Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miltä itseironista läppää heittävä vaikuttaa muiden (tuntemattomien ja puolituttujen) mielestä?
26.01.2018 |
Minä heitän usein itseironista läppää. En vitsaile kuitenkaan ikinä sellaisista aiheita kuten raha, seksi tai sairaudet ettei toisten tarvisi tuntea oloaan vaivautuneeksi. Olen kyllä välillä huomannut, ettei itseironinen huumori avaudu aina kaikille. Pitää olla todella varovainen kun menee jonkun terveydenhoitoalan henkilön luokse ja kertoo vaivoistaan ja itsestään ettei vaan heittäisi sitä läppää sekaan koska se käsitetään usein väärin.
Jotkut ihmiset tulkitsevat minua väärin ja kuvittelevat, että minulla on huono itsetunto kun voin sanoa välillä ronskistikin omista tekemisistäni tai ajatuksistani. Itse koen, että itsetuntoni on normaali. Kun kaikki on mallillaan niin mennä puksutan tyytyväisenä eteenpäin ja kun elämä vetää litsaria lärviin niin olen jonkin aikaa korvat luimussa mutta tokenen siitä kohtuullisessa ajassa ja jatkan elämääni.
Mitä ajatuksia tämä teissä herättää? Voinko olla autisti tai asperger? Minulle on kerran tarjottu sellaista ”diagnoosia” mutta diagnoosia ehdottanut ei ollut lääkäri. En ole ikinä ollut masentunut. Hain lääkäriltä pienen Imovane-reseptin kun erosin ja minun piti pystyä nukkumaan jotta selviäisin raskaassa työelämässä. Viikon unilääkkeiden jälkeen lopetin Imovanen syömisen eikä minulle tullut vieroitusoireita.
Kommentit (63)
En hirveästi perusta itseironista läppää heittävistä. Muille tulee helposti kiusaantunut olo, ja vaikka itsetuntosi olisi normaali ja heittäisit läppää turvallisista aiheista, muut voivat mieltää sinut..emt. vähän säälittäväksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Älykkäältä.
- Ulkomaalaiselta suurkaupunkilaiselta.
Jospa vaan keskustelisit ihan asiallisesti etkä hakisi huomiota?
Vierailija kirjoitti:
En hirveästi perusta itseironista läppää heittävistä. Muille tulee helposti kiusaantunut olo, ja vaikka itsetuntosi olisi normaali ja heittäisit läppää turvallisista aiheista, muut voivat mieltää sinut..emt. vähän säälittäväksi?
Mitä säälittävää voisi olla itseironista huumoria harjoittavassa? Huumori on elämän suola.
Vierailija kirjoitti:
Jospa vaan keskustelisit ihan asiallisesti etkä hakisi huomiota?
Kuinka/miksi koet itseironisen huumorin huomionhakemisena? Minkälainen on huomionhakuinen ihminen? Kuinka hän käyttäytyy vaikkapa lääkärissä kun hakee lääkettä bakteerivaginoosiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse koen ettei sitä ymmärretä. Monesti olen kuullut myös kommentteja huonosta itsetunnosta.
Parempi nauraa itselleen kuin muille.
Itsekkin joskus teen pilaa omasta luonteestani. Huomasin tässä kerran, että nauroin toiselle vitsikkäästi myös, juttu jäi kesken sillä piti nauraa myös itselleni.
Luultavasti tuollainen ihminen olisi ihan ok, hänelle voisi sitten vastata samantyylisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa vaan keskustelisit ihan asiallisesti etkä hakisi huomiota?
Kuinka/miksi koet itseironisen huumorin huomionhakemisena? Minkälainen on huomionhakuinen ihminen? Kuinka hän käyttäytyy vaikkapa lääkärissä kun hakee lääkettä bakteerivaginoosiin?
F 60.4
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hirveästi perusta itseironista läppää heittävistä. Muille tulee helposti kiusaantunut olo, ja vaikka itsetuntosi olisi normaali ja heittäisit läppää turvallisista aiheista, muut voivat mieltää sinut..emt. vähän säälittäväksi?
Mitä säälittävää voisi olla itseironista huumoria harjoittavassa? Huumori on elämän suola.
Sanoin vaan mielipiteeni. En itse tykkää tuommoisesta huumorista.. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseironian laadullakin on merkitystä. Riippuu myös kuinka vakavista asioista vitsailee. Jos pudottaa kynän ja sanoo olevansa varsinainen rähmäkäpälä, on kyse harmittomasta itseironiasta. Jos itseään lyttää pahemminkin vitsin varjolla, tulee tunne, että haluaa osoittaa olevansa surkea tyyppi, mutta yrittää pehmentää viestiä vitsin avulla.
Eräs mies vitsailee aina millimetrin mittaisesta peniksestään ym.
Muille itseironian viljelijöille hän sanoo nyrpeästi, että itseironia on taitolaji. Tarkoittaa, että muut eivät sitä lajia osaa vaan vaikuttavat säälittäviltä. Hän itse ei omasta mielestään vaikuta säälittävältä, sillä jokainenhan tajuaa, että ei hän tosissaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jatkuvasti heittää, niin on huono itsetunto. Jos vain hetkittäin, niin henkilöllä on tervettä itseironiaa. Eli ap haluaa muiden näkevän hänet terveen itsetunnon omaavana huumorityyppinä, mutta kyllä taitaa kuitenkin olla ihan vain se huono itsetunto kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa vaan keskustelisit ihan asiallisesti etkä hakisi huomiota?
Kuinka/miksi koet itseironisen huumorin huomionhakemisena? Minkälainen on huomionhakuinen ihminen? Kuinka hän käyttäytyy vaikkapa lääkärissä kun hakee lääkettä bakteerivaginoosiin?
Itseironia menee usein sekaisin itsetehostuksen kanssa. Lekurissa olla asialllisesti, kuten muuallakin. Jos sulla on sosiaalisissa taidoissa puutteita, koita kehittää niitä.Kuulostat huomiohakuiselta. Et välttämättä ymmärrä ettei tuo sovi kaikkiin tilanteisiin eikä ole kaikkien mielestä hauskaa.Eikä kiinnostavaa.Eli keksi muu aihe kuin sinä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on erittäin musta huumori ja heitän mielelläni itseironista läppää. Toiset pääsee kärryille heti ja ollaan täysin samalla aaltopituudella. Jotkut taas eivät käsitä ollenkaan vaan sanovat että dissaan itseäni ja mulla on niin huono itsetunto.
Koen itsetuntoni ja itsevarmuuteni olevan melko hyvä. Nuorena huonon itsetunnon aikoihin en olisi koskaan kyennyt itseironiaan ja huumoriin omalla kustannuksellani.
Riippuu vähän mitä sanoo itsestään ja missä tilanteessa. Jos vaikka "nauraa häpeillen", kun jossain pelissä tekee jotain väärin, niin onhan se tavallaan hauskaa, siis ilahduttaa koko porukkaa, kun muutkin voivat nauraa mukana hyvässä hengessä toisen hassuudelle. Ajattelen siis tuolloin, että itselleen nauraja on rento tyyppi.
En ole oikeassa elämässä törmännyt siihen "huono itsetunto" -tyyppiseen itseironiaan, josta olen kuullut. Siinä kai enemmän ollaan itseironisia asioille, jotka ovat OIKEASTIKIN epätoivottuja? Silloin muutkaan eivät voi oikeastaan nauraa. Jos joku sanoo vaikka, että "onpas nenäni ruma" ja nauraa, niin voi olla vaikea nauraa mukana. Tosin se riippuu siitä, onko uskottavaa, että tyyppi itse pitää asiaa hauskana!
Itseironialla voi antaa itsestään miellyttävän ja helposti lähestyttävän kuvan, koska siinä yleensä osoittaa, ettei pidä itseään muita parempana.
Stand-upissa itseironia mielestäni usein toimii.
Hyvä itseironen läppä vaikutraa fiksulta, mutta jo keskitasoinen nololta ja tyhmältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa vaan keskustelisit ihan asiallisesti etkä hakisi huomiota?
Kuinka/miksi koet itseironisen huumorin huomionhakemisena? Minkälainen on huomionhakuinen ihminen? Kuinka hän käyttäytyy vaikkapa lääkärissä kun hakee lääkettä bakteerivaginoosiin?
F 60.4
http://myrskykari.tripod.com/psykiatria/huomionhakuinen.html#
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa vaan keskustelisit ihan asiallisesti etkä hakisi huomiota?
Kuinka/miksi koet itseironisen huumorin huomionhakemisena? Minkälainen on huomionhakuinen ihminen? Kuinka hän käyttäytyy vaikkapa lääkärissä kun hakee lääkettä bakteerivaginoosiin?
Käskee vaikka lääkäriä laittamaan kaasunaamarin valmiiksi ennen tutkimusta hajuhaittojen varalta.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vähän mitä sanoo itsestään ja missä tilanteessa. Jos vaikka "nauraa häpeillen", kun jossain pelissä tekee jotain väärin, niin onhan se tavallaan hauskaa, siis ilahduttaa koko porukkaa, kun muutkin voivat nauraa mukana hyvässä hengessä toisen hassuudelle. Ajattelen siis tuolloin, että itselleen nauraja on rento tyyppi.
En ole oikeassa elämässä törmännyt siihen "huono itsetunto" -tyyppiseen itseironiaan, josta olen kuullut. Siinä kai enemmän ollaan itseironisia asioille, jotka ovat OIKEASTIKIN epätoivottuja? Silloin muutkaan eivät voi oikeastaan nauraa. Jos joku sanoo vaikka, että "onpas nenäni ruma" ja nauraa, niin voi olla vaikea nauraa mukana. Tosin se riippuu siitä, onko uskottavaa, että tyyppi itse pitää asiaa hauskana!
Itseironialla voi antaa itsestään miellyttävän ja helposti lähestyttävän kuvan, koska siinä yleensä osoittaa, ettei pidä itseään muita parempana.
Stand-upissa itseironia mielestäni usein toimii.
Niin, no nimenomaan tuollaisena jäänrikkojana itseironia on hyvä keino. Niin koomikoilla uuden yleisön edessä kuin ihan tavallisella tallaajalla, joka haluaa tehdä tilanteesta vähän rennomman ja antaa muille vapauden reagoida noloon käyttäytymiseen nauramalla. Mutta jos henkilö jatkuvasti heittää itsestään huumoriläppää itseironian varjolla, niin kyllä sellainen ihminen vaikuttaa siltä, ettei oikeasti luota itseensä, taitoihinsa ja persoonaansa, joten yrittää sitten itseään "humoristisesti" irvaillen saada muut ihmiset hyväksymään hänet, näistä irvailemistaan piirteistä huolimatta. Ei sellaisella ihmisellä ole tarvetta koko ajan heittää itsestään vitsiä ja saada muilta hyväksyntää naurun muodossa, jolla on hyvä itsetunto.
Alue: Aihe vapaa
Asperger? Muistutatko esim. Saga Norénia?