Lue keskustelun säännöt.
Kaveri loukkaantuu ihan kaikesta
30.12.2017 |
Siinä se tuli otsikossa. En viitsi laittaa oikeita esimerkkejä kun en tiedä hengaileeko hän täällä. Mutta kyseessä on vanha ystävä, johon yhteys on otettu vuosikymmenien tauon jälkeen.
Hän jättää kertomatta elämästään oleellisia asioita. Kun se tulee ilmi kuukausien päästä, hän on loukkaantunut, koska mun olisi pitänyt arvata asia rivien välistä. Hän loukkaantuu, jos en viikkoon ole ottanut yhteyttä, kun sanon että linjat toimii molempiin suuntiin, hän huomauttaa ettei ole ehtinyt. Jotkut esimerkit on aivan naurettavia: kun kerron etten suuremmin välitä joulusta, hän sanoo että se on kyllä sääli minun puolestani, ja alkaa luetella kaikkea mitä joulu ihmiselle merkitsee, ja että on kyllä kamalaa, jos on menettänyt kyvyn nauttia siitä.
On paljon, paljon muutakin. Mua suorastaan huvittaa, että itseäni on moitittu liian herkäksi loukkaantujaksi, mutta tässä kyllä kohtaan ylivoimaisen voittajan.
Ikävämpi juttu on hänen kiivautensa, joka saattaa syttyä yhdestä repliikistäni. Hän alkaa huutaa, todella vihaisena. No tätä en omista syistäni siedä. Tiedän, etten tahallani loukkaa häntä, eikä minusta aikuisen ihmisen reaktio ole huutaminen. Kyse on monin tavoin siitä, että emme todella ole olleet tekemisissä yli 30 vuoteen, jote emme tunne toistemme elämää, luonnetta, puhetapaa ja kokemuksia. Hän on eri mieltä. Hänestä minun pitäisi tuntea hänet lapsuusystävyyden perusteella perin pohjin. Hän on muutenkin kovin varma asioista.
No, saapa nähdä millaisia kommentteja tulee. Musta on rasittavaa ja outoa, että jokainen viestittely tai puhelu sisältää sen, että joudun selittelemään, tyynnyttelemään toista. Kokemukseni perusteella tässä on tilanne, jossa ihmiset ikään kuin tutustuvat vasta toisiinsa, koska yhteydenpitotauko on ollut niin pitkä. Ja kun ihmiset tutustuvat, edetään rauhassa, ei pidetä asioita itsestäänselvinä, ja ymmärretään, että yllätyksiä tulee koko ajan, tottakai, kun ei tunneta vielä.
Pidin tästä ihmisestä lapsena, ja yhteisten muistojenkin takia olisi kiva olla taas tekemisissä. Mutta olen yllättynyt hänen riitaisuudestaan, kiivaudestaan ja herkkänahkaisuudestaan. Se on uutta. Ja se että saan jatkuvasti olla selittelemässä ja puolustelemassa itseäni. Viimeisin yhteydenotto oli sellainen, että hän heitti silmilleni oman vastoinkäymisensä ("toisilla on niin raskasta ettet tiedäkään, mutta mitäpä siitä"), sekin mun olisi pitänyt kai arvata, mutta en voinut, kun hän ei ollut sitäkään kertonut. Tuli sellainen olo, että nyt tauko, pitkä tauko.
Tässä kaikki. Kommentteja.
Kommentit (13)
😮 en osaa sanoin kuvailla miltä tuo kaverisi kuulostaa, mutta aika näyttää.
Mistä muista syistä kaverisi kiivastuu? Kertooko syytä miksi saa hepuli kohtauksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katkaise yhteys uudelleen.
Tätä mä olen vähän ajatellut. ap
Vierailija kirjoitti:
Katkaise yhteys uudelleen.
Peukutan tätä. Maailma on täynnä hyviä tyyppejä, joista löytyy täyspäisiä ystäviä. Jos olitte lapsena kavereita, niin elämä on muuttanut teitä. Ennen oli ennen ja nyt on nyt.
Sanot, että JOKAINEN puhelu tai viestittely sisältää sitä, että joudut puolustelemaan tai tyynnyttelemään toista.
Kuulostaa huonolta. Mieti: jos tämä henkilö ei olisi lapsuudenystäväsi, haluaisitko tutustua häneen, haluaisitko jatkaa hänen kanssaan ystävystymistä? Niinpä.
Vierailija kirjoitti:
😮 en osaa sanoin kuvailla miltä tuo kaverisi kuulostaa, mutta aika näyttää.
Mistä muista syistä kaverisi kiivastuu? Kertooko syytä miksi saa hepuli kohtauksia?
Ei kerro. Sen perusteella, mitä tiedän huutavista ihmisistä, arvelen, että hän ei edes tiedä huutavansa.
Olen kyllä sanonut hänelle kerran puhelimessa, että älä huuda. Sillä kertaa oli käynyt näin. Olin kehunut hänen fb.kuvaansa. Hän oli siinä todella kaunis. En ole nähnyt häntä yli 30 vuoteen, joten en tiedä, miltä hän näyttää luonnossa. Hän alkoi vähätellä ja mitätöidä ja kiellellä, että meikki on hyvä, ei hän mikään kaunis ole.
Keskustelu jatkui vielä viestein, kuva oli oikeasti tosi nätti. Koska hän sanoi, ettei ole luonnossa nätti, kirjoitin, että jos kuva ei ole retusoitu, niin kyllä olet! Kaikillahan nykyään kuvat on kaunistettuja, joskus jopa niin ettei ihmistä tunnista kuin luonnossa näkee.
Seuraavan kerran kun puhuimme puhelimessa, hän alkoi huutaa ja läksyttää mua asiasta. "Sanon nyt tämän vain yhden kerran, mutta MINÄ en KOSKAAN kaunistele omia kuviani ja toivon ettet koskaan enää vihjaile mulle sellaista!!" Olin yllättynyt ja pelästyinkin vähän. Muistutin kameroiden ominaisuuksista. "Joo mutta MINÄ en niitä käytä ja sun pitäisi se tietää!" Miten niin??
Minä en koskaan valehtele, sun pitäisi tietää se minusta.
Asia oli juuri sitä tyyppiä, joka johtui siitä, että emme tunne toisiamme. Mun kaveripiirissä tuollainen herja (eikä se edes ole mikään herja koska kaikkihan nykyään kuviaan parantelevat) olisi saanut vain hyvät naurut.
Silloin sanoin hänelle pari kertaa puhelimessa, että älä huuda. En pidä siitä, että mulle huudetaan. Ja sitten hän rauhoittui.
Hänellä on traumoja. Sen mä tiedän. Pahoja. Hän väittää käsitelleensä ne, mutta ei siltä tunnu.
Mun pitää vain itse päättää, mitä kestän ja mitä en.
Ongelma on siinä, että mulla on trauma huutamisesta joka liittyy kokemukseen uhkaavasta ihmisestä. Mun sydän alkaa hakata ja verenpaine nousee, kun joudun uudelleen tilanteeseen, joka muistuttaa mua kauan sitten tapahtuneesta asiasta. Mun keho ei tiedä, nyt ei olla hengenvaarassa. Mä olen tätä traumaani käsitellyt, mutta ei sen jäljet ole poistuneet. Nykyään kunnioitan itseäni ja olen armeliaampi omille haavoilleni. Siihen sisältyy se, että kartan ihmisiä, jotka huutavat.
Keskustelisin tästä asiasta kaverini kanssa, mutta hänellä ei ole aikaa eikä valmiuksia ymmärtää. Tämä ei ole loukkaus, vaan tosiasia.
Ehkä yhteydet kannattaa tosiaan katkaista, jos koko ajan tulee skismaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanot, että JOKAINEN puhelu tai viestittely sisältää sitä, että joudut puolustelemaan tai tyynnyttelemään toista.
Kuulostaa huonolta. Mieti: jos tämä henkilö ei olisi lapsuudenystäväsi, haluaisitko tutustua häneen, haluaisitko jatkaa hänen kanssaan ystävystymistä? Niinpä.
Kyllä, jokainen. Olen välillä miettinyt, että miksi hän haluaa olla yhteydessä kanssani, jos koko ajan loukkaan häntä. En tiedä, onko hänellä samanlaista muiden kavereidensa kanssa kun en tunne heitä. Meillä on niin kovin erilainen elämäntarinakin, että sekin vaikeuttaa ymmärtämistä. Hänellä on paljon lapsia, mulla ei yhtään. Usein saan alentuvia kommentteja, joista kuultaa että mua taidetaan pitää vähän jälkeenjääneenä, kun en ole äiti. Hänellä koulutus on peruskoulu ja ammattikoulu, mulla korkeakoulu. Varmaan ihan erilaiset intressit ja kaveripiirit, koko maailmankuva. En ole ennakkoluuloinen. Tunnen monta avarakatseista, älykästä ihmistä, jotka eivät ole käyneet kouluja. Oma mummini oli malliesimerkki ihmisestä, joka todisti, että sydämensivistys ei kouluja vaadi. Se on luonnekysymys.
Kyllähän tämä melko selvältä näyttää itsestäkin näin kirjoitettuna.
Sitä vain on tottunut ymmärtämään ja sietämään asioita sillä perusteella, että jollakulla on rankka tausta.
Mutta kai jokainen kuitenkin toivoo ihmissuhteita, joissa voi olla rennosti ja pelotta oma itsensä.
Nyt kun tutkin tuntemuksiani, se mikä mua rassaa, niin se, että toinen ilmeisesti oikeasti luulee, että olen ilkeä tai loukkaan tahallani hänet suuttumispisteeseen. Itse tiedän, ettei se ole totta, ja kauheesti menee energiaa siihen, että vakuutan hänelle samaa.
On se rasittavaa.
Eli kunnon tauko, vähintään se.
Kiitos kommenteista.
Kyllä tää nyt selvensi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epävakaa. Juokse.
Epävakaa, siis adjektiivina vai onko tää joku dg.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
:( parempi vain sanoa että tämä suhde ottaa enemmän kuin antaa.. kyllä se tajuaa sen ennemmin tai myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
:( parempi vain sanoa että tämä suhde ottaa enemmän kuin antaa.. kyllä se tajuaa sen ennemmin tai myöhemmin.
Verenpaine nousee pelkästä ajatuksesta, millainen selkkaus syntyisi, jos sanoisin noin🙄. Joten enköhän mä pääse tästä ihan sillä, että loukkaan häntä pidättäytymällä kontakteista pari viikkoa.
Ei asuta samalla paikkakunnalla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä:
Yli viikko on vierähtänyt ilman kontaktia mainittuun loukkaantuvaan kaveriin.
Olo on yksiselitteisen keventynyt.
Viimeisen meseviestinsä deletoin lukematta, koska edellisten perusteella arvelin, että se sisältäisi sellaista tekstiä mistä ei mieli paranisi.
Muutaman päivän odotin ahdistuneena viestiä. Mutta ilmeisesti viimeisin viesti sisälsi jonkun kysymyksen tai haasteen, ja nyt hän on loukkaantunut, kun en reagoinut. Onneksi.
Ystävän menettäminen on aina myös surullista.
Sitä sietää aika paljon, ennen kuin katkaisee välit. Tai ottaa tauon tai etäisyyttä.
Katkaise yhteys uudelleen.