77v äitini onkin tehnyt kaikki vastoin lääkärin määräyksiä ja suosituksia

Juu. Mun äiti satuili kanssa kaikkea vuosikaudet. Oli niin ihania kävelyretkiä ja kuntosalillakin kävi ainakin 2 krt/ viikko.

Paskat. Oli tiiviisti kotona pikkupöhnässä ja söi suklaata. Jäi kiinni kun kaatui kännissä ja käsi murtui :)

Äitisi elää elämänsä niin kuin haluaa.

Äitisi saa aikuisena ihmisenä valita elämäntapansa itse.

Nopeammin pääset siitä eroon, kun annat rauhassa toilailla ja ryypätä.

Vierailija kirjoitti:

Äitisi elää elämänsä niin kuin haluaa.

Sellaista elämä on. Itsekin oot satuillut äidillesi kaikkea :)

Äidit, kuten muutkin ihmiset, tekevät omaa elämäänsä koskevia päätöksiä ja valintoja. Ne eivät ole aina samanlaisia, mitä sinä tekisit tai mitä terveydenhuollon ammattihenkilöt suosittelisivat.

Äidit saa tehdä mitä vaan. Ei saa kritisoida kun on äiti. Silkkihansikkain on kohdeltava, vaikka aivojen tilalla olisi tusina.

Kannattaa hoivakodeissakin suostua vanhuksen tahtoon. Jos ei syö eikä juo niin ei voi pakottaa.

Missä vaiheessa tulee sitten se heitteillejättö? Edunvalvonta yms.

Vierailija kirjoitti:

Äidit, kuten muutkin ihmiset, tekevät omaa elämäänsä koskevia päätöksiä ja valintoja. Ne eivät ole aina samanlaisia, mitä sinä tekisit tai mitä terveydenhuollon ammattihenkilöt suosittelisivat.

Vaikka alkaisivat rikollisiksi niin eikö saa puuttua? Kukaan? Edes poliisi?

Tässä olen ihmetellyt appivanhempien ja tädin ryyppäämistä. Mutta koska en ole sukua niin en puutu. Myöskään mieheni ei puutu asiaan eikä miehen veli.

Vähän kyllä hävettää, mutta ei voi mitään. Itse eivät myönnä ongelmaa, joten apuakaan eivät hae.

Viimeksi anoppi oli kaatunut ja iskenyt päänsä. Piti vain toivoa, ettei ollut aivovammaa yms. Ei voi pakottaa lääkäriin. Täti jäi auton alle ja oli sairaalassa - ei voi mitään.

Miten asiat kuntoon? Ei yhtään mitenkään, jos äitisi ei itse näe toiminnassaan mitään ongelmaa. 

Minunkin äitini jätti kuntoutuksensa lonkkaleikkauksen jälkeen. Viitasi kintaalla jumpalle, eikä sitten koskaan kunnolla leikkauksesta kuntoutunut.

”En mie mittään paperia oo saanut” väitti vaan kotihoito-ohjeista. Ja yhdessä oltiin jumppaohjeet läpi käyty. Kuntoutuminen oli siis selällään sänkykamarissa makkaamista. Ei käynyt edes pihalla, kaupassakäynneistä puhumattakaan.

Kyllä otti päähän.

Niin, kyllähän lääkärit tietävät, että monet potilaat puhuvat ihan toista, mitä käytännössä tekevät. Jos ihminen ei halua hoitaa itseään, eti lääkäri voi oikein muuta kuin kertoa, mitä kannattaisi tehdä ja jättää loput potilaalle. Aika moni ihmien ei esim. halua muuttaa ruokailutottumuksia, kuntouttaa itseään liikunnalla, lopettaa tupakointia tai alkoholia, käyttää lääkkeitä, nukkua säännöllisesti jne.

Ehkä voit jutella äitisi kanssa, mikä hänelle on tärkeää elämässä? Onko liikuntakyky tai toimintakyky hänelle tärkeitä? Mikä olisi pieni muutos, minkä hän voisi tehdä parempaan suuntaan? Yleensä kertarysäytyselämäntaparemontit eivät onnistu, vaan pienet askeleet pitkällä aikavälillä tuottavat parempaa tulosta. Mutta jos äiti kokee elävänsä tarpeeksi hyvää elämää nyt, niin ei siinä oikein moraalisaarnat hetkauta.

Joskus ihminen on masentunut, eikä siksi ole voimia tai välittämistä huolehtia itsestä. Siihen voi saada lääkäriltä apua, ainakin vähän.

Tuo on ihan tavallinen ongelma, useat vanhukset vähät välittävät lääkärin ohjeista, että pitäisi kuntouttaa lihaksia leikkauksen jälkeen. Silloin koko leikkaus voi olla vain verorahojen tuhlausta, koska toimintakyky ei parane.

En tiedä miksi, ehkä eivät haluakaan sitä aktiivista elämää enää, kun tottunut kaikkea välttelemään esimerkiksi kipeän lonkan takia. Varmaan vanhana on vielä vaikeampaa sopeutua mihin tahansa muutoksiin.

Ja alkoholiongelmaan omaisten puuttuminen ei juurikaan koskaan auta, välit vain menee. Jos auttaisi, niin ei olisi pienten lasten alkoholistiäitejä ja isiäkään.

Itsestä sen halun parantua pitää lähteä, tai ehkä vanhukset ei niin välitäkään, kun kuolema on kohta ovella, niin sama millä tavalla sitä lähtee pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidit, kuten muutkin ihmiset, tekevät omaa elämäänsä koskevia päätöksiä ja valintoja. Ne eivät ole aina samanlaisia, mitä sinä tekisit tai mitä terveydenhuollon ammattihenkilöt suosittelisivat.

Vaikka alkaisivat rikollisiksi niin eikö saa puuttua? Kukaan? Edes poliisi?

Liiallisen suolan käyttöä ei vielä liene kriminalisoitu.

Muuan sukulaiseni on samanlainen. Lääkkeitä ja luontaistuotteita on työpöydällinen keittiössä. Valittaa, ettei voi hyvin ja ei jaksa mitään, ja heittää taas pilleriä huuleen. Liian korkeita annoksia. Yhteisvaikutus kyseenalainen. Nyt joutui päivystykseen tarkkailuun joksikin aikaa ja sitten varattu sitä kautta aika erikoislääkärille. Onneksi tytär pääsee saattamaan äitiään. Toivottavasti pääsee myös kahden kesken lääkärin kanssa keskustelemaan äitinsä lääkkeiden käytöstä ja valtavasta määrästä. Parasta olisi, jos tuo sukulainen pääsisi osastolle riittävän pitkäksi aikaa lääkevieroitukseen. Kun lääkkeet on saatu kaikki pois, niin sitten uudet kokeet ja tutkimukset, mitä lääkkeitä tarvitsee ja mitkä nakataan pois. Ongelmaksi osoittautuu varmaankin se, kun hän pääsee taas kotiin, niin valvomatta alkaa taas käyttää liikaa lääkkeitä ja luontaistuotteita. Kyseessä ei ole satavuotias mummeli, vaan sinänsä täyspäinen seitsenkymppinen.