Työpaikan vaihtaminen - miten selvitä ihanan työporukan jättämisestä?

Tarja?

Sitä vaan pitää suhtautua niin, että jos haluat jotain uutta, joudut aina luopumaan jostain vanhasta.

Uudetkin työkaverit voivat olla kivoja ja niihin vanhoihin taas voi pitää yhteyttä, vaikka työnantaja vaihtuukin.

Koitan lohduttautua sillä että uudet työkaverit voivat olla mukavia, eikä toisaalta kukaan voi taata että nämä nykyiset kollegat pysyisivät aina samassa työpaikassa. En kuitenkaan usko että uskallan pitää ihmisiin yhteyttä lähtöni jälkeen. Raja kun on meidän työporukassa aina mennyt siinä, että töiden ulkopuolella ei pidetä yhteyttä :/

En ole Tarja :)

ap

Jos et vaihda alaa niin todennäköisesti menet ojasta allikkoon. Oletko yrittänyt keskustella arvoista tai saada aikaan muutosta?

Itse jäisin hyvään yhteisöön, niitä on harvassa.

Voi käydä niinkin, että jos itse jää "jumiin" töihin työkavereiden vuoksi, jotkut sieltä ennen pitkää kuitenkin vaihtavat muualle töihin, ja työyhteisö jossain vaiheessa joka tapauksessa hajoaa, Jos  työn sisältö ja arvot eivät kohtaa omien toiveiden kanssa eikä ole osannut lähteä muualle vielä silloin kuin se oisi ollut mahdollista, voi juna olla jo mennyt, ja on tylsä tahkota hommia paikassa minne jäi roikkumaan vain työ-yhteisön takia. Mieti kunnolla asiaa, , ohan siirtymät aina riskejä, voi siirtyä myös huonompaan paikkaan mikä nykyinen, ennakointi voi olla vaikeaa. Mieti, voisitko sietää nykyistä työtäsi ilman nykyisiä kivoja työkavereitasi. 

Unohtuvat noin kolmessa kuukaudessa. Sinä heidät ja he sinut.

Hyvä työyhteisö on työn ydin.

Valitettavasti sellaiset ovat harvassa, jossa tultaisi hyvin toimeen ja asiat sovittaisi yhdessä ja puhallettaisi yhteen hiileen. Millä tavalla nykyinen paikka sotii arvojasi vastaan? Eikö sitä voi muuttaa?

Ei, en voisi olla tässä työssä ilman näitä ihmisiä! Olisin yrittänyt paljon tarmokkaammin häipyä jo aiemmin. Ongelmat, joiden takia lähden, ovat niin perustavanlaatuisia etteivät ne voi muuttua. Vaikka nyt vähän itseäni kehun, niin olen jopa saanut asioita ohjattua hiukan parempaan suuntaan, mutta ei riittävästi.

Kauhukuvani olisi se, että jäisin nyt, ja huomaisin lopulta että muut ovat ympäriltäni lähteneet. Minun on pakko lähteä, sillä tilaisuus on avautunut. Toivottavasti en vuoden sisällä itke täällä miten tein väärän valinnan ja uusi työpaikka ei vastaa odotuksia....

ap

Olen jättänyt pari todella hienoa työporukkaa ja tuntenut aluksi aikamoista haikeutta juuri niistä hauskoista hetkistä ja yhteenkuuluvaisuuden tunteesta mikä oli. Joidenkin kanssa pidetään jollain tasolla yhteyttä, mutta ei se ole enää sama asia kuin silloin. Voin lohduttaa, se menee ohi. Uusi työ vie mukanaan, vaikka ei samanlaista yhteisöä tulekaan.

Mä olen jättänyt hyviä työyhteisöjä, ja huomannut, että uusiakin löytyy.

Ja parhaiden, vanhojen työn kautta tavattujen ihmisten, kanssa olen edelleen tekemisissä. 7-3 vuoden jälkeenikin.

Unohdat vanhan yhteisön kun saat ympärillesi uudet työkaverit. Niin se menee.

Minua kaduttaa todella paljon, että jätin ihanat työkaverit. Ja itseasiassa työ oli muutenkin paljon mukavampaa entisessä paikassa. Sitä osaa arvostaa vasta kun menettää. Olisi pitänyt minunkin silloin tajuta kun monet lähtijät palasivat takaisin..

Vierailija kirjoitti:

Minua kaduttaa todella paljon, että jätin ihanat työkaverit. Ja itseasiassa työ oli muutenkin paljon mukavampaa entisessä paikassa. Sitä osaa arvostaa vasta kun menettää. Olisi pitänyt minunkin silloin tajuta kun monet lähtijät palasivat takaisin..

Ihan sama täällä. Tajusin entisen työpaikan hyvyyden vasta kun vaihdoin. Takaisin ei päässy vaikka kysyin. Oli ehditty ottaa uuai tilalle. Harmittaa vieläkin!!

Minä olen ollut todella huonossa työpaikassa, missä oli todella hyvä ja toisiaan tukeva työyhteisö. Lähdin pois, ei ole tullut pidettyä entisiin työkavereihin ja on löytynyt hyviä uusia. Yhtä yhteen hitsautunutta työporukkaa ei ole tullut vastaan, mutta parempi näin. Se firmakin meni konkurssiin, ettei sitä työpaikkaa enää ole.

Onnea uuteen työhön, toivottavasti uusi työpaikka ja työkaverit on mukavia.

Työpaikan vaihtaminen on aina riski. Voi olla parempaa tiedossa tai sitten joutuu katumaan. Mutta kivoja ihmisiä on joka paikassa, tietysti niitä tylsiäkin. Ajattele niin, että aikansa kutakin. Jos sinulla on nykyisessä työpaikassa joku ns. sielunsisko, niin hänen kanssaan saatat hyvinkin pitää jatkossakin yhteyttä. Minulle on jäänyt yksi tällainen työkaveri, johon pidän yhteyttä. Meillä vain on aina ollut paljon muutakin juttua kuin vain työasiat.

Vierailija kirjoitti:

Jos et vaihda alaa niin todennäköisesti menet ojasta allikkoon. Oletko yrittänyt keskustella arvoista tai saada aikaan muutosta?

Itse jäisin hyvään yhteisöön, niitä on harvassa.

Samaa mieltä. Hyvä työyhteisö on todella voimia antava juttu.

Toivottavasti uusi työpaikka on hyvä ja siellä kivoja ihmisiä.

Mä luulin kerran saaneeni elämäni työpaikan, mutta se olikin kaikkea muuta. Ikävät työkaverit ja työtehtävät ei lähelläkään sitä mitä luvattiin. Onneksi pääsin takaisin entiseen työpaikkaan.

En halua pelotella, vaan toivon että uusi työ on sitä mitä haet. Ymmärrän hyvin, ettei voi työskennellä omien arvojensa vastaisesti, koska itsekin olen vaihtanut työpaikkaa juuri siitä syystä joskus aiemmin. Siihen ei vaan pysty.

Olen vaihtanut itse kaksi kertaa hyvästä työyhteisöstä pois. Ensimmäisessä tapauksessa vaihdoin täysin alaa. Sain paljon kiinnostavamman ja paremmin palkatun työn, mutta työkaverit olivat minua noin 10 vuotta vanhempia ja aika konservatiivisia. Onneksi kuitenkin pidän edelleen yhteyttä entisten työkaverini kanssa. Oli hyvä päätös, etten katkaissut siltoja takanani, vaan tapailen näitä tyyppejä edelleen vapaa-aikana, vaikken ollut heidän kanssaan vapaa-ajalla tekemisissä silloin kun olin siellä töissä.

Toisen kerran vaihdoin työtä ison talon sisällä toiseen kaupunkiin. Ehdin olla siellä ekassa paikassa vain vajaan vuoden, mutta voin valehtelematta todeta, että minulla oli parhaat työkaverit, joita ikinä on ollut. Sen sijaan työ oli ihan hirveää, ja pikkupomot aikamoisia simputtajia. En olisi sitä työtä jaksanut kauan tehdä, ja oli kuin lottovoitto, kun pääsin siirtymään talon sisällä toisiin työtehtäviin.

Nykyisissä työtehtävissä ei ole montaa naista. Usealla miehellä on todella stereotyyppiset insinöörijutut, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. En haluaisi viettää heidän kanssaan vapaa-aikaa. Minulla on ollut aika monta pomoa viime vuosien aikana, ja kaikki he ovat olleet todella hyviä ja reiluja pomoja.

Isosta talosta kun on kyse, niin iso osa entisistä työkavereistani on joutunut lähtemään YT-neuvottelujen myötä. Voi olla, että olisin itsekin joutunut jäämään, jos olisin jäänyt niihin työtehtäviin.