Olisitko mieluummin syöpäsairas vai vaikeasti masentunut?

Vaikeasti masentunut., koska syövästä ei parane pelkästään ottamalla itseä niskasta kiinni.

Todellakin syöpäsairas. Saisi paljon helpommin hoitoa ja ihmisten suhtautuminen olisi parempaa. Kaikki ymmärtäisivät, miksi ei ole samalla tavalla energiaa tehdä asioita kuin terveellä ihmisellä. Sen kun vain kävisi hoidoissa ja antaisi lääkäreiden tehdä työnsä. Masentuneena on kamalaa, kun ei ole mitään unelmia, elää vaan siinä synkkyydessä 24/7.

Syöpäsairas.

Masennukseni vuoksi olen menettänyt kaikki läheiseni ja kaiken ilon elämästä. Ei toivoa paremmasta, jo 20 vuotta kärsinyt ja ainoa tie ulos on itsemurha. Syöpäsairaalla on mahdollisuuksia paranemiseen, hyviin päiviin, läheisten tuki, rikas elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikeasti masentunut., koska syövästä ei parane pelkästään ottamalla itseä niskasta kiinni.

Ok... Toivon sulle aivan helvetin kamalaa masennusta. Vaikka provohan tämä taisi olla.

Up.

Vierailija kirjoitti:

Vaikeasti masentunut., koska syövästä ei parane pelkästään ottamalla itseä niskasta kiinni.

Tämä! Masennuksesta parantuu, kun muuttaa vähän omaa asennettaan ja lopettaa uhriutumisen. Syöpä on kuitenkin vähän eri asia ja siihen voi kuolla!

Muistelisin tutkimusta, jossa vakavasti sydänsairaat kokivat itsensä onnellisemmaksi kuin masentuneet, joten tämän tiedon valossa valitsisin syövän

Syöpä kiitos minä päivänä tahansa mieluummin. Masennus on hirveää kidutusta, olen seurannut sivusta.

Uskottavista vastaajista moni ei ole enää keskuudessamme (sekä syövän että masennuksen sairastaneet).

Syöpä on paljon armollisempi: tiedetään mikä se on, missä se on, millä se lähtee (toivottavasti), milloin hoito alkaa ja loppuu, milloin ollaan missäkin vaiheessa, edetään koko ajan. Lopulta kuolema korjaa, jos hoidot eivät tepsi, mutta masennuksen kanssa vain kidut kidut kidut kidut vailla toivoa paranemisesta

Syöpä.

Jos syöpä tappaisi esim. vuodessa, niin ainakin sen vuoden ajan voisin olla edes jossain määrin onnellinen tai ainakin voisi olla joitain onnellisia ja elämisen arvoisia hetkiä.

Masennus taas... kunpa kuolisin jo pois, mutta ei, tämä turha kidutuselämä vain jatkuu ja jatkuu.

Parempi lyhyt onnellinen elämä kuin pitkä kidutuselämä.

Syövästä seuraa helposti masennus. Olen kärsinyt kummastakin eri aikana ja ap tuntuu ihmiseltä joka aurinkoa ikkunasta katsellessaan on saanut älynväläyksen (aivopierun): kysäisenpä jotain mahdollisimman ääliömäistä. Kukaan ei voi valita sairauksiaan. Masennuksessa ei voi ottaa itseään niskasta kiinni ja parantua kuten syöpää vastaan ei voi taistella. Yhteistä on loppumaton uupumuksen tunne. Iso osa vastaajista ei tiedä mistä puhuu. Masennusta ja osa syövistä voidaan hoitaa, osa tappaa kuukauden sisällä diagnoosista.

Vierailija kirjoitti:

Syövästä seuraa helposti masennus. Olen kärsinyt kummastakin eri aikana ja ap tuntuu ihmiseltä joka aurinkoa ikkunasta katsellessaan on saanut älynväläyksen (aivopierun): kysäisenpä jotain mahdollisimman ääliömäistä. Kukaan ei voi valita sairauksiaan. Masennuksessa ei voi ottaa itseään niskasta kiinni ja parantua kuten syöpää vastaan ei voi taistella. Yhteistä on loppumaton uupumuksen tunne. Iso osa vastaajista ei tiedä mistä puhuu. Masennusta ja osa syövistä voidaan hoitaa, osa tappaa kuukauden sisällä diagnoosista.

Lievä ja vaikea masennus ovat eri asioita...

syöpä

mulla on vaikea masennus ja en kyllä nää mitään pointtia elämässä. näin on ollut jo yli kymmenen vuotta ja ikää vasta 22. kuolisinpa pois.

Vierailija kirjoitti:

Syövästä seuraa helposti masennus. Olen kärsinyt kummastakin eri aikana ja ap tuntuu ihmiseltä joka aurinkoa ikkunasta katsellessaan on saanut älynväläyksen (aivopierun): kysäisenpä jotain mahdollisimman ääliömäistä. Kukaan ei voi valita sairauksiaan. Masennuksessa ei voi ottaa itseään niskasta kiinni ja parantua kuten syöpää vastaan ei voi taistella. Yhteistä on loppumaton uupumuksen tunne. Iso osa vastaajista ei tiedä mistä puhuu. Masennusta ja osa syövistä voidaan hoitaa, osa tappaa kuukauden sisällä diagnoosista.

Tunnen  eron ja lääkkeillä olen saanut puhtia elämäni loppusiivoukseen, ettei muille tule riesaa tavaroistani.