En ole ikinä ymmärtänyt ilman syytä kiukuttelevia tai pahalla päällä olevia. Olenko minä outo vai nuo kiukkuajat?

Eikö sinulla ole koskaan PMS-oireita? Olen itse muuten useimmiten hyvällä tuulella, mutta yksi viikko kierron aikana on aina sellainen, että harkitsen joko itseni tai muiden tappamista. 

Minä olen viime aikoina ollut todella kiukkuinen, ilman selvää syytä. Olen myös todella stressaantunut ja ahdistunut että siitä se johtuu. Ei kai kukaan vaan äkäinen oo, ellei taustalla ole jotain sairautta, mielenterveyden ongelmia tai sitä stressiä.

Nälkäisenä olen ihan naurettavan äkäinen, hangry.

Ei mielestäni ole normaalia aikuisen ihmisen kiukutella ilman syytä. Toivottavasti itekin pääsen tästä suosta kohta pois niin olis vähän positiivisempi olemus :)

Tuo on temperamenttipiirre, molemmat on normaaleja, sekä synnynnäinen pääosin positiivinen katsantokanta, että pääosin negatiivinen katsantokanta. Samoin se miten herkästi ilmaisee noita juttuja liittyy ihmisen temperamenttiin. 

Itselläni on ihan lapsesta asti ollut hyvin vahvasti sellainen temperamentti, että sekä tulkitsen kaiken negativiisesti, että myös ilmaisen sen ulospäin herkästi. Samassa perheessä toinen lapsi oli ihan erilainen, samalla kasvatuksella. Hänelle "lasi oli aina puoliksi täysi" siinä missä minulle puoliksi tyhjä ja kohta loppu. Onhan sitä iän myötä huumorilla oppinut suhtautumaan toki oman mielensä draamaan, jossa jokainen pienikin asia on hirvittävä vastoinkäyminen joka tekee elämästä pelkkää kärsimystä.

Ja joo, hormoonit hormoonit myös voi olla syynä!

2. Kirjoittaja

Esim. PMS-oireet ja osalla vaihdevuodet aiheuttavat tuollaista ilman mitään erityistä syytä (paitsi ne hormonit) olevaa v*tutusta ja ärtyisyyttä.

Monesti sanotaan, että "herää väärällä jalalla". Se on vaan joku selittämätön kiukutus joka alkaa sieltä sängynpohjilta, huonosti nukuttu yö tms.

Syytä ei haluta kertoa sinulle.

Varsinkin jos olen loukkaantunut jostain mitä minulle joku on sanonut tai tehnyt pahasti, niin en unohda loukkaantumistani ja se loukkaa vielä lisää että loukkaaja on asian kanssa sinut ja se on suurimpia syitä miksi käyttäydyn noin, edellämainitun "minun elämäni ei kuulu sinulle" lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Syytä ei haluta kertoa sinulle.

Varsinkin jos olen loukkaantunut jostain mitä minulle joku on sanonut tai tehnyt pahasti, niin en unohda loukkaantumistani ja se loukkaa vielä lisää että loukkaaja on asian kanssa sinut ja se on suurimpia syitä miksi käyttäydyn noin, edellämainitun "minun elämäni ei kuulu sinulle" lisäksi.

Enpä usko, kun tilanne on tosiaan se, että samat ystävät ihan itse aloittavat aiheesta keskustelun voivottelemalla, kuinka tänään taas ärsyttää ihan kaikki ilman mitään syytä. Muistan myös esim. lapsuudestani kavereideni harmitelleen, kun heidän vanhempansa olivat aina pahalla tuulella ilman mitään syytä. Toki silloinhan noilla aikuisilla on oikeasti voinut ollakin jokin syy, jota vaan eivät voineet lapsilleen kertoa, joten se on ehkä vähän eri asia.

Keskustelun aiheena on nyt nimenomaan henkilön oma kokemus siitä, ettei pahalle mielelle ja ärsytykselle ole mitään syytä. Tuotahan eivät muut voi tietää vaan kyse on henkilön omasta subjektiivisesta kokemuksesta. Kuukautistenkin aiheuttamat ongelmat ovat ehkä vähän eri asia. Esim. minullakin on joskus tuosta johtuen kipuja, joiden vuoksi olen apea. Silloin minulla on syy harmilleni ja ne ovat kivut.

Ihmettelen noita ystävieni juttuja, kun he itse ihmettelevät, miksi ihmeessä heitä ärsyttää tai on paha mieli ihan ilman mitään syytä. Mietin, vaatiiko sellainen tila aina taakseen jonkun masennuksen tai muun häiriön vai voiko kyseessä olla ihan synnynnäinen tempperamenttipiirre, joka selittää tällaisenkin käytöksen normaaliksi? Ap

Mikseivät ärisijät ja kiukuttelijat tajua ikinä pyytää anteeksi rumaa käytöstään? Ihan sivullinen ja täysin syytön ja ymmälleen kun joutuu tuollaisten jyräämäksi.

Miten niin ilman selvää syytä? Selvä syy minun kiukulleni ja ärtyvyydelleni on, mutta en lähde sitä avaamaan kenelle tahansa, jolloin voi näyttää, että "kiukuttelen ilman syytä". Ymärrätkö nyt?

Kaikille tunteille on joku syy. Todella moni ei vain tiedosta miksi tuntevat mitäkin milloinkin. Eli eivät ole ilman syytä kiukkuisia, eivät vain tiedä miksi ovat. Vanhempien pitäisi opettaa lapsensa tunnistamaan tunteitaan, hyvin moni ei opeta.

Toiset tulistuvat helpommin. Ja toisilla on pahat PMS-oireet, kuten mulla. Mutta en mä muille kiukkua kuin kotiväelle. Saatan kyllä sanoa tutuille, että on huono päivä.

Siksi ihmisten täytyy oppia puhumaan suoraan täällä suomessa ja muuallakin,tunteet padotaan ja asiat ei selviä. Saatetaan peilata omia tunteita toiseen, joka on varsin yleistä ja jopa hyvin epäkohteliasta toista kohtaan. Ihmiset keksii toisista mitä hulluinpia tulkintoja, jotka yleensä ei pidä paikkaansa, kun ei edes puhuta. Ihmiset pääasiassa haluavat toisilta hyväksyntää, ei ihmiset ole pahansuopia aina. Terapian pitäisi kuulua yleishoitona kaikille, koska se on sivistävää. Ei ihmekään, että ihmiset potevat paniikkihäiriöitä väärin ymmärryksen peloissaan, kun asioita jää sanomatta ja peilaajat eivät meinaa ymmärtää kuitenkaan. Ei pidä välittää liikaa negatiivisuudesta, koska toisten ajatuksia ei voi muuttaa. Ennakkoluuloja pitäisi vähän kehittää kukin kohdallaan, sillä esim paniikkihäiriötä sairastavan ensivaikutelma ei aina ole se sosiaalisin, vaikka sydän olisi paikallaan. Ennakkokäsitykset on tyhmyyttä. Välitettäisiin toisista ja tutustuttais avoimin mielin. Onko välittömyys katoamassa maailmasta, kun sosiaalinen media vääristää empatiaa ja etäännyttää jollain tapaa. Välillä tuntuu kuin olisi menossa jokin pissisten vallankumous, missä ihmisistä puhutaan pahaa ja vääristetään totuutta.