Lue keskustelun säännöt.
Miten sanoa kauniisti vaimolle?
18.01.2018 |
Olemme olleet vaimoni kanssa yhdessä 14 vuotta. Hän on ollut silmissäni kaunein ja seksikkäin nainen maan päällä. Esnsimmäiset 12 vuotta hän rakasti liikkumista ja terveellisiä elämäntapoja. Aamu alkoi terveellisellä smoothiella ja hän oli kiinnostunut terveellisestä ruuasta ja liikkumaan piti päästä päivittäin. Tämän myötä hän oli fyysisesti hyvässä kunnossa. Pukeutui hyvin ja kävi kampaajalla. Nyt viimisen 2 vuoden aikana hän on lopettanut liikunnan täysin, aamu alkaa pullalla ja hän ei katso yhtään mitä suuhunsa laittaa. Pääkoppa on sama mutta hän on suorastaan rupsahtanut täysin elintavoillaan. Paino on noussut, lihakset lähteny, kampaajalla ei oo käyny aikoihin ja naiselliset vaatteet on muuttunu tuulipukuun. Oon halunnu häntä fyysisesti aina tosi paljon, mutta nyt oon huomannu etten enää halua. Toki arvostan häntä ihmisenä ja näin, mutta niin totaalinen muutos ulkosessa olemuksessa ei voi olla vaikuttamatta. Kaiken lisäksi hän on tartuttanut mässäilyn lapsiin kun itse yritän opettaa terveellisiä elämäntapoja. Jos mainitsen, oon kuulemma liian niuho. Ei näin!
Kommentit (24)
Ehkä se on masentunut kun joutuu katseleen sua ja lohduttaa itseään ruualla. Erotkaa jo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olemme olleet vaimoni kanssa yhdessä 14 vuotta. Hän on ollut silmissäni kaunein ja seksikkäin nainen maan päällä. Esnsimmäiset 12 vuotta hän rakasti liikkumista ja terveellisiä elämäntapoja. Aamu alkoi terveellisellä smoothiella ja hän oli kiinnostunut terveellisestä ruuasta ja liikkumaan piti päästä päivittäin. Tämän myötä hän oli fyysisesti hyvässä kunnossa. Pukeutui hyvin ja kävi kampaajalla. Nyt viimisen 2 vuoden aikana hän on lopettanut liikunnan täysin, aamu alkaa pullalla ja hän ei katso yhtään mitä suuhunsa laittaa. Pääkoppa on sama mutta hän on suorastaan rupsahtanut täysin elintavoillaan. Paino on noussut, lihakset lähteny, kampaajalla ei oo käyny aikoihin ja naiselliset vaatteet on muuttunu tuulipukuun. Oon halunnu häntä fyysisesti aina tosi paljon, mutta nyt oon huomannu etten enää halua. Toki arvostan häntä ihmisenä ja näin, mutta niin totaalinen muutos ulkosessa olemuksessa ei voi olla vaikuttamatta. Kaiken lisäksi hän on tartuttanut mässäilyn lapsiin kun itse yritän opettaa terveellisiä elämäntapoja. Jos mainitsen, oon kuulemma liian niuho. Ei näin!
Ei taida olla pääkoppakaan sama, jos kerran noin totaalisesti on ulkoisesti muuttunut.
Joopa joo. Sano vaikka että heippa.
Kuullostaa siltä että vaimosi on masentunut. Itselläni alkoi samalla tavalla oireilu, ennen niin rakastin laittautua ja treenata, sitten hiljalleen muutuin fleecepukuiseksi haamuksi. Pahimpina kausina energia ei riittänyt suihkuun, saati jumppaan.
Ei kuitenkaan kannata sanoa vaimolle että olet huolissasi hänen ulkonäöstään, vaan enemmänkin hänestä itsestään. Oirehan tuo on jostain pääkopan sisällä tapahtuvasta.
Mistä syystä vaimosi on masentunut? Hän on varmaan ensin uupunut joutuessaan huolehtimaan päävastuullisesti lapsista ja kodinhoidosta. Siitä ei ole pitkä matka masennukseen. Seuraukset näkyvät juuri kuvailemallasi tavalla.
Mikä estää sinua antamalla vaimolle vaikkapa synttärilahjaksi käynnin kampaajalle? Tai osta vaimolle sarjalippu tanssitunneille/kuntosalille yms. (ihan mistä vaimosi pitää) ja lupaa hoitaa lapsia aina koko vaimon harrastusillan ja tehdä siinä samalla kotityöt ja ruoat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...että kyllä, takapuolesi näyttää isolta noissa housuissa. Ja kaikissa muissakin vaatteissa. Ja ilman. Mutta sehän on nyt muotia.
Todennäköisimmin se ongelma nyt kuitenkin löytyy sieltä pääkopasta, vaikka sinä olet huomannut vain/vasta ulkoiset muutokset. Eli jotain on muuttunut vaimosi elämäntilanteessa henkisellä puolella, kun kiinnostus entisiin harrastuksiin on lopahtanut ja kokee tarvetta tyydyttää jotain puuttuvaa herkkujen syömisellä.
Nyt olisi hyvä aika istua alas ja keskustella siitä, miksi vaimosi on onneton tai tyytymätön nykyiseen tilanteeseensa. Onko kyse työstä tai sen puutteesta, onko lähipiirissä ollut surua tai murhetta, ovatko lapset muuttaneet kotoa tai kasvaneet jo isoiksi ja itsenäisiksi teineiksi ja äiti tuntee itsensä tarpeettomaksi, onko parisuhteessa ollut ongelmia tai onko hän jostain syystä siihen tyytymätön, onko kyse masennuksesta.
Eli istut alas ja kerrot, että olet huomannut, ettei vaimo enää jaksa innostua samoista asioista, joita aiemmin rakasti, eikä harrastaa itselleen ennen niin rakasta liikuntaa tai syödä terveellisesti,ja kerrot olevasi huolissaan hänen jaksamisestaan ja kysyt sitten, mistä tämä tilanne mahtaisi johtua. Tuossa tilanteessa ei auta se, että lähdet ensimmäisenä kommentoimaan ulkonäköä, vaikka sen muuttuminen on se, jonka sinä havaitset. Lähinnä voit ajatella, että sen ulkoisen muutoksen olet jo havainnut ja nyt pitäisi selvittää, mikä on se sisäinen, taustalla oleva syy, jonka korjaamisella sitten tilanne voisi korjaantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse alkaisin ehkä lähestyä asiaa näin:
Kysele, onko hänellä murheita. Onko hän tyytyväinen tämän hetkiseen elämäänsä? Onko jotain, johon hän toivoisi muutosta ja mitä SINÄ voisit tehdä asioiden auttamiseksi.
Älä syyllistä. Kerro että välität ja olet vain huolissasi.
Tämän keskustelun voi käydä esim samalla kun kokkaatte, ootte lenkillä tai hierot jalkojaan/hartioita.
Mieti etukäteen, voitko esim tarjota hänelle enemmän omaa aikaa, haluatko alkaa harrastaa jotain liikunnallista yhdessä tai voisitko tarjota hänelle kampaaja/kauneushoidon ystävänpäivälahjaksi tms.
Vaimoasi painaa, ehkäpä jopa masentaa, joku asia elämässään, jota hän ei välttämättä edes itse tiedosta. Tai sitten hän patoaa sisälleen jotakin ja purkaa sen esim. syömiseen ja hälläväliä -asenteeseen. Kuvailemasi käytös vaikuttaa sellaiselta.
Valitettavasti en osaa oikein neuvoa, miten sanoisit hienovaraisesti asian. Suoraan keskustelemalla olisi oma taktiikkani, hienovaraisesti kuitenkin, ilman syyttelyjä, huomioitani kertoen. Todennäköisesti kaikki tyylit johtavat siihen, että vaimosi suuttuu ja pahastuu, mutta sehän vain kertoo siitä, että se älähtää, johon kalikka kalahtaa.
Jos teillä on kasvatuksellisesti eriävät mielipiteet ruokien suhteen, siitä teidän täytyisi yhdessä vaimon kanssa keskustella ja tehdä kompromissiratkaisuja. Sehän voisi olla hyvä aloitus myös sille, että samalla kerrot omat havaintosi vaimon tilanteen muuttumisesta.
Tuumasta toimeen. En itsekään suostuisi katsomaan ihmistä, joka ei oikein jaksa pitää huolta itsestään, ellen tiedä mikä siihen on syynä. Ja senkin jälkeen oletan, että vaikka yhdessä yritämme saada ongelman korjatuksi, toki jokainen on itse periaatteessa vastuussa elämästään ihan itse. Käytöksellä on aina joku syy, vaikka ihminen ei aina sitä tiedosta. Yritä selvittää salapoliisin tavoin se syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastenhoito ja kotityöt ovat tasapainossa, jopa niin että minä hoidan niistä isomman osan. Ja kyllä pääkoppa on täysin sama. Hän ei ole yhtään masentunut, sama iloinen itsensä kuin aina. Mitään sellaista muutosta ei näy. Työ on hänelle tärkeä ja hän panostaa ja keskittyy siihen. Hänen mielestään realiteetit elämässä on muuttunu. Hän haluaa nauttia elämästä ja ottaa rennosti. Nelikymppisenä ei kuulemma tarvi enää kattoa mitä suuhunsa laittaa. Eikä ilmeisesti välittää miltä näyttää. Mutta itse vieressä katsojana en pysty ajattelemaan samalla tavalla. Eli oon yrittänyt keskustella asiasta mahdollisimman kauniisti.
-Aloittaja
Vierailija kirjoitti:
Itse alkaisin ehkä lähestyä asiaa näin:
Kysele, onko hänellä murheita. Onko hän tyytyväinen tämän hetkiseen elämäänsä? Onko jotain, johon hän toivoisi muutosta ja mitä SINÄ voisit tehdä asioiden auttamiseksi.
Älä syyllistä. Kerro että välität ja olet vain huolissasi.
Tämän keskustelun voi käydä esim samalla kun kokkaatte, ootte lenkillä tai hierot jalkojaan/hartioita.Mieti etukäteen, voitko esim tarjota hänelle enemmän omaa aikaa, haluatko alkaa harrastaa jotain liikunnallista yhdessä tai voisitko tarjota hänelle kampaaja/kauneushoidon ystävänpäivälahjaksi tms.
Kannatan myös tällaista pehmeää lähtestymistapaa. Toiveiden kuuntelemista noin yleisesti.
Mitä hän haluaa elämältä ja tältä vuodelta?
Mitä voisitte tehdä yhdessä toisin kuin ennen?
Elämä ei aina kulje samoja ratoja. Nyt teillä on lapsetkin. Lapset voivat olla melkoisia energiasyöppöjä. Yleensä äiti pakkaa olemaan se, joka laittaa lapset etusijalle ja nuutuu vähitellen itse, kun joutuu luopumaan monesta pienestä asiasta. Kun niitä pieniä asioita on monta, on äiti luopunut jo 10 asiasta, mikä ennen oli itsestään selvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lastenhoito ja kotityöt ovat tasapainossa, jopa niin että minä hoidan niistä isomman osan. Ja kyllä pääkoppa on täysin sama. Hän ei ole yhtään masentunut, sama iloinen itsensä kuin aina. Mitään sellaista muutosta ei näy. Työ on hänelle tärkeä ja hän panostaa ja keskittyy siihen. Hänen mielestään realiteetit elämässä on muuttunu. Hän haluaa nauttia elämästä ja ottaa rennosti. Nelikymppisenä ei kuulemma tarvi enää kattoa mitä suuhunsa laittaa. Eikä ilmeisesti välittää miltä näyttää. Mutta itse vieressä katsojana en pysty ajattelemaan samalla tavalla. Eli oon yrittänyt keskustella asiasta mahdollisimman kauniisti.
-Aloittaja
Luultavasti hän on siis nuorena nähnyt todella paljon vaivaa ulkonäkönsä eteen ja nyt se ei ole enää tärkeää eikä sen arvoista. Hän on onnellinen ilman tai huolimatta ulkonäöstään, ihailtavaa.
Suurelle osalle simpsakoistakin naisista käy noin. Ei kaikki ole masista, vaan monet myöntävät, että ei maksa vaivaa kituutella ja puunata vaan voivat iän ja vakiintuneen parisuhteen myötä olla leppoisasti omia itsejään ja nautiskella elämästä esim. syömällä. Sitten ukko omasta tasostaan riippuen löytääkin uuden naisen, joka tykkää laittautumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä se plösähtänyt kanttura. Pröööts.
Te olette klassisesti kasvamassa erilleen. Sä arvostat edelleen samoja asioita kuin nuorena, vaimosi ei. Sinä tarvitset kiihottuaksesi visuaalista stimulaatiota, vaimosi rakkautta ja kumppanuutta.
Parempi, että eroatte vaan ja etsit parikymppisen nuorikon.
Näyttää siltä, että asiasta on kasvamassa kiila välillenne. Tai ainakin se jossain määrin erottaa teitä. Siinä on riittävästi syytä hakeutua pariterapiaan. Varmasti hyöytyisitte siitä, sillä ongelma vaikuttaa selkeältä ja kummallakin on siihen oma näkemyksensä, ja kumpikaan ei saa omaa näkemystään oikein kuuluville.
Selvää pariterapiamateriaalia. Joten menoksi vaan!
En jätä. Hän on upea ihminen ja hyvä äiti lapsille! Odotan mieluummin että lapset kasvaa ja on mahdollisuus tehdä kahdestaan asioita. Sitten raahaan hänet salille ja lenkille huomaamaan miten hyväolo siitä tulee.
Vierailija kirjoitti:
Lastenhoito ja kotityöt ovat tasapainossa, jopa niin että minä hoidan niistä isomman osan.
-Aloittaja
Joo, mä melkein uskon tämän. Niin kuin senkin, että "Toki arvostat häntä ihmisenä ja näin". Nää on aina tosi luotettavanoloisia kommentteja kun ne tulee ihmiseltä itseltään ja kuitenkin kaikki muu viittaa toiseen suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
En jätä. Hän on upea ihminen ja hyvä äiti lapsille! Odotan mieluummin että lapset kasvaa ja on mahdollisuus tehdä kahdestaan asioita. Sitten raahaan hänet salille ja lenkille huomaamaan miten hyväolo siitä tulee.
Vain sen takia, että sä saisit visuaalista kiihoketta? Mitä, jos vaimosi haluaa olla hompsuinen ja syödä epäterveellisemmin?
Niin mitä sanoa?