä käydä ostamassa se mieleinen sänky ja sisustaa huone lapsen haluamalla tavalla.
Vuoroviikkoilun vastustajat tekevät vuoroviikoilusta outoja tulkintoja. Ihan kuin lapsi pakkaisi aina matkalaukullisen tavaroita mukaansa, muuttaisi eikä siirtyisi, toisen kotona ei olisi mitään kivaa...
Hommataanko sille lapselle kaksoiskappaleet jokaista kirjaa ja lelua? Vaikka olisikin kaksi kappaletta samaa kirjaa niin vain toinen voi olla se tärkeä ja alkuperäinen.
Miten pieneltä lapselta odotat ymmärrystä noista asioista ja kykyä tehdä noin isoja päätöksiä?
Vanhemman tehtävä on taata lapselleen turvallinen lapsuus, tuollainen heittopussina oleminen ei sitä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmilla vuoroasujilla on kodit lähekkäin eli lasten koulu pysyy samana viikosta toiseen. Eivät ne ystävät mihinkään siis katoa!
Ja voihan muitakin ystäviä tavata myös toisen vanhemman viikoilla. Teinit hoitavat tämän jo itsenäisesti, ja pienempien osalta esim. meillä toisen kodin naapurin lapsi vierailee välillä myös lapsen toisessa kodissa leikkimässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minustakin tuo on väärin. Jos jonkun on erotilanteessa asuttava vuoroviikoin niin ehdottomasti vanhempien eikä lasten. Millaista juurettomuuden tunnetta lapsille tulee siitä että mikään ei ole pysyvää, aina on osa tärkeistä leluista/tavaroista väärässä paikassa ja koko ajan vaihtuu huoneet ja sängyt.
Vanhemman tehtävä on hommata lapselle ne tärkeät asiat myös omaan kotiin. Yhdessä käydä ostamassa se mieleinen sänky ja sisustaa huone lapsen haluamalla tavalla.
Vuoroviikkoilun vastustajat tekevät vuoroviikoilusta outoja tulkintoja. Ihan kuin lapsi pakkaisi aina matkalaukullisen tavaroita mukaansa, muuttaisi eikä siirtyisi, toisen kotona ei olisi mitään kivaa...
Entä ystävät? Viikon ero ystävistä on pitkä aika ja joissakin ikävaiheissa saattaa pudottaa lapsen pois ystäväporukasta.
Me asumme kilometrin päässä toisistamme.
Yhdessä perheessä välimatkaa on paljon, mutta lapset jäävät koulun jälkeen kavereiden kanssa ja tulevat sitten illalla vasta kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minustakin tuo on väärin. Jos jonkun on erotilanteessa asuttava vuoroviikoin niin ehdottomasti vanhempien eikä lasten. Millaista juurettomuuden tunnetta lapsille tulee siitä että mikään ei ole pysyvää, aina on osa tärkeistä leluista/tavaroista väärässä paikassa ja koko ajan vaihtuu huoneet ja sängyt.
Vanhemman tehtävä on hommata lapselle ne tärkeät asiat myös omaan kotiin. Yhdessä käydä ostamassa se mieleinen sänky ja sisustaa huone lapsen haluamalla tavalla.
Vuoroviikkoilun vastustajat tekevät vuoroviikoilusta outoja tulkintoja. Ihan kuin lapsi pakkaisi aina matkalaukullisen tavaroita mukaansa, muuttaisi eikä siirtyisi, toisen kotona ei olisi mitään kivaa...
Hommataanko sille lapselle kaksoiskappaleet jokaista kirjaa ja lelua? Vaikka olisikin kaksi kappaletta samaa kirjaa niin vain toinen voi olla se tärkeä ja alkuperäinen.
Miten pieneltä lapselta odotat ymmärrystä noista asioista ja kykyä tehdä noin isoja päätöksiä?
Vanhemman tehtävä on taata lapselleen turvallinen lapsuus, tuollainen heittopussina oleminen ei sitä ole.
Meidän lapset ovat aina halunneet vaihtelua. Eivät he edes ole halunneet, että prikulleen sama asia on kahteen kertaan. Outo ajatus edes.... mutta kaipa se jollekin voi olla tärkeää. Sellainen persoonallisuus on kyllä aika ääripäässä ja harvinainen.
He tosin olivat ala-asteella jo. Eikä ihan pienille vuoroviikkoilua edes suositella.
Mikä tekee lapsesta heittopussin? Heittopussi-sana viittaa siihen, että on irrallinen eikä kuulu mihinkään. Kuuluuhan hän kahteen kotiin.
Olipa taas tarkoitushakuinen aloitus. En tietenkään nyt itsenäisenä, omista vanhemmistani riippumattomana aikuisena suostuisi.
Lapsena taas asia on ihan eri juttu. Vanhempani erosivat minun ollessa seitsemän vuotias ja meillä oli käytössä viikko-viikko-systeemi. En kokenut tuota järjestelyä mitenkään pahana, sain viettää tasapuolisesti molempien vanhempien kanssa aikaa. Molemmissa kodeissa oli puolensa ja välimatkaa niillä oli 3 km. Koulu oli puolivälissä ja kavereita pääsi tapaamaan hyvin.
Pahalta tuntuisi ajatus, että olisin nähnyt toista vanhempaa vain silloin tällöin. Joka toinen viikonloppu on vuositasolla todella vähän. Näin aikuisenakin minulla on onneksi läheiset välit kumpaankin vanhempaan.
No ei toki ole tismalleen samat kirjat ja lelut molemmissa kodeissa :) Sehän on vain mukavaa, että hieman eri leikit ja jutut on äidin kodissa kuin isän kodissa. Ja jos jokin lelu tai peli on tietyllä hetkellä erityisen tärkeä, sen voin ottaa mukaan. Meillä esim. muutama lelu on viime aikoina lähtenyt reppuun mukaan kotien välillä.
Oma 8-v. vuoroasuva lapseni näki dokumentin pingviineistä ja vertasi hellyttävästi itseään pingviinin poikaseen: isä ja äiti huolehtivat hänestä vuorotellen. :) Niinhän pingviinit tekevät - ja vuoroviikkovanhemmat :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minustakin tuo on väärin. Jos jonkun on erotilanteessa asuttava vuoroviikoin niin ehdottomasti vanhempien eikä lasten. Millaista juurettomuuden tunnetta lapsille tulee siitä että mikään ei ole pysyvää, aina on osa tärkeistä leluista/tavaroista väärässä paikassa ja koko ajan vaihtuu huoneet ja sängyt.
Vanhemman tehtävä on hommata lapselle ne tärkeät asiat myös omaan kotiin. Yhdessä käydä ostamassa se mieleinen sänky ja sisustaa huone lapsen haluamalla tavalla.
Vuoroviikkoilun vastustajat tekevät vuoroviikoilusta outoja tulkintoja. Ihan kuin lapsi pakkaisi aina matkalaukullisen tavaroita mukaansa, muuttaisi eikä siirtyisi, toisen kotona ei olisi mitään kivaa...
Hommataanko sille lapselle kaksoiskappaleet jokaista kirjaa ja lelua? Vaikka olisikin kaksi kappaletta samaa kirjaa niin vain toinen voi olla se tärkeä ja alkuperäinen.
Miten pieneltä lapselta odotat ymmärrystä noista asioista ja kykyä tehdä noin isoja päätöksiä?
Vanhemman tehtävä on taata lapselleen turvallinen lapsuus, tuollainen heittopussina oleminen ei sitä ole.
Mitkä ihmeen kaksoiskappaleet? Sen hetkiset tärkeimmät tavarat kulkevat mukana ja molemmissa kodeissa on omat tavaransa erikseen.
En jotenkin tajunnut tätä, tai sitten en lapsena ollut kovin materialistinen. Äitin luona oli pehmokoirakennel ja isän luona pöytälätkä yms. kivat pelit. Toisessa kodissa leikittiin eri leikkejä kuin toisessa, eikä uhriuduttu joistain puuttuvista leluista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minustakin tuo on väärin. Jos jonkun on erotilanteessa asuttava vuoroviikoin niin ehdottomasti vanhempien eikä lasten. Millaista juurettomuuden tunnetta lapsille tulee siitä että mikään ei ole pysyvää, aina on osa tärkeistä leluista/tavaroista väärässä paikassa ja koko ajan vaihtuu huoneet ja sängyt.
Vanhemman tehtävä on hommata lapselle ne tärkeät asiat myös omaan kotiin. Yhdessä käydä ostamassa se mieleinen sänky ja sisustaa huone lapsen haluamalla tavalla.
Vuoroviikkoilun vastustajat tekevät vuoroviikoilusta outoja tulkintoja. Ihan kuin lapsi pakkaisi aina matkalaukullisen tavaroita mukaansa, muuttaisi eikä siirtyisi, toisen kotona ei olisi mitään kivaa...
Hommataanko sille lapselle kaksoiskappaleet jokaista kirjaa ja lelua? Vaikka olisikin kaksi kappaletta samaa kirjaa niin vain toinen voi olla se tärkeä ja alkuperäinen.
Miten pieneltä lapselta odotat ymmärrystä noista asioista ja kykyä tehdä noin isoja päätöksiä?
Vanhemman tehtävä on taata lapselleen turvallinen lapsuus, tuollainen heittopussina oleminen ei sitä ole.
Mitkä ihmeen kaksoiskappaleet? Sen hetkiset tärkeimmät tavarat kulkevat mukana ja molemmissa kodeissa on omat tavaransa erikseen.
En jotenkin tajunnut tätä, tai sitten en lapsena ollut kovin materialistinen. Äitin luona oli pehmokoirakennel ja isän luona pöytälätkä yms. kivat pelit. Toisessa kodissa leikittiin eri leikkejä kuin toisessa, eikä uhriuduttu joistain puuttuvista leluista.
Kuia nyt ylipäätään haluaa koko ajan leikkiä samoja leikkejä? Siis kuka muu kuin joku asperger.
Asunkin. Tosin vaan nyt kolme vuotta.