Tokaluokkalaisella ei yhtään kaveria ikinä

Ei voi pakottaa, varsinkaan jos ei itse kärsi tuosta.

Meillä on samanlainen viidesluokkalainen. En enää pakota, lienee tullut äitiinsä (eli minuun) joka viihtyy parhaiten omissa oloissaan.

Minulla oli sama, todellakin pakotin.

En halua että lapsestani tulee sulkeutunut tietokoneella istuva nynnerö.

Etkö voisi kutsua teille edes jonkun kylään?

Vierailija kirjoitti:

Ei voi pakottaa, varsinkaan jos ei itse kärsi tuosta.

Minusta lapsi pitää sosiaalistaa.

Ihan kuin vaikka koiranpentu.

Tulee luonnevikainen.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi pakottaa, varsinkaan jos ei itse kärsi tuosta.

Juu, seisoa yksin koulun pihassa.

Arvaa tuleeko tuollaisesta vielä koulukiusattu!!

Kantsisko hankkia niitä kavereita ensin?

Miten lyhytnäköistä!

Minun ekaluokkalainen oli tuollainen, yksinäinen susi, joka linnoittautui kotiin eikä nähnyt ketään. Rupesin VÄKISIN sopimaan kyläilyjä ym ja nykyään oon iloinen reipas nelosluokkalainen jolla kavereita on!

Seisoin yksin kaikki päivät koulussa. Äiti yritti parhaansa pakottaa ja samoin isä siinä iässä. Aina kun liityin toisten seuraan olin kuin ulko avaruudesta kotoisin. Luokkalaiset irvaili ja ärsytti joka välitunti ja heitteli tavaroita ja tällä hetkellä aikuis iällä tajuaa tyhmän tekosensa. Itseäni ei huvittanut olla toisten lasten kanssa, koska perheeni ei ole kristitty ja ateismia+viisautta kannatetaan, niin oli noloa open yrittää pakottaa kirkkoon ja uskonnon tunnille uskomaan pukki partaan ja aina sama kuvio toistui miksei minulla ole ystäviä.

Voin sanoa päinvastoin lapset, jotka viettää aikaa koneensa ääressä ovat näitä kovempia. Naisen idealogia sanoo, että heistä tulee nössöjä päinvastoin. He lakkaavat ajattelemasta sinua äitinä ja lakkaavat pitää itsensä mussukkana. Tänäpäivänä muut lapset kattovat instagramia,twitteriä ym. Itse pidän sukulaisten lapsista huolta, että heistä tulee vahvoja.

Ei jessus. Minkälainen äiti antaa lapsensa olla aina yksin ja miksi? Eikö se ole vanhemman velvollisuus katsoa ettei lapsi sulkeudu yksin kotiin ja eristäydy muista?

paholainen kirjoitti:

Seisoin yksin kaikki päivät koulussa. Äiti yritti parhaansa pakottaa ja samoin isä siinä iässä. Aina kun liityin toisten seuraan olin kuin ulko avaruudesta kotoisin. Luokkalaiset irvaili ja ärsytti joka välitunti ja heitteli tavaroita ja tällä hetkellä aikuis iällä tajuaa tyhmän tekosensa. Itseäni ei huvittanut olla toisten lasten kanssa, koska perheeni ei ole kristitty ja ateismia+viisautta kannatetaan, niin oli noloa open yrittää pakottaa kirkkoon ja uskonnon tunnille uskomaan pukki partaan ja aina sama kuvio toistui miksei minulla ole ystäviä.

Voin sanoa päinvastoin lapset, jotka viettää aikaa koneensa ääressä ovat näitä kovempia. Naisen idealogia sanoo, että heistä tulee nössöjä päinvastoin. He lakkaavat ajattelemasta sinua äitinä ja lakkaavat pitää itsensä mussukkana. Tänäpäivänä muut lapset kattovat instagramia,twitteriä ym. Itse pidän sukulaisten lapsista huolta, että heistä tulee vahvoja.

En ymmärrä mitään. Ei kai sellaisessa seurassa tarvitse olla jossa irvaillaan, eikö vanhemmat etsi lapselle sopivaa seuraa? Irvaillaan ainakin jos äidin kanssa aina :(

paholainen kirjoitti:

Seisoin yksin kaikki päivät koulussa. Äiti yritti parhaansa pakottaa ja samoin isä siinä iässä. Aina kun liityin toisten seuraan olin kuin ulko avaruudesta kotoisin. Luokkalaiset irvaili ja ärsytti joka välitunti ja heitteli tavaroita ja tällä hetkellä aikuis iällä tajuaa tyhmän tekosensa. Itseäni ei huvittanut olla toisten lasten kanssa, koska perheeni ei ole kristitty ja ateismia+viisautta kannatetaan, niin oli noloa open yrittää pakottaa kirkkoon ja uskonnon tunnille uskomaan pukki partaan ja aina sama kuvio toistui miksei minulla ole ystäviä.

Voin sanoa päinvastoin lapset, jotka viettää aikaa koneensa ääressä ovat näitä kovempia. Naisen idealogia sanoo, että heistä tulee nössöjä päinvastoin. He lakkaavat ajattelemasta sinua äitinä ja lakkaavat pitää itsensä mussukkana. Tänäpäivänä muut lapset kattovat instagramia,twitteriä ym. Itse pidän sukulaisten lapsista huolta, että heistä tulee vahvoja.

Mikä äidinkielesi on? Miksi kirjoitat palstalle, jossa käytetään suomea?

Eikö se juuri tee koulukiusatun jos yksin pönöttää koulun pihassa?

minusta on ihanaa jos lasta ei pakota hankkimaan ystäviä, oppiipahan hän elämään vanhempana itsenäisesti

paholainen kirjoitti:

Seisoin yksin kaikki päivät koulussa. Äiti yritti parhaansa pakottaa ja samoin isä siinä iässä. Aina kun liityin toisten seuraan olin kuin ulko avaruudesta kotoisin. Luokkalaiset irvaili ja ärsytti joka välitunti ja heitteli tavaroita ja tällä hetkellä aikuis iällä tajuaa tyhmän tekosensa. Itseäni ei huvittanut olla toisten lasten kanssa, koska perheeni ei ole kristitty ja ateismia+viisautta kannatetaan, niin oli noloa open yrittää pakottaa kirkkoon ja uskonnon tunnille uskomaan pukki partaan ja aina sama kuvio toistui miksei minulla ole ystäviä.

Voin sanoa päinvastoin lapset, jotka viettää aikaa koneensa ääressä ovat näitä kovempia. Naisen idealogia sanoo, että heistä tulee nössöjä päinvastoin. He lakkaavat ajattelemasta sinua äitinä ja lakkaavat pitää itsensä mussukkana. Tänäpäivänä muut lapset kattovat instagramia,twitteriä ym. Itse pidän sukulaisten lapsista huolta, että heistä tulee vahvoja.

Hullu!

Kouluampujia tulee tällaisella ajatusmaailmalla. 

Luokassa on monesti ilmapiiri, jossa jätetään yksi ulos. Ei tavallaan sovi siihen nokkimisjärjestykseen, ei osaa eikä halua ottaa mitään roolia luokassa. On usein sellainen, ettei sanattomista viesteistä tajua, mitä luokan johtajatyypit ovat ajatelleet kenenkin paikaksi. Hänelle annetaan sitten se ulkopuolisen rooli.

Sosiaaliset taidot puuttuvat tai niissä on viivettä ikätasoon nähden. Ei osaa olla muiden lasten kanssa eikä ymmärrä näiden juttuja. Muut lapset eivät myöskään ymmärrä häntä.

Yritä kuulostella kärsiikö lapsesi tilanteesta. Jos hän vaikuttaa yksinäiseltä, yritä jarjestää lapselle tilaisuuksia kehittää sosiaalisia taitojaan. Leikkitreffejä ja tuttavaperheitä. Ole myös lapsen tukena sosiaalisissa tilanteissa, älä jätä yksin selviämään vieraiden lasten kanssa. Älä myöskään syyllistä tai sääli kavereiden puutteesta.

Jos lasten leikkitilanteet päätyvät ikävästi, konfliktiin tai jos lapsi suljetaan ulos tai häntä kiusataan, voi apua löytyä esim. toimintaterapiasta, jossa voi kehittää sosiaalisia taitoja.

Jos lapsi ei ole yksinäinen, anna asian olla ja rohkaise toisten lasten seuraan vain jos lapsi itse haluaa.

Onko ollut päiväkodissa? Oliko siellä kavereita?

Vierailija kirjoitti:

Eikä halua. Ei ole ketään kaveria. Harrastuksessa ei puhu kellekään. Koulussa on koko ajan yksin seisomassa, menee joskus opettajan pakottamana. Illat viettää yksin perheen kanssa. Pitääkö huolestua?

Meidän poika oli samanlainen lukioon saakka. Nyt kavereita on tullut ovista ja ikkunoista. Ihan täysi-ikäisetkin käyvät meillä syksyllä lukion aloittaneen luona. Ovat koko ajan Skype-yhteydessä keskenään jos eivät ole fyysisesti yhdessä.

Tottakai poika nauttii tilanteesta koska häntä kiusattiin koko peruskoulun ajan. Nyt häntä pidetään luotettavana ja arvostettuna ystävänä. Tytötkin kyselevät kaupassa mitä poika tekee kun ei ole mukanani kantoapuna. Lukiossa on kuulemma kivoja tyttöjäkin. Sen lisäksi tietenkin myös pojan yläasteen ihastus samassa ryhmässä.

Sosiaalisista taidoista sen verran kysyttävää, että miten nämä käytännössä opetetaan pitämään puoliaan ja ottamaan se oma paikka ryhmässä, kun yleensä nämä syrjäänvetäytyvät osaavat jo käyttäytyä kiltisti? Puutteet on juuri noissa ryhmän konfliktitilanteissa ja kaverin saamisessa puolelleen?

Vierailija kirjoitti:

Sosiaaliset taidot puuttuvat tai niissä on viivettä ikätasoon nähden. Ei osaa olla muiden lasten kanssa eikä ymmärrä näiden juttuja. Muut lapset eivät myöskään ymmärrä häntä.

Yritä kuulostella kärsiikö lapsesi tilanteesta. Jos hän vaikuttaa yksinäiseltä, yritä jarjestää lapselle tilaisuuksia kehittää sosiaalisia taitojaan. Leikkitreffejä ja tuttavaperheitä. Ole myös lapsen tukena sosiaalisissa tilanteissa, älä jätä yksin selviämään vieraiden lasten kanssa. Älä myöskään syyllistä tai sääli kavereiden puutteesta.

Jos lasten leikkitilanteet päätyvät ikävästi, konfliktiin tai jos lapsi suljetaan ulos tai häntä kiusataan, voi apua löytyä esim. toimintaterapiasta, jossa voi kehittää sosiaalisia taitoja.

Jos lapsi ei ole yksinäinen, anna asian olla ja rohkaise toisten lasten seuraan vain jos lapsi itse haluaa.

Vanhemmat eivät jaksa nähdä vaivaa. Lapsella ei ole koko elämänsä aikana ollut ketään... Minkäs teet. Lapsi pelaa kaiket illat ja päivät kotona.

Sosiaalisia taitoja pitää lapsena harjoitella ihan niin kuin kaikkia muitakin taitoja. Hyvä vanhempi tukee ja auttaa niissä asioissa, jotka on lapselle vaikeita. Kyllä minä tuossa tilanteessa ryhtyisin toimiin, kutsuisin kylään perheitä joissa samsnikäisiä lapsia, ohjaisin leikkiä, veisin harrastukseen jossa puhumista ja ryhmätyötä.