Lue keskustelun säännöt.
En jaksa tätä enää
22.01.2018 |
Olen 18-vuotias tyttö. Tämä on ihan oikeasti järkyttävää enkä jaksa enää yhtään. Viimeisen 3 viikon aikana olen ollut ihan viittä vaille tekemässä itsemurhaa, mutta en vain ole sitten uskaltanut lopulta tehdä sitä. Mä en selviä tästä elämästä. Stressaan kaikkea ihan liikaa ja tulevaisuus ahdistaa. En pysty tähän.
Syksyllä olin muutaman kuukauden osastolla, mutta ei se auttanut ainakaan mitenkään merkittävästi. Tietysti siellä oli helpompi olla kuin kotona, koska ei ollut mitään velvollisuuksia. Tavallaan haluaisin mennä sinne takaisin, mutta mitä se auttaisi. En mä voi sinne muuttaakaan. Lisäksi pitäisi laittaa meidän koira hoitoon, koska äiti on sanonut, ettei jaksa/kerkeä lenkittää sitä tarpeeksi töiden jälkeen ja syksy oli ollut kuulemma tosi rankka. Umpikuja. Mulla on koko ajan syyllinen olo, kun en lenkitä koiraa tarpeeksi. Tänäänkin käytin sen vain 10 minuutin pissalenkillä, kun en vaan jaksanut. Huomenna on ihan pakko tehdä pidempi lenkki.
Parin viikon päästä mun pitäisi palata lukioon. Se stressaa. Kirjoitukset stressaa, vaikka onneksi aloittaisin ne vasta ensi syksynä. Opetussuunnitelmat vaihtuu ja joutuisin kirjoittamaan esimerkiksi fysiikan sähköisesti, vaikka olen tehnyt kaikki käymäni 6 kurssia paperilla. Pitäisi opetella, miten laskut tehdään koneella. En jaksaisi mennä kouluun, mutta tiedän etten kestäisi itseäni, jos en mene. Taas umpikuja.
Järkyttävää ajatella sitä vaihtoehtoa, että mä en ehkä koskaan uskalla tehdä itsemurhaa. En ole tähänkään mennessä uskaltanut. Pitäisi kärsiä ja sinnitellä koko elämä täällä.
Sairaanhoitajaa näen vasta puolentoista viikon päästä. Miten jaksan sinne asti? Ei ole kuitenkaan muutakaan vaihtoehtoa kuin jaksaa, koska osastolle en voi mennä. Ellen tietysti sitten kuitenkin uskalla kuolla. Tuskin.
Apua.
Kommentit (45)
Mitä jos laskisit tavoitteitasi? Pelkillä yhteiskunnan tuillakin elää hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko miettinyt koulun vaihtoa? Ehkä lukio ei ole sulle nyt paras vaihtoehto.
Ei sun arvo ole sidottu suorituksiin.
Vierailija kirjoitti:
Älä mieti tulevaisuutta. Päivä kerrallaan. Jos päivä on liian pitkä, jaa sekin osiin.
Olen yrittänyt olla ajattelematta tulevaisuutta, esim. käytän vaan 15 minuuttia päivässä tulevaisuuden miettimiseen, mutta silti sen kauhut jyskyttää koko ajan takaraivossa.
Aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus on vaan rämmittävä, vaikka kuinka kurkkua kuristaisi ja kylmäisi.
Hae sinne osastolle, saat aikaa miettiä ja sulla on tuki ympärillä. Kun on tuki siinä, on paljon helpompi miettiä asia kerrallaan. Nyt vain väsytät itseäsi. Ja vaadi tiheämpiä tapaamisia, vaadi terapeutti itsellesi! Kerran viikossa, pyydä. Sitten kun alkaa mennä taas hyvin, voi kertoja vähentää.
Parin vuoden päästä katsot tätä aikaa taaksepäin ja olet ylpeä itsestäsi, että kävit tämän kauden läpi ja selvisit ja tulit vahvemmaksi. Juuri näiden kokemusten ansiosta olet vahvempi tulevaisuudessa - et heikompi. Usko pois. Tämä kasvattaa sua kipeästi mutta enemmän kuin muut ikätoverit voi uskoakaan.
Ota kaikki tuki vastaan mitä saat ja kasva sitä vasten. Herkkyys on kaunista kun sen yhdistää kasvuun, mutta jos jää yksin ajatustensa kanssa kuihtuu vain. Anna muiden auttaa <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun pitää nyt vain jaksaa. Kun ei ole vaihtoehtoja.
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt koulun vaihtoa? Ehkä lukio ei ole sulle nyt paras vaihtoehto.
En keksi amiksesta mitään kiinnostavaa alaa ja tuntuu, että alisuoriutuisin, jos menisin sinne. Olen myös suorittanut jo melkein 60 kurssia niin olisihan se vähän hölmöäkin kai keskeyttää lukio. Ne kirjoitukset vaan stressaa...
Aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koita nyt jaksaa ainakin kesään saakka ja sitten harkitset vasta uudestaan. Ihmisellä on vain yksi elämä.
Lähde vuodeksi sohvasurffaamaan Eurooppaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hae sinne osastolle, saat aikaa miettiä ja sulla on tuki ympärillä. Kun on tuki siinä, on paljon helpompi miettiä asia kerrallaan. Nyt vain väsytät itseäsi. Ja vaadi tiheämpiä tapaamisia, vaadi terapeutti itsellesi! Kerran viikossa, pyydä. Sitten kun alkaa mennä taas hyvin, voi kertoja vähentää.
Parin vuoden päästä katsot tätä aikaa taaksepäin ja olet ylpeä itsestäsi, että kävit tämän kauden läpi ja selvisit ja tulit vahvemmaksi. Juuri näiden kokemusten ansiosta olet vahvempi tulevaisuudessa - et heikompi. Usko pois. Tämä kasvattaa sua kipeästi mutta enemmän kuin muut ikätoverit voi uskoakaan.
Ota kaikki tuki vastaan mitä saat ja kasva sitä vasten. Herkkyys on kaunista kun sen yhdistää kasvuun, mutta jos jää yksin ajatustensa kanssa kuihtuu vain. Anna muiden auttaa <3
Kiitos paljon viestistäsi. Tuli vähän helpompi olo.
Aloittaja
Pystyisitkö pitämään kesään asti "sairaslomaa" ? Jatkaisit opintoja vasta syksyllä? Parantelisit nyt rauhassa itseäsi ja olisi yksi asia vähemmän huolehdittavana, tärkeintä nyt olisi saada voimia elämään <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää ei sua varmaan lohduta, mutta en minäkään enää jaksa. Olen myös 18 ja pystyn samastumaan tuohon tunnelmaan. Elämä edessä enkä osaa pitää sitä ollenkaan positiivisena asiana.
Ap, tarkoitat kai ”En jaksa enään”?
Vierailija kirjoitti:
Pystyisitkö pitämään kesään asti "sairaslomaa" ? Jatkaisit opintoja vasta syksyllä? Parantelisit nyt rauhassa itseäsi ja olisi yksi asia vähemmän huolehdittavana, tärkeintä nyt olisi saada voimia elämään <3
En, koska mun on ihan pakko kirjoittaa matikka jo syksyllä. Sitä en todellakaan halua suorittaa sähköisenä.
Aloittaja
Elämä nyt on vaan toisinaan perseestä.
Vierailija kirjoitti:
Tää ei sua varmaan lohduta, mutta en minäkään enää jaksa. Olen myös 18 ja pystyn samastumaan tuohon tunnelmaan. Elämä edessä enkä osaa pitää sitä ollenkaan positiivisena asiana.
:(
Aloittaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae sinne osastolle, saat aikaa miettiä ja sulla on tuki ympärillä. Kun on tuki siinä, on paljon helpompi miettiä asia kerrallaan. Nyt vain väsytät itseäsi. Ja vaadi tiheämpiä tapaamisia, vaadi terapeutti itsellesi! Kerran viikossa, pyydä. Sitten kun alkaa mennä taas hyvin, voi kertoja vähentää.
Parin vuoden päästä katsot tätä aikaa taaksepäin ja olet ylpeä itsestäsi, että kävit tämän kauden läpi ja selvisit ja tulit vahvemmaksi. Juuri näiden kokemusten ansiosta olet vahvempi tulevaisuudessa - et heikompi. Usko pois. Tämä kasvattaa sua kipeästi mutta enemmän kuin muut ikätoverit voi uskoakaan.
Ota kaikki tuki vastaan mitä saat ja kasva sitä vasten. Herkkyys on kaunista kun sen yhdistää kasvuun, mutta jos jää yksin ajatustensa kanssa kuihtuu vain. Anna muiden auttaa <3
Kiitos paljon viestistäsi. Tuli vähän helpompi olo.
Aloittaja
Olet juuri nyt vaikeimmassa iässä - sinulla ei vielä ole aikuisen elämänkokemusta, suhteellisuudentajua ja itseluottamusta, etkä ole vielä tottunut edes käyttämään aikuistuvien aivojesi kaikkia nappuloita. Tulevaisuus on liian vaativa hahmottaa tuossa iässä, ja tehoyhteiskunta vaatii liian nuorilta liian pysyviä ratkaisuja asioissa, joista he eivät vielä edes voi tietää tarpeeksi. Esimerkiksi itse en ymmärtänyt lähteä lukemaan yhteiskuntatieteitä, koska teini-iässä en ymmärtänyt, mitä siellä tehdään. Vasta parin vuoden hukkaopiskelujen jälkeen ymmärsin vaihtaa alaa.
Tarvitsisit juuri tuossa iässä aikuisia kummeja luotsaamaan sinua eteenpäin maailmassa, jossa nuorison osa on erittäin vaikea. Se ei ole millään lailla sinun syysi, mutta et voi sitä vielä käsittää. Se sohvasurffausvaihtoehto ei ole lainkaan huono. Voit jatkaa lukiota saatuasi hiukan etäisyyttä asioihin, niin että ne lakkaavat kaatumasta päälle.
Jos sulla on joku anonyymi sähköpostiosoite, laita se tänne ja voit jatkossa kirjoittaa tuskanvuodatuksia mummoikäiselle, joka ymmärtää kaikenlaista siitä, mitä on olla ahdistunut lukiolainen. Meidän suvussa on yksi kaksikymppinen lopettanut elämänsä kesken, sitä en suosittele, ja siksi olen valmis satsaamaan sinun jeesaamiseesi, vaikka olisit miten rasittava.
Kyselin n. 25-vuotiaana opiskelukavereilta, moniko haluaisi olla taas 20 v. Nauroivat räkäisesti jokainen. Se ei todellakaan ole mikään helppo ikä monellekaan.
Älä mieti tulevaisuutta. Päivä kerrallaan. Jos päivä on liian pitkä, jaa sekin osiin.