Lue keskustelun säännöt.
Mikä nykyajan vanhempia vaivaa?
21.09.2007 |
Mä olen ehkä tiukka, mutta lapset ei ryttyile mulle. Kukaan ei tinkaa, josko vielä vois pelata, olla kaverilla, jne.
Mä sanon, ja lapset tottelevat.
He tietävät että jokainen sääntö on heidän parhaakseen.
Tajuan, et jos nyt en vaadi, ole läsnä, se kostautuu myöhemmin.
Enkä suinkaan ole liian ankara, sillä lapseni, 4 kpl, halaavat ja pussailevat meitä vanhempia päivittäin, ja kertovat kuinka meitä rakastavat.
Vanhin on 12, ja hällä dysfasia.
Vanhemmuus on välittämistä, ei henkistä hylkäämistä.
ja mä olen sitä mieltä, että ne vanhemmat, jotka eivät jaksa puuttua lastensa tekemisiin, ( läksyt, kaverit, jne . ) ovat näitä hylkääjiä!
Kommentit (36)
kummempaa vaadi. Pitää siis vain jaksaa kasvattaa, jankuttaa sääntöjä, kieltää, kertoa rakastavansa, kehua, kohdella lasta kunnioittavasti ja antaa aikaa. Jotkut vain eivät tajua ja viitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Teillä ei ole hajuakaan miten pitäisi käyttäytyä ja sitten kyselette sitä lapselta, HALOO!
Mihinköhän kohtaan tällä viittaat? Kuka kyselee lapsilta?
Vierailija:
Vierailija:
Teillä ei ole hajuakaan miten pitäisi käyttäytyä ja sitten kyselette sitä lapselta, HALOO!Mihinköhän kohtaan tällä viittaat? Kuka kyselee lapsilta?
Vierailija:
kummempaa vaadi. Pitää siis vain jaksaa kasvattaa, jankuttaa sääntöjä, kieltää, kertoa rakastavansa, kehua, kohdella lasta kunnioittavasti ja antaa aikaa. Jotkut vain eivät tajua ja viitsi.
hän sanoo mitä tehdään ja lapset tottelevat mukisematta. Ei kuulosta ihan terveeltä. Hänen ei siis tarvitse edes jankuttaa, kun lapset tottelevat kuin pienet sotilaat.
Selittäisitkö mihin kommentteihin viittaat.
37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että lapset tarvitsevat vain kunnon rajat ja kaikki on tosi hyvin. Esikoisemme on ollut aina ylikiltti lapsi ja totellut aina. Numero kakkonenkin on ollut todella tottelevainen ja sopuisa luonne. Joskus on viety jäähylle miettimään joitain asioita, mutta vain muutaman kerran.
MUTTA meidän numero kolme! Uskon, että rajat ja kasvatustyyli ovat perheessämme säilyneet lasten lisääntyessä suhteellisen samana, mutta kolmonen ottaa kyllä kaiken ilon irti uhmasta ja kaikenlaisesta muusta kokeilusta. HÄn on nyt neljä ja puoli vuotias. Uhma alkoi noin kahden vanhana, eikä se näytä minkäänlaisia laantumisen merkkejä... Pukeminen on hankalaa, samoin syöminen, saunaan lähtö, saunominen, kaupassa käynti, lelujen kerääminen jne. Rajat ovat ja pysyvät ja lapsi tottelee, mutta on se kaamean työlästä! Olen oppinut kolmosen kanssa ennakoimaan kriittisiä tilanteita ja antamaan hänelle esim. kaksi vaihtoehtoa, joista hän voi valita.
Mielesäni ei voida sanoa, että joku on huono äiti tai vanhempi, jos hänen lapsensa ei välittömästi tee, niin kuin vanhempi sanoo. Lapset ovat erilaisia ja he tarvitsevat yksilöllistä ohjausta tähän elämään.
Oppia ikä kaikki, äideillekin.
terveisin luokanopettaja, kasvatustieteen maisteri ja kolme pojan äiti
Ja jollekin edelliselle, käsittääkseni ap kirjoitti myös
ne rikkoo niitä toki, ei viikoittain mutta joskus, he vain tietävät, että menettävät tiettyjä etuja jos käyttäytyvät väärin.
Ymmärrän toki että kaikki kapinointi kuuluu kasvamiseen, mutta jos osoitamme avoimesti rakkautta, lapset ovat niiiiiin paljon helpompia..
lapset tajuavat, että jos he kiukuttelevat jonkin asian takia, esim koulukiusaamisen, heidän on helppo tulla luoksemme juttelemaan tai kertomaan mikä mättää. Ei lapsi ole hankala syyttä.
oli syy hänessä, tai toisessa, voimme selvittää asian ja jatkaa elämää sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai ne nyt joskus sun asettamia rajoja rikkoo?
Meillä myös on tiukat rajat. Mutta olen myös joskus valmis neuvottelemaan rajoista, en tietenkään joka asiassa ja aina.
Meillä on joskus ylilyöntejä lasten taholta mutta sitten tulee tietty rangaistus joka kärsitään.
Minusta sellainen että lapset mukaan jokaiseen päätöksentekoon on ihan perseestä! Ja siinä tämän päivän vanhemmat menevät lankaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä olen yllätyksekseni huomannut, että minun 7 v poikani tekee samoin. Hän aloitti juuri koulun ja on kauhuissaan, että eräs poika sanoo välituntivalvojalle " ole hiljaa" , kun tämä ojentaa. Poikani ei voi ymmärtää, että joku voi sanoa hänelle niin.
Tämä poikani on hyvin kovakalloinen lapsi. Hän oli aivan hirvittävän kamala, kun oli 4-5 v. Olen parhaimmillani istunut nelinkontin puolituntia hänen päällään, kun poika on käynyt päälle. Olen epäillyt, että hänellä on vikaa ymmärryksessä, kun ei tottele.
Mutta naks - hän alkoi ykskaks tottelemaan. Mitä aloin tekemään eri tavalla? Olin kova kovaa vasten. Tein tosi tiukat rajat tälle pojalle (paljon tiukemmat kuin muille) suurin piirtein niin, että ei saa aivastaakaan kysymättä lupaa....
Kirjoitukseni opetus on, että lapsia pitää kohdella eri tavalla. Kovapäiselle lapselle pitää olla tosi tiukka takaisin. Herkälle lapselle riittää neuvottelu. Kovapäiselle ei.
ja kyllä kiukuttelevat ja uhmaavat rajoja vastaan vaikka ne onkin pitävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ne rikkoo niitä toki, ei viikoittain mutta joskus, he vain tietävät, että menettävät tiettyjä etuja jos käyttäytyvät väärin.
Ymmärrän toki että kaikki kapinointi kuuluu kasvamiseen, mutta jos osoitamme avoimesti rakkautta, lapset ovat niiiiiin paljon helpompia..
lapset tajuavat, että jos he kiukuttelevat jonkin asian takia, esim koulukiusaamisen, heidän on helppo tulla luoksemme juttelemaan tai kertomaan mikä mättää. Ei lapsi ole hankala syyttä.
oli syy hänessä, tai toisessa, voimme selvittää asian ja jatkaa elämää sen jälkeen.
He oppivat tekemään kielletyt asiat salassa, luultavasti jo nyt ja kiihtyvässä määrin myöhemmin kun kasvavat. Jos eivät, niin ovat huolestuttavan nössöjä!
Itse lähden siitä että lapseni ovat ihmisiä ja kohtelen heitä niin kuin haluaisin itseäni kohdeltavan. Mielestäni he kuuntelevat ja noudattavat minun mielipiteitäni paljon tarkemmin kuin itse noudatin oman autoritäärisen vanhempani käskyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei aukaiset tietokonetta ilman, että siihen on saatu aikuiselta lupa.
Saattavat kyllä kinuta lisäaikaa, tai lupaa pelata useampana päivänä, mutta kyllä tottelevat, kun sanoo, ettei se nyt käy.
Onko tämä nyt sitten kovin harvinaista? Minä kuvittelin, että kyllä lapset tottelee aina vanhempiaan.
Rajat on juuri sitä rakkautta ja luo turvallisuutta, mutta nämä nykyajan mammat eivät tahdo sitä uskoa, kun he eivät halua olla " ilkeitä" lapsilleen, kaikki pitää olla niin mukavaa!
sillä kyse on juuri itsensä kunnioittamisesta.
Et ehkä sitä tajua, mutta vanhempien pitää asettaa rajat, opettaa lapset kunnioittamaan itseään, omia rajojaan, jotka, yllätys yllätys tietävät vain vanhemmat.
Ja mun lapset ei todellakaan ole helppoja, päin vastoin, niinkuin kirjoitin vanhimmalla on dysfasia, keskimmäisellä hahmottamisen häiriöitä jne.
Ehkä siksi olenkin perehtynyt lapsiin ja heidän kasvuunsa.
Jokainen on yksilö, mutta selkeät rajat on oltava myös ns . normaaleilla.
Alle 1v on huono syömään. Millaista tiukkuutta tarjoaisit tähän tilanteeseen? Entä sitten kun lähdetään liikkeelle, kuinka tulisi edetä jotta saisi lapsen tottelemaan kieltoja (joihinkin asioihin ei saa koskea)? Annapa esimerkkejä :)
Säännöt on vedetty viivottimella, ja " viivan" ylittämisestä rangaistaan aina.
Ei 1v voi vielä tottelemista vaatia mutta silti voi rajat asettaa!
Teillä ei ole hajuakaan miten pitäisi käyttäytyä ja sitten kyselette sitä lapselta, HALOO!