Lue keskustelun säännöt.
En jaksa tätä enää
22.01.2018 |
Olen 18-vuotias tyttö. Tämä on ihan oikeasti järkyttävää enkä jaksa enää yhtään. Viimeisen 3 viikon aikana olen ollut ihan viittä vaille tekemässä itsemurhaa, mutta en vain ole sitten uskaltanut lopulta tehdä sitä. Mä en selviä tästä elämästä. Stressaan kaikkea ihan liikaa ja tulevaisuus ahdistaa. En pysty tähän.
Syksyllä olin muutaman kuukauden osastolla, mutta ei se auttanut ainakaan mitenkään merkittävästi. Tietysti siellä oli helpompi olla kuin kotona, koska ei ollut mitään velvollisuuksia. Tavallaan haluaisin mennä sinne takaisin, mutta mitä se auttaisi. En mä voi sinne muuttaakaan. Lisäksi pitäisi laittaa meidän koira hoitoon, koska äiti on sanonut, ettei jaksa/kerkeä lenkittää sitä tarpeeksi töiden jälkeen ja syksy oli ollut kuulemma tosi rankka. Umpikuja. Mulla on koko ajan syyllinen olo, kun en lenkitä koiraa tarpeeksi. Tänäänkin käytin sen vain 10 minuutin pissalenkillä, kun en vaan jaksanut. Huomenna on ihan pakko tehdä pidempi lenkki.
Parin viikon päästä mun pitäisi palata lukioon. Se stressaa. Kirjoitukset stressaa, vaikka onneksi aloittaisin ne vasta ensi syksynä. Opetussuunnitelmat vaihtuu ja joutuisin kirjoittamaan esimerkiksi fysiikan sähköisesti, vaikka olen tehnyt kaikki käymäni 6 kurssia paperilla. Pitäisi opetella, miten laskut tehdään koneella. En jaksaisi mennä kouluun, mutta tiedän etten kestäisi itseäni, jos en mene. Taas umpikuja.
Järkyttävää ajatella sitä vaihtoehtoa, että mä en ehkä koskaan uskalla tehdä itsemurhaa. En ole tähänkään mennessä uskaltanut. Pitäisi kärsiä ja sinnitellä koko elämä täällä.
Sairaanhoitajaa näen vasta puolentoista viikon päästä. Miten jaksan sinne asti? Ei ole kuitenkaan muutakaan vaihtoehtoa kuin jaksaa, koska osastolle en voi mennä. Ellen tietysti sitten kuitenkin uskalla kuolla. Tuskin.
Apua.
Kommentit (45)
Toivoisin että ulkoiluttaisit edes sitä koiraa; mieti nyt koko päivän melkein pissat housussa kotona, eipä ole hääviä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sä jaksat. Olet tähänkin asti jaksanut. Saavuttanut kaikki asiat tähän mennessä, saavutat jatkossakin. Suoritat tutkinnon, koska sä pystyt siihen. Kirjoitukset voisi jakaa eri kerroille niin ei olisi niin raskasta. Ne pakolliset täytyy siis suorittaa 3 peräkkäisen tutkintokerran aikana, mutta senhän jo tiesit. Lukiota voi venyttää 4 vuodelle.
Tietoteknisiin asioihin saa varmasti koulusta tukea, kuten harjoituskoe yms.
Miksi tarvitsisi sinnitellä koko elämä? Paskat! Tee sitä mitä haluat ja nauti siitä mitä teet. Joskus tulee haasteita, ikäviä päiviä, vastuu ja vaatimukset lyö päälle. Ei se tarkoita, että täytyy jäädä kaiken alle. Jos et ole tyytyväinen elämääsi, muuta sitä. Jos et pysty yksin, hae tukea. Terkkarille voi mennä juttelemaan, joka ohjaa sinut avun piiriin. Apuakaan ei tarvitse yksin jaksaa hakea. Jos tarvitset taukoa elämääsi, pidä breikki. Ei elämä katoa, kun se elää kauttasi.
Hakeudu osastolle, sinä olet arvokas ja ansaitset saada apua ja voida paremmin <3 koirasi tilanne kyllä selviää ja hänelle varmasti järjestyy tarvittaessa hoitopaikka. Jos soittaisit osastolle tai lähtisit päivystykseen saadaksesi osastolle lähetteen?
ulosmars kirjoitti:
Toivoisin että ulkoiluttaisit edes sitä koiraa; mieti nyt koko päivän melkein pissat housussa kotona, eipä ole hääviä!
Kyllä mä sitä koiraa ulkoilutankin, en vain jaksa tehdä niin pitkiä lenkkejä kuin haluaisin. Yleensä pyrin tekemään päivässä yhden pidemmän, ainakin tunnin pituisen lenkin. Tänään en sitten jaksanut... Huomenna on pakko tehdä pitkä lenkki. Lenkin lyhyyttä kompensoin vähän leikittämällä koiraa ja opettamalla sille temppuja.
Aloittaja
Vierailija kirjoitti:
ulosmars kirjoitti:
Toivoisin että ulkoiluttaisit edes sitä koiraa; mieti nyt koko päivän melkein pissat housussa kotona, eipä ole hääviä!
Kyllä mä sitä koiraa ulkoilutankin, en vain jaksa tehdä niin pitkiä lenkkejä kuin haluaisin. Yleensä pyrin tekemään päivässä yhden pidemmän, ainakin tunnin pituisen lenkin. Tänään en sitten jaksanut... Huomenna on pakko tehdä pitkä lenkki. Lenkin lyhyyttä kompensoin vähän leikittämällä koiraa ja opettamalla sille temppuja.
Aloittaja
Voisitko hankkia koiralle hoitopaikan lukion ajalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin, voimia sulle aivan hirveästi. <3 Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, älä tapa itseäsi. Mieti, oot 18. Entä jos vaikka kolmen vuoden päästä sun elämä olis jo täysin muuttunu eri suuntaan? Ikinä ei voi tietää mitä ihmeitä tapahtuu, se voi olla jo seuraavana päivänä. Älä jätä niitä elämän kortteja kääntämättä. Yks ainut elämä, se kannattaa katsoa loppuun.
Itse kävin lukion 4 vuodessa, kun en muuten olisi jaksanut samojen oireiden takia. Suosittelisin sinua ensin menemään joko koulukuraattorille/terveydenhoitajalle, ja sen jälkeen keskustelemaan opon kanssa mahdollisesta opintojen keskeyttämisestä elämäntilanteesi vuoksi. Lukion ehtii kyllä käydä myöhemminkin.
Tyttö hyvä, älä heitä elämääsi hukkaan. Sinulla on juuri nyt vaikeaa mutta vielä koittaa valoisammat ajat. Älä pelkää hakea apua. Sinun ei tarvitse pärjätä yksin. Olet arvokas. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän monia henkilöitä, jotka tossa iässä voivat huonosti mutta ovat saaneet apua ja muutamien vuosien päästä elämä on muuttunut paljon valoisammaksi ja nyt kolmekymppisinä voivat hyvin ja elävät aivan "normaalia elämää." Toi ikä on aika rankka, mielestäni monelle jopa rankempi kuin murrosikä. Paineet siitä mitä tulevaisuudessa alkaisi tekemään ja pitäisi vielä kirjoitukset ym. saada kunnialla hoidettua alta pois.
Hienoa, että ole jatkanut lukiossa ja olet noin paljon saanut jo suoritettua. En suosittele, että jätät lukiota, vaan nimenomaan suorittelet kursseja omaan tahtiisi. Kirjoita vain sen verran aineita lukukaudessa, jonka koet itsellesi vähiten stressavaksi. Yritä ajatella tulevaisuutta asia kerrallaan. Esim. tällä hetkellä riittää, kun voit hyvin ja sitten vähän myöhemmin alkaa lueskelemaan ensimmäisiä kirjoituksia varten. Varmasti saat myös koululta apua, kun kerrot tilanteestasi. Et ole ensimmäinen etkä viimeinen henkilö, jolla on vaikeaa hetkellisesti.
Itse saman läpikäyneenä nyt 40 kymppisenä tiedän että se helpottaa.. Anna itsellesi aikaa ja ole vähemmän ankara itsellesi.. Mitä sitten jos et nyt jaksa, pidä vaikka vapaata ja jatka opintoja syksyllä.. Olet niiiin nuori vielä, kyllä sinä ehdit.. Keskity nyt itseesi ja vietä laatu aikaa koirasi kanssa luonnossa, ilman kiirettä.. Ainoa joka oikeasti tällä hetkellä tarvitsee sinua on koirasi, muu voi odottaa ja anna koiran auttaa sinua..minut on aina auttanut rakkaat koirani vaikeiden aikojen yli..äläkkä koe kaikkea suorittamisena, yritä löytää pienistä askelista ilo eteenpäin.. Voimia.. Ihmisellä on vain yksi elämä ja se että on hengissä on loppujen lopuksi ainoa asia jolla on merkitystä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä kaikkine suoritteineen on välillä aika raadollistakin. Koita olla sellaisten ihmisten kanssa, jotka ymmärtävät sinua ja ovat tukenasi. Huolehdi nyt omasta voinnistasi ja unohda turhat vaateet. Terveys on tärkeintä maailmassa.
Myös minulla oli lukioaikana vaikea masennus, pari itsemurhayritystäkin. Kävin lukion neljässä vuodessa, olin samalla terapiassa ja sain tukea erityisesti opinto-ohjaajalta. Sama juttu oli myös parilla kaverillani. Antaisin saman neuvon kuin aiemmat kommentoijat: ole yhteydessä terkkariin ja opoon tilanteesi tiimoilta. Sitä varten he siellä ovat :) Olet kuitenkin saanut jo tuon verran kursseja kasaan, ehkä voisitte opon kanssa sopia, että tekisit kursseja oman jaksamisesi mukaan? Omalla kohdallani voinnilleni teki hyvää, että oli edes vaikka se yksi kurssi jaksossa tehtävänä. Tietenkin nämä tilanteet on niin yksilöllisiä, jollekin toiselle opintojen keskeyttäminen voi olla terveyden kannalta parempi vaihtoehto. Sairaslomakin voisi olla tilanteessasi hyvä vaihtoehto.
Asia kerrallaan ja päivä kerrallaan. Ota kaikki mahdollinen apu vastaan. Joku sanoikin tuolla, että tulet vielä olemaan ylpeä itsestäsi, että selviydyit tästä. Sinä pystyt tähän <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna koira parempaan kotiin. :/
Ap kyllä vaikuttaa varsin hyvältä koiranomistajalta.
Voimia pikkuinen. Haurailla siivillä ei lentoon pääse. Kerää voimia, anna aikaa itsellesi. Luota siihen voimaan joka aamuisin aina jaksaa herättää.
Välität kaikesta aivan liikaa. Ei sinun tarvitse elämää harteillasi kantaa, se toimii kanniskelemattakin. Välität että kaikki sujuisi hyvin, lopeta. Välität siitä, ettet olisi muille taakaksi, lakkaa ajattelemasta, että et saisi olla. Välität tulevaisuudestasi, vaikka siitä välittäminen tappaa sinut, lakkaa välittämästä siitä, mitä se tuo tullessaan, se selviää aikanaan.
Mieti mistä muusta välität, ja sitten sanot sille, en välitä tästäkään enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt koulun vaihtoa? Ehkä lukio ei ole sulle nyt paras vaihtoehto.
En keksi amiksesta mitään kiinnostavaa alaa ja tuntuu, että alisuoriutuisin, jos menisin sinne. Olen myös suorittanut jo melkein 60 kurssia niin olisihan se vähän hölmöäkin kai keskeyttää lukio. Ne kirjoitukset vaan stressaa...
Aloittaja
Ei sun tarvitse niistä välittää, vaikka ne menis huonosti, niin ei sillä ole väliä.
Mulla ei ole tuon ajan stressi elämästä mennyt vieläkään ohi, ja olen jo nelikymppinen. Äidin vika, koska käski vain välittämään kaikesta entistä enemmän ja mä hölmö luulin, että mun pitää, ollakseni hyväksytty ihminen. Enää en välitä muista paskaakaan, aivan sama miten heille käy, niin en varmasti auta. Jää enemmän voimia itselle. Mitään en ole saavuttanut, mutta hengissä olen, enkä halua enää saavuttaa kuin mielenrauhan ja sisäisen tasapainon ja tyytyväisyyden, ja voin kertoa, että se ei vain suorituksilla tule. Vaan juuri sillä ettei välitä.
Mitä helvettiä...? Toivottavasti olet provo.