Epävakaa työkaveri. Raskasta vierestä seurattavaa :/
Saattaa vetää hernettä nenään milloin mistäkin. Juoksee johtajan puheille jostakin ihan mitättömästä syystä. Haastaa toisten kanssa riitaa. Kehittää hirveällä tohinalla projekteja, joihin kaikkien tulisi osallistua. Saattaa olla yhdessä hetkessä hirmu iloinen ja toisessa hetkessä itkee.
Vähän raskasta vierestä seurattavaa itselle. Jotenkin itelläkin nykyisin hirvee stressi töissä, ainoastaan kun joutuu seuraamaan sivusta toisen touhuja. Ja auta armias jos satut olemaan eri mieltä tai väität jossakin asiassa vastaan :( Mikähän tuota vaivaa?
Kommentit (10)
Voi kuulostaa niin tutulta. Vaihdoin työpaikkaa osin tuollaisen henkilön vuoksi. Muutenkin raskaassa sairaalatyössä noin häiritsevä käytös vie kohtuuttomasti työkavereiden voimia.
Vierailija kirjoitti:
Voi kuulostaa niin tutulta. Vaihdoin työpaikkaa osin tuollaisen henkilön vuoksi. Muutenkin raskaassa sairaalatyössä noin häiritsevä käytös vie kohtuuttomasti työkavereiden voimia.
puhutaankohan samasta henkilöstä?
Tiedän tunteen, sitten nämä tuovat vielä kaikki henkilökohtaiset asiat työpaikalle ja käyvät niitä läpi milloin kenenkin kanssa. Parempi, kun yrität kiinnittää häneen mahdollisimman vähän huomiota. Kohtelias ja normaalin ystävällinen voi ja pitää tietysti olla mutta muuten ei mitään syvempää kontaktia. Onneksi varmasti muut tietävät hänen luonteensa ja näitä "valituksia" ei enää oteta niin tosissaan.
minävaaaa kirjoitti:
Minä olen varmaan vähän tuon tyyppinen työkaveri. Osaan kuitenkin olla mukava suurimman osan ajasta mutta suutun sekunnissa ja menetän hermoni hetkessä ja kohta taas nauretaan vastapainoksi. En mahda luonteelleni mitään. Sain myöhäisemän keskenmenon alkuvuodesta ja sen jälkeen tuo välillä itkee välillä nauraa on vain pahentunut.[/quote
Työpaikalla ei voi käyttäytyä miten vaan ja todeta, ettei voi luonteelleen mitään. Vaikka sinua taas kohta naurattaa, jonkun sydän jää itkemään käytöksesi vuoksi (sen hillitymmän tyypin),kun siitä ei tulisi mitään jos kaikki käyttäytyisivät tavallasi, miten itse kestäisit sen, työssä työkäytös tulee hallita luonne-eroista huolimatta.
Henkilö varmaan itse perustelisi käytöstään, että "Kuuluu mun luonteeseen!" Asia on kyllä niin, että töissä kuuluisi toimia ammattimaisesti. Itse kukin joutuu työolosuhteissa enempi tai vähempi hiomaan kulmiaan. Se nyt vaan menee niin, sillä täysin tuulen mukaan käyvien epäjohdonmukaisten tyyppien kanssa hommista ei tule mitään. Ihan varmasti on raskasta seurata. Minua ei huvita ottaa stressiä siitä, että "millä tuulella henkilö x mahtaa olla". Jos ollaan töissä, niin silloin kollega saa lähestyä työasioissa ihan ilman mitään uhmaikäisen show'ta.
Mulla duunikaveri ollu 8 vuotta samassa kerroksessa. Haukkunu äijäänsä koko ton ajan. Sit ku kerran sanoin et menkää terapiaa, niin se sano et älä puutu mun asioihin.... Eli mun pitää ilmeisesti kuunnella eläkkeeseen asti kun se haukkuu äijäänsä. Ja sinne on vielä pitkä matka. Kun tämä sankari lähtee kesälomille, niin se tiputtaa sen paperinipun mulle ja sanoo hoida nää.. No en ole 7 vuoteen hoitanut ja aina se kilahtaa kun palaa lomiltaan kun ei ollut hommia tehty. En kuule yli puolia mitä suustaan päästää, kun ei vttu kiinnosta sen jutut. Mutta huomenna aamu alkaa taas.. Nyt on hermot kireellä ku äijä ei tajuu sitä ja tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kuulostaa niin tutulta. Vaihdoin työpaikkaa osin tuollaisen henkilön vuoksi. Muutenkin raskaassa sairaalatyössä noin häiritsevä käytös vie kohtuuttomasti työkavereiden voimia.
puhutaankohan samasta henkilöstä?
Minäkin olen sairaalassa töissä ja ainakin 30% työkavereista sopii tuohon kuvaukseen. :D
Vierailija kirjoitti:
Mulla duunikaveri ollu 8 vuotta samassa kerroksessa. Haukkunu äijäänsä koko ton ajan. Sit ku kerran sanoin et menkää terapiaa, niin se sano et älä puutu mun asioihin.... Eli mun pitää ilmeisesti kuunnella eläkkeeseen asti kun se haukkuu äijäänsä. Ja sinne on vielä pitkä matka. Kun tämä sankari lähtee kesälomille, niin se tiputtaa sen paperinipun mulle ja sanoo hoida nää.. No en ole 7 vuoteen hoitanut ja aina se kilahtaa kun palaa lomiltaan kun ei ollut hommia tehty. En kuule yli puolia mitä suustaan päästää, kun ei vttu kiinnosta sen jutut. Mutta huomenna aamu alkaa taas.. Nyt on hermot kireellä ku äijä ei tajuu sitä ja tätä.
Miehen ja yleensä puolison haukkuminen jatkuvasti, olipa siihen aihetta tai ei, ei kuulu työpaikalle. Tuollainen käytös kasvattaa kuilua puolisoiden välillä. Ei todellakaan ole hyväksi parisuhteelle mustamaalata toista.
Asiat tulee selvittää kahdenkesken tai jonkun ulkopuolisen kanssa, joka jeesaa. Työkaverilla taitaa olla muutakin ongelmaa, kuin vain mies.
Tsemppiä sinulle 💛
Minä olen varmaan vähän tuon tyyppinen työkaveri. Osaan kuitenkin olla mukava suurimman osan ajasta mutta suutun sekunnissa ja menetän hermoni hetkessä ja kohta taas nauretaan vastapainoksi. En mahda luonteelleni mitään. Sain myöhäisemän keskenmenon alkuvuodesta ja sen jälkeen tuo välillä itkee välillä nauraa on vain pahentunut.