Lue keskustelun säännöt.
Miten kertoa lääkärille ahdistuksesta/masennuksesta?
29.12.2017 |
Miten olette ottaneet puheeksi?
Tuntuu että olen itse padonnut stressiä ja ahdistusta niin paljon että kohta varmaan napsahtaa. Olen varmaan jollain tasolla jo masentunut tai palanut loppuun.
Joudun käymään aika usein lääkärissä toisen sairauden takia ja aina lääkärin kysyessä stressistä sanon että ei ole kaikki on ihan hyvin. En vaan uskalla sanoa mitään! Jos avaudun edes sen vertaa että kaikki ei tosiaankaan ole hyvin niin aloitan varmasti järjettömän itkukuoron. Pidän yllä ihan mieletöntä maskia töissä ja lääkärissä, jopa kavereille. Oikeasti saatan itkeä yksin kotona monta tuntia putkeen.
Voiko tästä selvitä yksin? Tuntuu että ehkä välillä on vaan huonoja päiviä.. Nykyisin vaan enemmän mitä ennen. Ei joka päivä ole ihan kauhea, välillä sitä on kuin maansa myynyt.
Olen vasta 22 vuotias nainen ja en ymmärrä miten voin olla tässä tilanteessa. Missä meni vikaan?
Kaipaisin ehkä vähän rohkaisua, kokemuksia. Miten uskalsit kertoa ja oletko saanut apua sen jälkeen?
Kommentit (11)
Lääkärille voi todellakin kertoa täysin kiertelemättä ja kaartelematta, suoraan ja sanojaan sen enempiä pohtimatta. Ihan totta. Ei ole pienintäkään syytä ujostella, epäröidä tai vähätellä ongelmiaan; ihmisten sairaudet, sekä henkiset että fyysiset, ovat lääkärille arkipäivää ja takaavat hänen elantonsa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitat vaikka keskustelun vastaanotolla: "Tulin siksi, että tahtoo masentaa ja ahdistaa."
Siitä se lähtee. Älä mene sille perussairauttasi hoitavalle lääkärille, vaan jollekin toiselle, jos se olisi helpompaa.
Terveyskeskuksessanne voi olla myös psykiatrinen sairaanhoitaja, voit myös aloittaa siitä, että varaat hänelle ajan.
Minua myös pelottaa tuo että ei oteta tosissaan kun olen nuori ja nätti ja pidän ulkonäöstäni huolta.. Ei kai se ulkonäkö aina mikään masennuksen mittari sentään ole.
Mulla on työterveyshuollossa tällainen ns omalääkäri ja tuntuisi jotenkin oudolta varata aika jollekin muulle ja kertoa siellä kaikki kunnes seuraavalla kerralla omalääkäri ihmettelee että miksen hänelle ole mitään sanonut.. Jotenkin arveluttaa myös myöntää TYÖterveyslääkärille että henkisiä ongelmia on. Saako ne tietää jos käyn kunnallisella?
Lääkäreille masennus- ja ahdistuspotilaat etenkin terveyskeskuksissa ja juurikin siellä työterveyshuollossa ovat jokapäiväistä kauraa. Jos kertoisitkin työterveyslääkärille saaneesi esim. omalääkäriltä lääkityksen tällaisiin oireisiin, olisi hän tyytyväinen, jos se pitää sinut työkykyisenä. Yhtä hyvin voisit asian kanssa mennä työterveyslääkärille. Ei tällaiset asiat ole mikään peikko lääkäreille.
Vierailija kirjoitti:
Minua myös pelottaa tuo että ei oteta tosissaan kun olen nuori ja nätti ja pidän ulkonäöstäni huolta.. Ei kai se ulkonäkö aina mikään masennuksen mittari sentään ole.
Ei ne ota tosissaan meitä rumiakaan eli kannattaa henkisesti varautua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua myös pelottaa tuo että ei oteta tosissaan kun olen nuori ja nätti ja pidän ulkonäöstäni huolta.. Ei kai se ulkonäkö aina mikään masennuksen mittari sentään ole.
Vaikean masennuksen piirteisiin kuuluu, että ei jakseta pitää huolta ulkonäöstä tai hygieniasta. Jaksetaan käydä ehkä kerran kaksi viikossa pesulla, jotkut ei jaksa viikkokausiin. Ei se kuitenkaan masennuksen mittari ole. Voi meikatakin.
Eri asia, kun tullaan aknesta lääkärille, ja naama on meikattuna paksussa pakkelissa niin, ettei kasvojen normaalia ihoa näy ollenkaan. Silloin se häiritsee diagnoosin tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua myös pelottaa tuo että ei oteta tosissaan kun olen nuori ja nätti ja pidän ulkonäöstäni huolta.. Ei kai se ulkonäkö aina mikään masennuksen mittari sentään ole.
Vaikean masennuksen piirteisiin kuuluu, että ei jakseta pitää huolta ulkonäöstä tai hygieniasta. Jaksetaan käydä ehkä kerran kaksi viikossa pesulla, jotkut ei jaksa viikkokausiin. Ei se kuitenkaan masennuksen mittari ole. Voi meikatakin.
Eri asia, kun tullaan aknesta lääkärille, ja naama on meikattuna paksussa pakkelissa niin, ettei kasvojen normaalia ihoa näy ollenkaan. Silloin se häiritsee diagnoosin tekemistä.
Toki sen ymmärrän että vaikeassa masennuksessa ei jaksa huolehtia ulkonäöstä, siksi kirjoitin tuohon että _aina_. En usko että olen vaikeasti masentunut mutta toisaalta taas tuntuu että jos nyt vaan luovuttaisin enkä viitsisi enää väkisin yrittää selviytyä ja pitää kulissia yllä niin olisin siinä tilassa että mistään en enää jaksaisi huolehtia..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lääkärille voi todellakin kertoa täysin kiertelemättä ja kaartelematta, suoraan ja sanojaan sen enempiä pohtimatta. Ihan totta. Ei ole pienintäkään syytä ujostella, epäröidä tai vähätellä ongelmiaan; ihmisten sairaudet, sekä henkiset että fyysiset, ovat lääkärille arkipäivää ja takaavat hänen elantonsa!
Ei todellakaan voi, jos lääkäri on 10 vuotta nuorempi sex bätäng ja itse olet puuma. Jollekin samanikäiselle naiselle tai vanhemmalle setämiehelle voisi selittääkin. Kielletään tällä perusteella keikkalääkärit.
Miten vaikuttaa työnsaantiin vastaisuudessa, jos saa masennusdiagnoosin vanhempainvapaalla (ja vielä työttömänä, tiedän, olen täysluuseri)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten vaikuttaa työnsaantiin vastaisuudessa, jos saa masennusdiagnoosin vanhempainvapaalla (ja vielä työttömänä, tiedän, olen täysluuseri)?
Eikai se mitenkään vaikuta, kun työnantaja ei sun terveystietoja mistään saa? Joihinkin kouluihin tai ammatteihin taitaa olla jonkinlaiset testit tms
Olisiko asiasta helpompi kertoa puhelimessa? Itse soitin TK:n ajanvaraukseen ja vaikka se älyttömän vaikeaa olikin, sain lopulta ilmoitettua, että olen varmaan masentunut tai jotain vastaavaa ja tarvitsisin apua. Puhelimeen vastannut henkilö otti heti asian vakavasti ja olisin halutessani päässyt lääkäriin jo samana päivänä. Lääkäri nyt ei sitten niin ottanutkaan tosissaan, kun olen nuori ja nätti ja opiskelupaikkakin oli, niin eihän minulla ainakaan mitään vakavia ongelmia olisi. Asiasta oli kuitenkin helpompi puhua tuolla tavoin, kun lääkäri tiesi jo etukäteen muualta, että mistä on kyse.