Lue keskustelun säännöt.
Millaisia ovat miehet/naiset jotka eivät koskaan ole löytännet elämänpartneriaan
Kommentit (33)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi. Olen yrittäjä, asun eteläisessä Helsingissä. Olen korkeakoulutettu ja lähtöisin yksinhuoltajaperheestä. Harrastan urheilua, hevosia sekä vapaaehtoistyötä. Minulla on muutama samanhenkinen ystävä ja teen pidempiä lomamatkoja heidän kanssaan. Olen hoikka, ikäistäni nuoremman oloinen pitkä blondi ja ottajia olisi matkan varrella ollut. Olen myös seurustellut vakavasti useampaakin otteeseen, lopulta en ole voinut hyvin suhteessa ja olen ollut aina jättäjä. En enää usko päätyväni perinteiseen parisuhteeseen enkä sellaista halua.
En ole löytänyt ihmistä, jonka kanssa voisin olla oma itseni ja jota arvostaisin takaisin + jota lisäksi haluaisin seksuaalisesti. Olen tyytyväinen näin. Minulla on hyvä miespuolinen ystävä, jonka kanssa minulla on myös romanttinen suhde. Elämäni on hyvää näin, saan tulla ja mennä mutta halutessani saan myös miehen viereeni halaamaan ja nukkumaan.
Mulla pikkasen jotain samansuuntaista, vaikka hoikka blondi en olekaan. Minä kyllä ylläpidän pientä toivoa siitä, josko kuitenkin joskus jostain löytyisi se puuttuva puolisko.
Aloitus kuulostaa siltä, että kaikki haluaisivat puolison, mutta niin ei todellisuudessa kuitenkaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi. Olen yrittäjä, asun eteläisessä Helsingissä. Olen korkeakoulutettu ja lähtöisin yksinhuoltajaperheestä. Harrastan urheilua, hevosia sekä vapaaehtoistyötä. Minulla on muutama samanhenkinen ystävä ja teen pidempiä lomamatkoja heidän kanssaan. Olen hoikka, ikäistäni nuoremman oloinen pitkä blondi ja ottajia olisi matkan varrella ollut. Olen myös seurustellut vakavasti useampaakin otteeseen, lopulta en ole voinut hyvin suhteessa ja olen ollut aina jättäjä. En enää usko päätyväni perinteiseen parisuhteeseen enkä sellaista halua.
En ole löytänyt ihmistä, jonka kanssa voisin olla oma itseni ja jota arvostaisin takaisin + jota lisäksi haluaisin seksuaalisesti. Olen tyytyväinen näin. Minulla on hyvä miespuolinen ystävä, jonka kanssa minulla on myös romanttinen suhde. Elämäni on hyvää näin, saan tulla ja mennä mutta halutessani saan myös miehen viereeni halaamaan ja nukkumaan.
Miksi tämä oli mielestäsi tärkeää mainita? Tuon tekstin perusteella sinusta saa todella itserakkaan, jopa narsistisen kuvan.
Vapaa nainen ei viitsi ottaa nurkkiinsa miestä piereskelemään, huudattamaan televisiota, kuorsaamaan ja komentamaan. Oma tupa, oma lupa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi. Olen yrittäjä, asun eteläisessä Helsingissä. Olen korkeakoulutettu ja lähtöisin yksinhuoltajaperheestä. Harrastan urheilua, hevosia sekä vapaaehtoistyötä. Minulla on muutama samanhenkinen ystävä ja teen pidempiä lomamatkoja heidän kanssaan. Olen hoikka, ikäistäni nuoremman oloinen pitkä blondi ja ottajia olisi matkan varrella ollut. Olen myös seurustellut vakavasti useampaakin otteeseen, lopulta en ole voinut hyvin suhteessa ja olen ollut aina jättäjä. En enää usko päätyväni perinteiseen parisuhteeseen enkä sellaista halua.
En ole löytänyt ihmistä, jonka kanssa voisin olla oma itseni ja jota arvostaisin takaisin + jota lisäksi haluaisin seksuaalisesti. Olen tyytyväinen näin. Minulla on hyvä miespuolinen ystävä, jonka kanssa minulla on myös romanttinen suhde. Elämäni on hyvää näin, saan tulla ja mennä mutta halutessani saan myös miehen viereeni halaamaan ja nukkumaan.
Miksi tämä oli mielestäsi tärkeää mainita? Tuon tekstin perusteella sinusta saa todella itserakkaan, jopa narsistisen kuvan.
Minusta koko tekstistä saa ennemminkin todella itseriittoisen kuvan. Hän on niin hyvä itselleen, ettei siihen tarvita muita kuin joskus satunnaisesti lisäviihdykkeeksi. Tämä taitaa olla yleistymään päin muutenkin, että ei haluta parisuhteita, vaan oma itseriittoinen elämä.
33-vuotias paljon salilla treenaava, terveelliset elämäntavat omaava sekä hyvä kroppa. Enpä ole pahemmin edes etsinyt edellisen suhteen jälkeen, mutta treffipyyntöjä olen saanut useitakin. Vaikea löytää ikäistäni tai vähän vanhempaa kunnossa olevaa miestä, jolla samat kiinnostuksen kohteet ja arvot. Olen treffaillut myös nuorempia (29-32v.) ja niihin ehkä nyt sitten suuntaan katseeni kun vaikuttaa enemmän olevan yhteistä ja kroppa kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti on monenlaisia. Kärjistäen joukossa on esimerkiksi heitä, jotka eivät pysty tulemaan toimeen yksin vaan ovat hyvin vaikeasti vammaisia joka estää muodostamasta, ainakaan itsenäisesti parisuhdetta. Toisaalta joukossa on sitten heitä, jotka ovat niin itsenäisiä "riippumattomia" etteivät ole koskaan halunnetkaan parisuhteeseen; vaan elävät yksin, mutta sosiaalinen verkosto saattaa muutoin olla hyvin laaja. (Ei yksin elävä ihminen merkitse samaa kin yksinäinen) Tai sitten hyvin pieni, kuten syrjäseudulla asuvalla oman vanhempansa omaishoitajana toimivalla tytärellä tai pojalla.
Vierailija kirjoitti:
33-vuotias paljon salilla treenaava, terveelliset elämäntavat omaava sekä hyvä kroppa. Enpä ole pahemmin edes etsinyt edellisen suhteen jälkeen, mutta treffipyyntöjä olen saanut useitakin. Vaikea löytää ikäistäni tai vähän vanhempaa kunnossa olevaa miestä, jolla samat kiinnostuksen kohteet ja arvot. Olen treffaillut myös nuorempia (29-32v.) ja niihin ehkä nyt sitten suuntaan katseeni kun vaikuttaa enemmän olevan yhteistä ja kroppa kunnossa.
Ei kuulosta realistiselta, että 33-35vuotiaita urheilullisen elämäntavan valinneita miehiä ei löydy, mutta 29-32 sitten löytyy. Sehän tarkoittaisi, että ne 30v tyypit olisi plösöjä muutaman vuoden päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
33-vuotias paljon salilla treenaava, terveelliset elämäntavat omaava sekä hyvä kroppa. Enpä ole pahemmin edes etsinyt edellisen suhteen jälkeen, mutta treffipyyntöjä olen saanut useitakin. Vaikea löytää ikäistäni tai vähän vanhempaa kunnossa olevaa miestä, jolla samat kiinnostuksen kohteet ja arvot. Olen treffaillut myös nuorempia (29-32v.) ja niihin ehkä nyt sitten suuntaan katseeni kun vaikuttaa enemmän olevan yhteistä ja kroppa kunnossa.
Ei kuulosta realistiselta, että 33-35vuotiaita urheilullisen elämäntavan valinneita miehiä ei löydy, mutta 29-32 sitten löytyy. Sehän tarkoittaisi, että ne 30v tyypit olisi plösöjä muutaman vuoden päästä.
On heitä, mutta harvassa:)
Vierailija kirjoitti:
Varmasti on monenlaisia. Kärjistäen joukossa on esimerkiksi heitä, jotka eivät pysty tulemaan toimeen yksin vaan ovat hyvin vaikeasti vammaisia joka estää muodostamasta, ainakaan itsenäisesti parisuhdetta. Toisaalta joukossa on sitten heitä, jotka ovat niin itsenäisiä "riippumattomia" etteivät ole koskaan halunnetkaan parisuhteeseen; vaan elävät yksin, mutta sosiaalinen verkosto saattaa muutoin olla hyvin laaja. (Ei yksin elävä ihminen merkitse samaa kin yksinäinen) Tai sitten hyvin pieni, kuten syrjäseudulla asuvalla oman vanhempansa omaishoitajana toimivalla tytärellä tai pojalla.
Lisäksi joskus se on oikeasti ihan vain mäihästä kiinni. Kumppani voi vaikka kuolla / pettää / jättää ja uutta ei vain löydy, tai ihan mitä vaan voi käydä elämässä. Ei ilman parisuhdetta elävistä varmaan oikein voi mitään yleistystä tehdä. Ja kaikkihan eivät tosiaan edes halua kumppania, ja sekin on ihan ok. Elämä voi olla parittomanakin ihan loistavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä. Olin vuosia isäpuoleni henkisen väkivallan kohteena. Olin sievä, luokkani priimus, kiltti ja tein paljon kotitöitä. Sain kuulla olevani typerä, ruma ja laiska, koska isäpuoli halusi äidin mielenkiinnon kokonaan itselleen. Menestyin lukiossa huonosti, koska en enää jaksanut olla koko ajan herjattavana. Minulta odotettiin kuutta ällää, mutta opiskelu ei enää jaksanut kiinnostaa, joten kirjoitin minulle surkeat paperit.
Muutin sisarukseni kanssa toiselle paikkakunnalle lukion jälkeen. Hän aloitti opiskelut korkeakoulussa ja minä menin töihin. Henkisesti nititesttynä en mennyt yliopiston pääsykokeisiin, vaikka luin niihin parikin kertaa. Opiskelin tylsän tutkinnon ja tein paljon, mutta mielestäni ikävystyttäviä töitä.
Tapasin miehiä, jotka suhtautuivat halveksien naisiin ja erehdyin seurustelemaan ilkeän ja yllättäen epäsiistin miehen kanssa. Suhde päättyi ja päätin elää yksin.
Huonompikiakin ratkaisuja on tullut tehdyksi.
Mä olen itsekäs ja omahyväinen, mutta myös aivan sairaan kiltti muita kohtaan. Ylimielisesti ja armollisesti
En ikinä kerro, että tunnen suurta ylenkatsetta muita kohtaan. Ne tuntee sen kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen itsekäs ja omahyväinen, mutta myös aivan sairaan kiltti muita kohtaan. Ylimielisesti ja armollisesti
En ikinä kerro, että tunnen suurta ylenkatsetta muita kohtaan. Ne tuntee sen kyllä.
Jonkun palstalaisen mies on narssissi. Ehkä sinäkin?
Useimmat ovat ihan turhaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi. Olen yrittäjä, asun eteläisessä Helsingissä. Olen korkeakoulutettu ja lähtöisin yksinhuoltajaperheestä. Harrastan urheilua, hevosia sekä vapaaehtoistyötä. Minulla on muutama samanhenkinen ystävä ja teen pidempiä lomamatkoja heidän kanssaan. Olen hoikka, ikäistäni nuoremman oloinen pitkä blondi ja ottajia olisi matkan varrella ollut. Olen myös seurustellut vakavasti useampaakin otteeseen, lopulta en ole voinut hyvin suhteessa ja olen ollut aina jättäjä. En enää usko päätyväni perinteiseen parisuhteeseen enkä sellaista halua.
En ole löytänyt ihmistä, jonka kanssa voisin olla oma itseni ja jota arvostaisin takaisin + jota lisäksi haluaisin seksuaalisesti. Olen tyytyväinen näin. Minulla on hyvä miespuolinen ystävä, jonka kanssa minulla on myös romanttinen suhde. Elämäni on hyvää näin, saan tulla ja mennä mutta halutessani saan myös miehen viereeni halaamaan ja nukkumaan.
Miksi tämä oli mielestäsi tärkeää mainita? Tuon tekstin perusteella sinusta saa todella itserakkaan, jopa narsistisen kuvan.
Tee haluamasi johtopäätös. Tarkoitin vain kertoa sen, että sinkkuuteni ei johdu siitä, etten olisi "kelvannut". Myönnän, että aika kovat vaatimukset minulla on parisuhteelle.
Jätin naisen viiden vuoden suhteen jälkeen. Hän yritti tappaa itsensä, eikä sen jälkeen jättänyt minua rauhaan moneen vuoteen.
En ole sen jälkeen antanut tilaa oikealle suhteelle.
Vierailija kirjoitti:
33-vuotias paljon salilla treenaava, terveelliset elämäntavat omaava sekä hyvä kroppa. Enpä ole pahemmin edes etsinyt edellisen suhteen jälkeen, mutta treffipyyntöjä olen saanut useitakin. Vaikea löytää ikäistäni tai vähän vanhempaa kunnossa olevaa miestä, jolla samat kiinnostuksen kohteet ja arvot. Olen treffaillut myös nuorempia (29-32v.) ja niihin ehkä nyt sitten suuntaan katseeni kun vaikuttaa enemmän olevan yhteistä ja kroppa kunnossa.
Kuulllostat minusta ikäistäsi nuoremmalta. Ja huomasitko edes oman kirjoituksesi ristiriitaa. Ap kysyy, että millaiiset ovat he, jotka eivät koskaan löydä kumppania (elämän partneria). Ja sinä kerrot jo toisessa lauseessa, että et ole edes pahemmin etsiskellyt edellisen suhteen jälkeen ja, että treffipyyntöjä olet kyllä saanut. (Vai ymmärsitkö, ettäAp tarkoitti,että olisi löytänyt suhteen joka kestää kunnes jompi -kumpi kuolee). Mutta yhtä kaikki hienostihan sinulla tuntuu menevän. Ehkä viestisi olisi voinut sanoa toisin, kuten sanomalla, että on itse riittoinen nirso; olet ollut joskus suhteessa ja seuraavaa "täydellistä" et (vielä) ole löytänyt tai kohdannut. (Nirsoilussa ei sinänsä ole mitään pahaa, kukin saa valita ja itse päättää onko jonkun kanssa parisuhteessa vai ei).
Tiedä kuitenkin, ettei läheskään kaikki sinun ikäisesti ei ole vielä kertaakaan parisuhteessa, eikä ole eläessään saanut treffikutsua.
Miehissä on jonkin verran sellaisia "reppanoita" joiden sosiaaliset taidot eivär ole oikein kehittyneet, eivät oikeastaan osaa jutella naisten kanssa tai eivät uskalla.
Mulla on yksi tällainen kaveri. Ainut lapsi ja vanhemmat ylisuojelevia olleet. Koskaan ei ole seurustellut, on ehkä pari kertaa lähestynyt jotain tuttua naista ja saanut rukkaset ja jo ennestään huono itsetunto huonontunut siitä vaan.
Näillä miehillä on ongelmana pitkälti se, ettei ne oikein osaa hahmottaa asioita naisen näkökulmasta ja eivät tiedä miten naisille kannattaisi puhua.
Yritin järjestää kaverilleni treffit erään samankaltaisen "vanhanpiian" kanssa, mutta ei halunnut/uskaltanut. Ehkä se on vaan helpompaa ja turvallisempaa elellä yksin sitä omaa elämäänsä.
Onpa masentava otsikko. Ihan kuin voidaan puhua vain kuolleista.
Olen kolmikymppinen, mutta sopivaa kumppania ei ole vielä löytynyt. Olen myös jonkin verran introvertti, siksi tuntemattoman henkilön on vaikea tutustua minuun ellei olla päivittäin tekemisissä kuten työkaveri ja työkavereita en deitteila.
Täällä yksi. Olen yrittäjä, asun eteläisessä Helsingissä. Olen korkeakoulutettu ja lähtöisin yksinhuoltajaperheestä. Harrastan urheilua, hevosia sekä vapaaehtoistyötä. Minulla on muutama samanhenkinen ystävä ja teen pidempiä lomamatkoja heidän kanssaan. Olen hoikka, ikäistäni nuoremman oloinen pitkä blondi ja ottajia olisi matkan varrella ollut. Olen myös seurustellut vakavasti useampaakin otteeseen, lopulta en ole voinut hyvin suhteessa ja olen ollut aina jättäjä. En enää usko päätyväni perinteiseen parisuhteeseen enkä sellaista halua.
En ole löytänyt ihmistä, jonka kanssa voisin olla oma itseni ja jota arvostaisin takaisin + jota lisäksi haluaisin seksuaalisesti. Olen tyytyväinen näin. Minulla on hyvä miespuolinen ystävä, jonka kanssa minulla on myös romanttinen suhde. Elämäni on hyvää näin, saan tulla ja mennä mutta halutessani saan myös miehen viereeni halaamaan ja nukkumaan.