Lue keskustelun säännöt.
Onko ero ainoo vaihtoehto? Piiitkä
09.01.2018 |
Alettiin seurustelee n.2v meidän tapaamisen jälkeen ja kaikki tuntu heti niin oikeelta. Toivottiin tulevaisuudelta kaikkee ihanaa ja unelmat oli yhteisiä. Kummatkin halus omakotitalon ja perheen, joka oli ykkösprioriteetti.
Jokin kuitenki muuttu. Muutettiin yhteen noin vuoden päästä ja siitä alko alamäki. Jatkuvat riidat ja päivittäiset itkut. Meille on tulossa pian esikoinen ja en oikeesti enään tiedä mitä tehdä. Kun muutettiin yhteen oli tilanne aika selvä miehelle: oon työtön opiskelija, joten jos haluat yhteen on sun pakko ottaa munkin elämä vastuulles kuluineen ja se oli enemmän kun okei. Mies oli valmis tekee kaiken saadakseen mut sen luo joka päivä ja aamu. Tähän väliin en oo mitenkään mielestäni liian vaativa, pidän kauniista kodista ja siitä että näytän hyvältä ja luulin pitkään et se on miehellekkin okei. Mies kerto monta kertaa kuinka mä saan sisustaa kun se ei osaa ja halvimmalla mahdollisella sisustuksella on menty mikä on mua miellyttäny ja mieskin sanonu pitävänsä.
Nykyään kuitenkin kaikki se mitä meillä oli on oikeesti kuollu: ei oo läheisyyttä, ei oo seksiä, ei edes osata enään puhua asioista ilman et joku loukkaantuu. Jos suututan miehen tai puhun esim liian kovaa mies tulkitsee sen huutamiseks ja alkaa huutaa siitä kuinka voinki etsii itselle oman asunnon ja muuttaa helvettiin. Rakastan miestä kuitenkin äärettömästi ja sillonkun meillä on hauskaa, oon onnellisempi kun koskaan. Tiedostan vaan sen ettei tää mihinkään tästä helpotu kun lapsi on kuviossa ja unet on vaan kaunis muisto. Joten arvoisa av, onko meillä mitään toivoa?
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Eli siis käytännössä mies maksaa kaiken yksin? Ja muutit miehen asuntoon?
Tällä hetkellä pääsääntöisesti joo. Äitiyslomalla helpottaa kun alan saamaan tukea, mutta miehen tulot on sellaset että ne kelassa vaan naurais jos edes yrittäisin mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanne olisi helpompi, jos olisitte avioliitossa. Miehellä olisi isompituloisena lain mukaan velvollisuus elättää sinuakin.
Mutta teille on tulossa lapsi. Et voi vaan lähteä, kun teillä ei ole läheisyyttä. Ota vastuu siitä, että olet tehnyt lapsen hänen kanssaan. Tarvitsisitte jotain pariterapiaa. Tosin itse olen kokenut, että vertaistukeen perustuvat jutut ovat tehokkaampia, mutta en tiedä, onko niitä ollenkaan avossa oleville. Avioliitossa llevillehan on ne paremman avioliiton perheleirit.
Vierailija kirjoitti:
Tilanne olisi helpompi, jos olisitte avioliitossa. Miehellä olisi isompituloisena lain mukaan velvollisuus elättää sinuakin.
Mutta teille on tulossa lapsi. Et voi vaan lähteä, kun teillä ei ole läheisyyttä. Ota vastuu siitä, että olet tehnyt lapsen hänen kanssaan. Tarvitsisitte jotain pariterapiaa. Tosin itse olen kokenut, että vertaistukeen perustuvat jutut ovat tehokkaampia, mutta en tiedä, onko niitä ollenkaan avossa oleville. Avioliitossa llevillehan on ne paremman avioliiton perheleirit.
Ennekuin tulin raskaaksi kerroin miehelle monesti että en oikeasti halua kasvattaa lasta eroperheessä, joten mikäli plussa tulee kummatkin sitoutuu näkemään kaiken vaivansa suhteen eteen ja ollaan vaikka kämppiksiä jos ei rakastavaisia. Joskus ne pelin säännöt tuppaa vaan muuttuu kesken pelin voitolla olevan eduksi.
Raskausaika ja vauva-aika on hormonien takia tunteiden vuoristorataa. Älä silloin eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuihastus meni ja mies muutti mielensä. Paska juttu.
Eli siis käytännössä mies maksaa kaiken yksin? Ja muutit miehen asuntoon?