Oletteko huomanneet että monilla koiranomistajilla on vaikeuksia pienten lasten kanssa?
He kun kuvittelevat että lapsi oppii ja tottelee heitä kuin heidän koiransa.
Minua on huvittanut usea koiranhoitajan suhtautuminen lapsen kasvatukseen.
Kommentit (6)
Useammin puhun koiralle kuin lapselle vs lapselle kuin koiralle.
Mutta sen olen huomannut, että jos perheessä on hyvinkasvatettu ja tottelevainen koira, niin lapsetkin ovat yleensä hyvin kasvatettuja. Sitten on perheitä, joissa on tottelemattomia koiria ja samanlaisia lapsia...
MInusta johdonmukaisuus on aika tärkeää tässä - koiran ja lasten kanssa pitää olla johdonmukainen ja tarkoittaa, mitä sanoo (ja miettiä, mitä sanoo).
Molemmissa pitää olla johdonmukainen, sinnikäs, pitkäpinnainen ja toisaalta myös ymmärtäväinen (ei voi odottaa liikoja pieneltä lapselta tai koiranpennulta). Johdonmukaisuus eritoten on molemmissa tärkeää: jos joku asia on kielletty, niin se on kielletty joko aina tai ei koskaan -välimuotoja on vaikea ymmärtää.
Mutta sinänsä voisin ehkä uskoa, että ap:n jutussa on jotain perää. Meille otettiin aikanaan koira ennen lapsia, periaatteella " jos ei koirasta saada kunnollista, niin miten sitten lapsistakaan" . Koirasta tuli tottelevainen, ja esikoinen nyt tulossa -jännityksellä odotan ;)
Koululaisten kanssakin menee vielä ihan hyvin, mutta minä (koiranomistaja) rakastin niitä aikoja kun nuo oli pieniä ja uhmiksia.
Empä ole huomannut ongelmaa niissä tuntemissani
koiraperheissä.
sanoo, että hän ihan vahingossa joskus komentaa siskonsa lapsia kuin koiria. Esim. huutaa " paikka!" Ehkä jos on vuosia ollut koiranomistaja on yhtäkkiä vaikea muuttaa totuttuja tapoja... Ja voihan ne koirankasvatuskeinot olla joskus ihan toimiviakin pienten lasten kohdalla. Ainakin ne siskonlapset olivat hämmentyneet ja lopettaneet riehumisen samantien...