Vaikea tajuta (lapseni on 16), että rintamalle joutui/joutuu jo 18-vuotiaana.

Mun isoisä lähti vapaaehtoisena jo 17-vuotiaana, onhan se kauheaa ajatellakin.

Oho, laitoin otsikkoon väärin eli on siis 17-vuotias.

Kuulemma nuorimmat eivät osanneet niin pelätä ja eivät keskimäärin saaneet yhtä pahoja traumoja kuin vanhemmat siellä sodassa. En sitten tiedä.

18-vuotias voi jäädä siellä tosipaikassa vanhempien miesten jalkoihin. Niitä voidaan laittaa vaarallisiin paikkoihin, joihin itse ei uskalla. Eikös akseli Gallen-kallelan poika kuollut niin.

Isoisä meni suojeluskuntalaisena jonkun vanhemman miehen kanssa katsomaan erästä latoa, johon arveltiin venäläisen laskuvarjomiehen piiloutuneen. Se vanhempi sotilas komensi isoisää menemään sinne sisälle edeltä.

Onneksi se venäläinen ei ollut siellä. Aika törkeää käskeä nuorukaisen menemään edeltä, kun itseä pelotti.

Isäni ei joutunut tekemään ollenkaan ylioppilaskirjoituksia ollessani sodassa. Julistettiin vaan ylioppilaaksi.

Luin joskus, että Vietnamin sodassa kaatuneiden amerikkalaisten keski-ikä oli 19. Eivätkä sen ikäiset siellä vanhempien jaloissa olleet vaan nimenomaan muodostavat sodassa kuin sodassa etulinjan, koska pystyvät toimimaan ja jaksavat esimerkiksi valvomista ihan toisella tavalla kuin kolmeakymppiä lähestyvät. Parasta tykinruokaa ovat kautta historian olleet 16-23 -vuotiaat. Upseerit ovat toki vanhempia.

Mihinkäs rintamalle se lapsesi on menossa?

Niin. En ole äiti mutta sanompa vaan, että kieltämättä itsellänkin meni vuosia, että ymmärsin, kuinka hrvittävän nuoria (yleensä) mihet ovat olleet, joutuessaan rintamalle.

Osa joutui rintamalle kesken armeijan ja heiltä jäi siis armeija kesken. Pojat olivat muutaman vuoden rintamalla ja kun sota sitten aikanaan loppui, niin eivät päässetkään hengissä selvinneet kotiin, kun oli vielä se armeija vähän kesken. Ja ei kun kasarmille opettelemaan punkan petaamista.

Vierailija kirjoitti:

Isäni ei joutunut tekemään ollenkaan ylioppilaskirjoituksia ollessani sodassa. Julistettiin vaan ylioppilaaksi.

Minun isäni joutui kyllä tekemään ylioppilaskirjoitukset, vaikka hän joutuikin sotaväkeen ja sitä kautta rintamalle kesken lukion toisen luokan heti 17 vuotta täytettyään. Sodan jälkeen hänen ikäluokalleen oli sisäoppilaitostyyliin joku muutaman kuukauden kurssi, jossa käytiin läpi lukion asioita. Sitten oppilaat päästettiin joksikin aikaa kotiin lukulomalle. Isälläni se "lukuloma" kului rästiin jääneitä maatalon töitä tehdessä, mutta pääsi hän sentään kirjoituksista läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni ei joutunut tekemään ollenkaan ylioppilaskirjoituksia ollessani sodassa. Julistettiin vaan ylioppilaaksi.

Minun isäni joutui kyllä tekemään ylioppilaskirjoitukset, vaikka hän joutuikin sotaväkeen ja sitä kautta rintamalle kesken lukion toisen luokan heti 17 vuotta täytettyään. Sodan jälkeen hänen ikäluokalleen oli sisäoppilaitostyyliin joku muutaman kuukauden kurssi, jossa käytiin läpi lukion asioita. Sitten oppilaat päästettiin joksikin aikaa kotiin lukulomalle. Isälläni se "lukuloma" kului rästiin jääneitä maatalon töitä tehdessä, mutta pääsi hän sentään kirjoituksista läpi.

Se oli kai vain yksi ikäluokka, joka ei joutunut ylioppilaskirjoituksiin. Hänen molemmat veljensä osallistuivat myös sotaan ja joutuivat kirjoittamaan ylioppilaaksi.

Todistuksessa ei saanut olla nelosia niillä, jotka eivät kirjoittaneet.

Onkohan se armeijan aloittamisikä kaikissa sivistysmaissa 18?

Vierailija kirjoitti:

Mihinkäs rintamalle se lapsesi on menossa?

Joutui. Mietin lähinnä viime sotia. Nykyiset 18v Joutuu, jos uusi sota tulee. Tai sitten kaupunki sotaan, jos haluaa viisastella

Vanhan alakouluni kirjastosta löytyi teos, johon oli kerätty Suomen sisällissodassa valkoisten puolella taistelleiden menehtyneiden lapsisotilaiden tarinoita. Nuorimmat olivat kai hädin 13. Punainen lanka oli näiden lasten urheuden ja uhrautuvaisuuden ylistys. Millään tavalla ei kyseenalaistettu sitä, että lapset sotivat ja kuolivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihinkäs rintamalle se lapsesi on menossa?

Joutui. Mietin lähinnä viime sotia. Nykyiset 18v Joutuu, jos uusi sota tulee. Tai sitten kaupunki sotaan, jos haluaa viisastella

Ei tule mitään kaupunkisotaa jos sota syttyisi. Tulee pari isoa pommia, puolimaata päivässä muussataan nappia painamalla jostain satojen kilometrien päästä. Luovutetaan hetkessä. 

Mutta juu, pidän tärkeänä että meillä on oma armeija, vaikkei se kauaa pysy tällä nykyajan rennolla meiningillä kasassa ja pieneksi supistuvalla massalla. Sääli. 

Vierailija kirjoitti:

Osa joutui rintamalle kesken armeijan ja heiltä jäi siis armeija kesken. Pojat olivat muutaman vuoden rintamalla ja kun sota sitten aikanaan loppui, niin eivät päässetkään hengissä selvinneet kotiin, kun oli vielä se armeija vähän kesken. Ja ei kun kasarmille opettelemaan punkan petaamista.

Tää on tosi juttu. Oletettiin kai, että kohta soditaan taas.

Nuo miehet palasivat rauhan koitettua sodasta  ja moni heistä traumatisoitui ja alkoholisoitui. Sanottiin, että siitä tuli juoppo sodassa. Ei heitä juurikaan säälitty. Ei kriisiterapiaa, ei mitään. Jotkut olivat "hermoheikkoja" ja väkivaltaisia, mikä periytyi etenkin poikien kautta eteenpäin. Nämä vuorostaan hakkasivat lapsiaan/vaimojaan. Vieläkin kärsimme tästä perinnöstä. Mutta miten saada tuo jatkumo poikki?