Kerro miksi sinulla ei ole läheisiä tai tukiverkkoa?

:D :D

Tuleeko ne tukihenkilö, varamummo ja doula kaikki synnytykseen?

Vierailija kirjoitti:

:D :D

Tuleeko ne tukihenkilö, varamummo ja doula kaikki synnytykseen?

No saisivat vaikka tullakin :) Tarkoitin siis että doulaa olen hakenut synnytykseen ja noita muita "muuhun elämään tueksi. Jonot on kuitenkin vapaaehtoisiin pitkät ja prosessi tosi hidas. Doula nyt onneksi kuitenkin olisi tulossa.

Vanhempani ovat kuolleet, miehen vanhemmat asuvat kaukana, samoin molempien sisarukset.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani ovat kuolleet, miehen vanhemmat asuvat kaukana, samoin molempien sisarukset.

Mies?

Tsemppiä sinulle ap! Pidä huoli itsestäsi ja jaksamisestasi.

Olen nuorin sisarus, vanhimpiin sisaruksiin isot ikäerot. kaksi veljeä monisairaita, alkoholisoituneita,

vanhin siskoni myös monisairas , tarvisee kotihoitoa useita kertoja päivässä, yksi siskoistani niin tiukkapipoinen komentelija, että en jaksa hänen kanssaan.

Asumme eri paikkakunnilla. Mikä on helpotus.

Ei oo ollut lastenhoito apuja koskaan. Isovanhemmat olivat jo lasten pieninä ollessä iäkkäitä.

Omien lasten perheiden kanssa hyvät välit. Olemme tekemisissä useinkin.

Kuulostaa ikävältä tilanteelta, toivottavasti saat vapaaehtoistyön puolelta apua. Minun tilanne ei ole noin huono ns. tukiverkon osalta, saan lastenhoitoapua siskoltani ja lapsen kummilta välillä, mutta aika harvoin kehtaan pyytää. Reilu 2-vuotias on ollut hoidossa ehkä viisi kertaa. Mies on mukana, mutta tekee pitkää päivää töissä ja opiskelee. Omaa aikaa otan ehkä kerran kuussa.

Minulle jaksamiseen suurin ongelma on, että ei ole oikein ketään kelle puhua syvimmistä tunteista. On kavereita, mutta syystä tai toisesta ei sellaista jonka kanssa jutella kunnolla. Tuntuu että monille ystäville lapsen mukaan otto tapaamisiin on riesa, joten kai olen aika yksinäinenkin.

Tavallaan meillä on pintapuolisin tukiverkot kunnossa, mutta sitten ei kuitenkaan. Toinen mummo ja yksi naispuoleinen sukulainen haluaisivat hoitaa kovasti lasta, mutta heihin on luottamuspulaa monista syistä johtuen. Ei tunnu hyvältä antaa lasta hoitoon heille, joten mieluummin jopa näin. Eniten kuitenkin kaipaisin sellaista ystävää, jonka voisi soittaa sotkun ja kaaoksen keskellä kahville ja joka välillä voisi vaikka hetken viihdyttää lasta kun siivoan tai muuta sellaista. Joku jolle jutella mistä vaan. Uskon että tämä on monille naisille se vaikein pala esimerkiksi kotiäitiydessä; yksinäisyys. Tavallaan ilman lastenhoitoapuakin jaksaa, kun on joku jonka kanssa välillä jakaa sitä päiväarkea ja puhua mitä mieleen tulee.

Lapsuuden perheestä olen ainut jäljellä. Suku on pieni, läheisimmät sukulaisetkin jo hautuumaalla. Ei juuri ystävyyssuhteita, ei ainakaan sellaisia, joista löytyisi tarvittaessa tukea. Olen introvertti enkä tutustu helposti ihmisiin, siinä syy vähäiseen tuttavapiiriinkin. Olen joskus miettinyt, miksei sosiaalitoimella tai kolmannella sektorilla ole sellaista palvelua tarjolla, että esim. saisi saattajan toiselle paikkakunnalle sairaalaan, kun ei kutenkaan ole vielä kotipalvelun tai kotisairaanhoidon tarpeessa. Lapsuudesta muistan, että kun isoäiti joutui sairaalaan, niin diakonissa lähti saattamaan häntä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuden perheestä olen ainut jäljellä. Suku on pieni, läheisimmät sukulaisetkin jo hautuumaalla. Ei juuri ystävyyssuhteita, ei ainakaan sellaisia, joista löytyisi tarvittaessa tukea. Olen introvertti enkä tutustu helposti ihmisiin, siinä syy vähäiseen tuttavapiiriinkin. Olen joskus miettinyt, miksei sosiaalitoimella tai kolmannella sektorilla ole sellaista palvelua tarjolla, että esim. saisi saattajan toiselle paikkakunnalle sairaalaan, kun ei kutenkaan ole vielä kotipalvelun tai kotisairaanhoidon tarpeessa. Lapsuudesta muistan, että kun isoäiti joutui sairaalaan, niin diakonissa lähti saattamaan häntä.

Diakonissat ovat (ja ovat aina olleet) seurakuntien työntekijöitä. Kirkollisverovelvollisten määrän laskiessa myös seurakuntien verotulot vähenevät. Tästä seuraa, ettei ole järkevää ylläpitää palvelua, jollaista ei juurikaan tarvita. Taksikuskit kyllä hakevat asiakkaan ihan vaikka asunnosta asti ja saattavat perille sairaalan aulaan, kunhan taksia tilatessaan mainitsee, ettei pääse itsenäisesti taksiin ja sieltä pois. Omakohtaista kokemusta kahden vuoden takaa, kun jouduin hetken aikaa kulkemaan rollaattorin avulla eikä hissillä päässyt pohjakerrokseen asti vaan piti kulkea muutama rappunen. Avuntarve on vaan ilmoitettava taksia tilatessa, koska ei taksikuski muuten voi tietää, että asiakas pitääkin hakea sisältä asti vaan kuski jää autoon pihalle odottamaan. Jos taas tarkoitit jotain henkilöä, joka on mukana koko sairaalassaoloajan, niin nykyisin harva edes haluaa ketään tuntematonta mukaansa sairaalaan. Kolmannella sektorilla on erilaisia tukihenkilöitä, joilta kuitenkin voi kysyä tällaista saattajaa, jos ehdottomasti haluaa jonkun tuntematon mukaansa.