Lapsi hermostuu heti, kun hänelle yrittää opettaa jotain

Eihän pojalla varmasti ole mitään lukihäiriötä tai muuta oppimishäiriötä? Ongelmat voi hyvin purkautua turhautumisena ja läksyjen välttelynä

Ei rangaistuksia! Ei painostusta.

Anna itse hoitaa koulu. Ei se pahalla mielellä mene yhtään paremmin.

Tein joskus kuten sinä (paitsi rangaistukset). Tuli vain huono olo

Tulokset ei laskeneet yhtään kun annoin pojan itse hoitaa koulun

Aivovamma?

Jos ei hän tee ikäviä asioita, niin olisiko syytä tehdä niistä mukavia asioita?

Itse olin tuollainen turhautunut adhd-lapsi. :( Ole kiltti ja rakasta ja auta lastasi. Ei hänenkään ole hyvä olla.

Mikä on ulkomaalaisten osuus luokassa? Meillä poika nopea oppimaan ja fiksu, joten koulu on sujunut hyvin ilman tarvetta panostaa siihen. Tämä vahvistaa vain sitä, että mitään ei tarvitse tehdä ja silti menee paremmin kuin hitailla.

Aika turhauttavaa puheella ja rangaistuksilla yrittää kehittää itsestä lähtevää motivaatiota.

Voi kauheaa, onneksi mun lapset ei ole tollaisia. Mulla fiksut lapset, kympin tyttö ja poika.

Selkään tuollainen ansaitsis ja kunnolla. Vituttaa nykyajan BYÄÄÄ YHYY YHYY lapset, sekä perheet jotka näitä tulevia toivoja kasvattaa.

Meidän 8-vuotias tokaluokkalainen tyttö rakastaa läksyjä. Läksyjä tehdessään hän laulaa ja nauraa ja tulee lopuksi ylpeänä näyttämään, kun on saanut valmiiksi. Harvoin täytyy korjata ja vielä harvemmin neuvoa. Usein pyytää kaveriksi istumaan viereen ja keskustelemaan, kun hän tekee kirjoista lisätehtäviä ja se onkin ihan mukava leikinomainen yhteinen puuhastelutuokio. Välillä pyytää minua laatimaan lisää esimerkiksi matematiikan tehtäviä, jotta hän voisi harjoitella. Tyttö pitää läksyjä samanveroisena hauskana ajanvietteenä, kuin esimerkiksi kauppojen "puuhakirjat" tms. 

Ei olla koskaan patistettu tai pakotettu, annetaan lapsen ajatella itsenäisesti ja ohjata itse itseään. Pakottaminen johtaa kapinaan, vastuun antaminen ja kehut johtavat haluttuun lopputulokseen. On ihanaa seurata vierestä pienen loputonta uteliaisuutta, tiedonjanoa ja lopulta löytämisen riemua!

Onko pojalla vaikeuksia koulunkäynissä ja oppimisessa yleensä?

no joo. Mun lapsi oli samanlainen. ja sillä oli lukihäiriö ja asperger ja niistä diagnoosit, muttei siitä diagnoosista mitään hyötyä ollet, koskei se koulussa auttanut pätkääkään. Ja minä käytin kaikki rakastavat ja tukevat keinot ja opetin kotona, ostin lisäopetusta ja lopulta annoin hoitaa koulun itse (ja joo, numerot ei laskeneet koska ne ei enää siitä voineet laskea).

Näin jälkeenpäin ajatellen kaduttaa, etten ottanut käyttöön amerikasta Suomeen muuttaneen kollegan menetelmää: jos kokeista tulee alle 8, lapsi kotiarestiin kunnes tulee parempia numeroita. Tuo tuntui kauhealta kun kuulin siitä kolleegalta ja olin vähällä kysyä, onko hän ihan täyspäinen. Mutta hänen lapsensa ovat nyt korkeakoulussa ja mun on työtön. Ja molemmilla on päässä vikaa ja masennusta, joten ei edes siinä ollut tämä rakastava ja tukeva versio sen parempi.

Koska teette läksyt? Onko lapsen väsy?

Meillä on käytössä perinteiset lahjonta ja kiristys. Hyvistä numeroista kokeissa saa tietynmäärän rahaa (nousee numeron ollessa isompi). Jos jää alle tämän palkkiorajan, kerromme, että se on ihan ok, mutta sillä voi olla tiettyjä seurauksia jatkossa, jotka voi sitten isompana harmittaa. Myös viikkoraha on sidottu toteutuneisiin tekemisiin. Tietyt asiat pitää olla tehtynä, että viikkoraha maksetaan.

Jos läksyunohduksia tulee  usein ja paljon, alkaa se vaikuttaa ruutuaikaan siten, että alkaa tulla unohdusten perään ruuduttomia päiviä.

Toki kysymme päivittäin, onko läksyt tehty ja tarvitseeko apua, mutta kuten tiedämme, yleensä on aina kaikki tehty eikä apua tarvita. Konkreettiset seuraukset auttavat muistia kummasti.

Itsekin välttelin lapsena läksyjä niin paljon kuin mahdollista. En ikinä lukenut lukuläksyjä, kun eihän opettaja voinut tarkistaa onko lukenut kappaleen vai ei. Kopioin läksyt luokkatovereilta ennen tunnin alkua. Alakouluikäisenä minulle todettiin lukihäiriö ja diagnoosi muuttui ADDksi myöhemmin. Lukioikäisenäkään en läksyjä tehnyt ja silti pärjäsin koulussa.

Jotkut oppilaat jättävät läksyt ja tehtävät tekemättä vain koska ei huvita, toiset taas esimerkiksi keskittymisvaikeuksien takia.

Vierailija kirjoitti:

Itsekin välttelin lapsena läksyjä niin paljon kuin mahdollista. En ikinä lukenut lukuläksyjä, kun eihän opettaja voinut tarkistaa onko lukenut kappaleen vai ei. Kopioin läksyt luokkatovereilta ennen tunnin alkua. Alakouluikäisenä minulle todettiin lukihäiriö ja diagnoosi muuttui ADDksi myöhemmin. Lukioikäisenäkään en läksyjä tehnyt ja silti pärjäsin koulussa.

Jotkut oppilaat jättävät läksyt ja tehtävät tekemättä vain koska ei huvita, toiset taas esimerkiksi keskittymisvaikeuksien takia.

Näin teki myös mun tytär, joka sai add-diagnoosin 16-vuotiaana. Sisäisti vasta ammattikoulussa, että kukaan ei voi kaataa suppilolla korvasta sisään oppia tai oma-aloitteisuutta. Juuri tuon ei-niin mielenkiintoisiin hommiin tarttumisen kanssa on ollut tosi tahmeaa, ja kyllä, kasvattaminen oli yhtä kivireen vetoa ja työntöä vuorotellen. Kukaan ammattilainen neuvolassa, päivähoidossa, peruskoulussa tai terveydenhuollossa ei aiemmin, ennen murrosikää edes epäillyt mitään. Minulla taas ei ole kokemusta kuin yhdestä lapsesta, joten en tiennyt, missä normaalin rajat menivät. - Käytännön ihmisenä pärjää kyllä elämässä, mutta äitinä toivoin monesti, ettei kaikkea tarvitsisi opetella kantapään kautta. No, meni se näinkin.

Liittyykö se samaan geenimutaatioon, jossa puhetta ei uskota? Meillä havaittavissa sitä.

Onko lapsi koskaan joutunut muissa asioissa mukavuusalueen ulkopuolelle kotona ollessaan? Mitä muuta lapselta vaaditaan kotona kuin läksyjen tekoa?

Pitääkö istua pöydän ääressä muulloin kuin läksyjä tehdessä? Saako viikkorahaa ilman kotitöihin osallistumista? Karkkia tai leluja ilman mitään ponnistelua? Videopelejä ennen kuin läksyt on tehty? Oletteko lukeneet kirjoja yhdessä, siis pitkiä nuorten kirjoja eikä vain lyhyitä lasten kuvakirjoja?

Mitä jos koittaisitte auttaa lasta sietämään hetkellistä epämukavuutta kodin piirissä ensin muissa asioissa ja sitten otatte siihen läksyt mukaan. Mieti myös omaa rooliasi: Totteleeko lapsi, jos käsket häntä hoitamaan oman osuutensa yhteisestä arjestanne (lapsen ikä huomioiden) vai oletko lapsen palvelija?

Vierailija kirjoitti:

10v poika, kokeet tulossa, sanon, että kerrataan yhdessä kokeeseen, jotta pärjäisi. Kun alan kysellä ruotsin sanoja, poika alkaa vetelehtiä ja makailla lattialla, pelleilee ja huutaa älyttömyyksiä, laulaa ja venkoilee itseään, ei kuuntele yhtään. Selitän, että ei menesty, jos ei opiskele, ei kuuntele, huutaa "sä et menesty", "sä olet idiootti", "sä et osaa".

Läksyjen tekemisen kanssa todella hankalaa, pimittää ettei tullut läksyjä, jos wilmassa on ilmoitettu läksyt, pyydän näyttämään onko ne tehty, alkaa huuto ja vastaansanominen, että ei näytä niitä ja on tehnyt, kunnes myöhemmin katson kirjan, eikä ole tehty.

Sitten kun saan pojan tekemään läksyt, on kamala huuto ja raivoamimen, heittelee kyniä ja vihkoja ja järkyttävä show pystyssä.

Tekisi mieli antaa periksi, että olkoot, älkööt sitten oppiko ja jääkööt luokalle, eikä pääse peruskoulun jälkeen edes amikseen.

Ei muutenkaan tekisi mitään joutumalla omalle epämukavuusalueelleen. Jos pitää siivota huone, alkaa kamala huuto ja valitus että "säkään et siivoa" ja "säkin olet tuollainen". Huoneen siivouksesta on joka kerta järkyttävä riita, minä ja mies (pojan isä) riidellään pojan kanssa ja minä ja mies riitelemme keskenämme.

Ilmeisesti kaikki tuo laiskuutta ja pojan luonteesta kiinni. Toivoisin vaan pojan itse tajuavan, että asioiden eteen on tehtävä jotain ja päästäkseen elämässä eteenpäin pitää tehdä epämiellyttäviäkin asioita.

Rangaistukset ja etuuksien menetykset on jo otettu käyttöön. Onko kenelläkään muulla yhtä hankalaa ja miten olette saaneet lapsenne tekemään epämiellyttäviä asioita savuttaakseen jotain?

Olisihan se ihanaa, jos lapset itse tajuaisivat nämä asiat, mutta kun ne kaipaa sitä kasvatusta ihan pienestä pitäen.

Mitä epämiellyttäviä asioita lapsesi tekee kotona? Ilmeisesti ei ainakaan halua siivota huonettaan, mutta mitä muuta vaaditte häneltä?

Olin itse aivan samanlainen ja vanhemmilta loppui kärsivällisyys, enkä joutunut sen koomin tekemään mitään epämukavaa tai mitään mistä en pitänyt. Olin kyllä varmasti todella rasittava ja perheessämme oli paljon lapsia, joten ei ihme että vanhemmat eivät pitkään jaksaneet minua patistella. Toivon kuitenkin nyt aikuisena että olisin saanut apua vaikeuksiini, sillä nyt aikuisenakin minun on todella vaikea saada mitään aikaan, enkä pysty luottamaan itseeni lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Olin itse aivan samanlainen ja vanhemmilta loppui kärsivällisyys, enkä joutunut sen koomin tekemään mitään epämukavaa tai mitään mistä en pitänyt. Olin kyllä varmasti todella rasittava ja perheessämme oli paljon lapsia, joten ei ihme että vanhemmat eivät pitkään jaksaneet minua patistella. Toivon kuitenkin nyt aikuisena että olisin saanut apua vaikeuksiini, sillä nyt aikuisenakin minun on todella vaikea saada mitään aikaan, enkä pysty luottamaan itseeni lainkaan.

Viesti jäi kesken.. Jos siis tuntuu että omat keinot loppuvat kesken (riitely ja painostaminen vain pahentavat asiaa) niin kouluun yhteys.

Lapselle ei saa tulla tunne että hänessä on jotain vikaa. Hän saattaa hyvinkin olla todella älykäs, mutta suuriissa ryhmissä toteutettavat opetusmetodit eivät sovi kaikille. On tärkeää selvittää onko kyseessä oppimisvaikeus, keskittymishäiriö vai mikä.