Riitely ystävän kanssa

Sinä pidät häntä tärkeänä ystävänä, mutta hälle on sama oletko ystävä vai et. Tai sitten hän on tottunut, että matelet hänen edessään, ja hän nauttii ja tietää, että aina matelet. Narsisti.

En haluaisi tuollaisen ihmisen kanssa olla tekemisissä. Saa olla aina varpaillaan. Ei ole ystävyyttä.

Tajusin viikonloppuna saman asian omasta ystävästäni. Pieni kina tuli, mielestäni molempien syystä, minä pyysin anteeksi, hän ystävällisesti antoi anteeksi - muttei suostunut myöntämään, että mikään olisi ollut hänen syytään. Yleensä menee niin, että jään ajattelemaan, että pääasia ettei enää olla vihaisia ja olen ihan mieluusti ollut se "bigger person", koska ei mulle ole niin tärkeää saada olla oikeassa ja olen aika sopuisa ihminen. Mutta jotenkin nyt alkoi kyllästyttää olla aina se syypää kaikkiin juttuihin, kun en vilpittömästi mielestäni ole.

Tästä asiasta en jaksa enää alkaa vääntää (koska se oli oikeasti pieni juttu, mutta tämä asenne kävi mulle nyt kirkkaan selväksi) enkä puimaan, mutta ajattelen, että voi olla paikallaan pieni pesäero hänen kanssaan nyt.

Ohos, mä en ole ikinä riidellyt mun ystävien kanssa. Ehkä joskus teininä, mutta siitä siis vuosia.

n47v

Vierailija kirjoitti:

Tajusin viikonloppuna saman asian omasta ystävästäni. Pieni kina tuli, mielestäni molempien syystä, minä pyysin anteeksi, hän ystävällisesti antoi anteeksi - muttei suostunut myöntämään, että mikään olisi ollut hänen syytään. Yleensä menee niin, että jään ajattelemaan, että pääasia ettei enää olla vihaisia ja olen ihan mieluusti ollut se "bigger person", koska ei mulle ole niin tärkeää saada olla oikeassa ja olen aika sopuisa ihminen. Mutta jotenkin nyt alkoi kyllästyttää olla aina se syypää kaikkiin juttuihin, kun en vilpittömästi mielestäni ole.

Tästä asiasta en jaksa enää alkaa vääntää (koska se oli oikeasti pieni juttu, mutta tämä asenne kävi mulle nyt kirkkaan selväksi) enkä puimaan, mutta ajattelen, että voi olla paikallaan pieni pesäero hänen kanssaan nyt.

Ai että, miten samanlainen fiilis. Ajattelin jo hetken, josko olet hän, mutta ei, en usko. Minä en todellakaan ole aina oikeassa, mutta tällä kertaa en enää jaksa pyytää anteeksi ja korjata asioita, koska hän oli valmis katkaisemaan jopa välit. Minusta se oli pahasti sanottu, ja ensimmäisen kerran joudun valitettavasti miettimään, että ehkä meidän on sitten parempi elää ilman toisiamme. Tosi surullista, mutta en halua pelätä sanojani, haluan hänelle vain hyvää, mutta jostain syystä minussa on aina lopulta jotakin vikaa.

ap