Mustasukkaisuuden puute tuoreessa suhteessa-hyvä vai huono asia?

Mustasukkaisuudessa on perimmiltään kysymys epävarmuudesta omasta asemasta seurustelusuhteessa. Mustasukkaisuus ei kerro mitään "rakkauden syvyydestä tai määrästä". Mustasukkaisuus on enemmänkin tuhoava tunne, kun rakentava ja parit yhdessä pitävä.

Minulla oli sairaalloisen mustasukkainen ystävä, se aika oli kaikkea muuta kuin mukavaa, oli omistushaluinen ja se oli minusta lopulta hyvin vastenmielistä.

Ilomielin valitsen terveellä pohjalla olevan luottamukseen perustuvan suhteen enkä mustasukkaista kumppania.

Jos toinen on ja toinen ei, suhteen alussa ei ollenkaan hyvä asia. Jos kumpikaan ei ole minusta ihan hyvä.

Minusta se ei kerro mitään luottamuksesta, oli mustasukkaisuutta tai ei.

Olisin tyytyväinen, jos mustasukkaisuutta ei esiinny.

Vierailija kirjoitti:

Hei,

kysyn tämän siksi, että ihmiset ovat tosi ihmeissään kun uudessa suhteessani toinen osapuoli ei ole mustasukkainen. Mielestäni se ei ole huono asia, koska luottamus on silloin kunnossa. Mutta saan kuulla näitä ei ole tarpeeksi rakastunut jne juttuja.

Joten mitä mieltä te olette, jos toinen ei ole mustasukkainen ollenkaan, hyvä vai huono asia?

Niin, miten se ilmenee, että toinen osapuoli ei ole mustasukkainen? Päästää puolison tyttöjen iltaan tai miespuolisen kaverin kanssa kahville? Sehän on ihan normaalia käytöstä, imho...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei,

kysyn tämän siksi, että ihmiset ovat tosi ihmeissään kun uudessa suhteessani toinen osapuoli ei ole mustasukkainen. Mielestäni se ei ole huono asia, koska luottamus on silloin kunnossa. Mutta saan kuulla näitä ei ole tarpeeksi rakastunut jne juttuja.

Joten mitä mieltä te olette, jos toinen ei ole mustasukkainen ollenkaan, hyvä vai huono asia?

Niin, miten se ilmenee, että toinen osapuoli ei ole mustasukkainen? Päästää puolison tyttöjen iltaan tai miespuolisen kaverin kanssa kahville? Sehän on ihan normaalia käytöstä, imho...

Ei vaan ole millään tavoin mustasukkainen, kokee sen täysin turhaksi elämässä epäillä toista...

Pitäisin huonona asiana jos mies ei olisi yhtään mustis. Enkö ole tarpeeksi kaunis? Eikö hän rakasta minua tarpeeksi?

Mustasukkaisuus on epävarmuutta, onnittelen sinua, olet löytänyt aidosti itsevarman kumppanin. Pidä hänestä kynsin hampain kiinni mutta älä ole mustasukkainen tästä ihanuudestasi :D. Tämä henkilö luottaa sinuun ja myös itseensä wau, mistä löysit hänet, kasvaako siellä paikassa enemmänkin samanlaisia?

Itsellä on sen verran elämänkokemusta takana, että tiedän pärjääväni oikein hyvin yksin elämässä, enkä ole millään tasolla riippuvainen kumppanistani. Jos hän aikoisi pettää, niin oikeasti aika vähän siihen pystyn vaikuttamaan, koska arjessa meillä jo menee niin hyvin kuin oikeastaan voi.

Uusia löytyy aina, jos vanha paljastuu epäluotettavaksi. Mitä sitä enempää oireilemaan.

M39

Minä ja puolisoni emme ole yhtään mustasukkaisia. Mitään syytä siihen ei ole koskaan ollut. Yhdessä on oltu liki 30 vuotta ja rakkautta on edelleen.

Toki sitten olisin varmaan mustasukkainen, jos mies antaisi siihen aihetta. Mikään aihe ei kuitenkaan ole vaikka se, että toisella on omaakin elämää tms. Rakkaus on vapauden lapsi.

Säälittää nämä onnettomat, jotka hukkaavat elämänsä kyttäämällä kumppaniaan ja riitelemällä turhista. Ja raukat eivät edes tunnista normaalia, tasapainoista ihmistä ja parisuhdetta, kun sellaisen kohtaavat.

Mustasukkaisuus ja lievä kontrollointi on mielestäni miehisyyden merkki. Esimerkiksi exäni oli kiltti kuin mikä ja sanoi aina ”ei mun tarvitse olls mustasukkainen, tiedän ettet koskaan tekisi mitään”. Itseäni alkoi jossain vaiheessa tämä nyhvöily oksettamaan ja kuten arvata saattaa, petin useasti ja kohtelin exääni todella huonosti, en vain nähnyt häntä enää miehenä.

Nykyinen mieheni on vähän liiankin mustasukkainen ja kontrolloiva, joskus se ahdistaa mutta enpähän ainakaan petä. Ja kipinää todellakin on, vielä vuosien jälkeenkin. Mieheni on mies eikä minulle alistuva vässykkä. Kyllä siinä jotain perää on että alfat vetävät aina piedemmän korren :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei,

kysyn tämän siksi, että ihmiset ovat tosi ihmeissään kun uudessa suhteessani toinen osapuoli ei ole mustasukkainen. Mielestäni se ei ole huono asia, koska luottamus on silloin kunnossa. Mutta saan kuulla näitä ei ole tarpeeksi rakastunut jne juttuja.

Joten mitä mieltä te olette, jos toinen ei ole mustasukkainen ollenkaan, hyvä vai huono asia?

Niin, miten se ilmenee, että toinen osapuoli ei ole mustasukkainen? Päästää puolison tyttöjen iltaan tai miespuolisen kaverin kanssa kahville? Sehän on ihan normaalia käytöstä, imho...

Ei vaan ole millään tavoin mustasukkainen, kokee sen täysin turhaksi elämässä epäillä toista...

Niin, siis täysin normaalia käytöstä. Se on suhteessa itse asiassa epänormaali tilanne, että toinen on mustasukkainen. Itselläni on melkolailla nollatoleranssi mustasukkaisuudelle. En tarkoita, että suhde menisi samantien poikki, mutta ainakin asia selvitettäisiin juurta jaksain. Ei mitään lässytystä: "Nuo tunteet ovat ihan normaaleja plaa, plaa.." kun ne eivät sitä ole!

Mitä hienoa on mustasukkaisuudessa?

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on sen verran elämänkokemusta takana, että tiedän pärjääväni oikein hyvin yksin elämässä, enkä ole millään tasolla riippuvainen kumppanistani. Jos hän aikoisi pettää, niin oikeasti aika vähän siihen pystyn vaikuttamaan, koska arjessa meillä jo menee niin hyvin kuin oikeastaan voi.

Uusia löytyy aina, jos vanha paljastuu epäluotettavaksi. Mitä sitä enempää oireilemaan.

M39

Näin minäkin ajattelen. Murehtiminen on siis ajanhukkaa...ja toisaalta, elämä mustasukkaisen puolison kanssa helvettiä, kokemusta on siitäkin. N38

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli sairaalloisen mustasukkainen ystävä, se aika oli kaikkea muuta kuin mukavaa, oli omistushaluinen ja se oli minusta lopulta hyvin vastenmielistä.

Ilomielin valitsen terveellä pohjalla olevan luottamukseen perustuvan suhteen enkä mustasukkaista kumppania.

Miksi vedit tähän toisen ääripään? Ei ole tervettä olla sairaalloisen mustasukkainen. Mutta on olemassa tervettä, normaalia mustasukkaisuutta. Inhimillinen tunne, jota lähes kaikki kokevat joskus jostakin ihmisestä. Tätähän on ihan tutkittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei,

kysyn tämän siksi, että ihmiset ovat tosi ihmeissään kun uudessa suhteessani toinen osapuoli ei ole mustasukkainen. Mielestäni se ei ole huono asia, koska luottamus on silloin kunnossa. Mutta saan kuulla näitä ei ole tarpeeksi rakastunut jne juttuja.

Joten mitä mieltä te olette, jos toinen ei ole mustasukkainen ollenkaan, hyvä vai huono asia?

Niin, miten se ilmenee, että toinen osapuoli ei ole mustasukkainen? Päästää puolison tyttöjen iltaan tai miespuolisen kaverin kanssa kahville? Sehän on ihan normaalia käytöstä, imho...

Ei vaan ole millään tavoin mustasukkainen, kokee sen täysin turhaksi elämässä epäillä toista...

Niin, siis täysin normaalia käytöstä. Se on suhteessa itse asiassa epänormaali tilanne, että toinen on mustasukkainen. Itselläni on melkolailla nollatoleranssi mustasukkaisuudelle. En tarkoita, että suhde menisi samantien poikki, mutta ainakin asia selvitettäisiin juurta jaksain. Ei mitään lässytystä: "Nuo tunteet ovat ihan normaaleja plaa, plaa.." kun ne eivät sitä ole!

Siis terve mustasukkaisuushan ei ole sitä, että pitää epäillä toista jostakin. Se on esimerkiksi sitä, että jos joku sinun itsesi läsnäollessa tulee liian lähelle kumppaniasi, koet sen epämiellyttävänä ja haluat suojella "omaasi". Eli toisin sanoen olet ylpeä ja kiitollinen siitä, mitä sinulla on.

Äh, tätä on vaikea selittää, mutta yritin kuitenkin. Täällä näkyy jo nyt pelkästään niitä kommentteja, joissa vedetään ääripäät tähän, eli sairaalloinen mustasukkaisuus mikä ei ole tervettä. Mustasukkaisuus tunteena kuuluu inhimillisyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Hei,

kysyn tämän siksi, että ihmiset ovat tosi ihmeissään kun uudessa suhteessani toinen osapuoli ei ole mustasukkainen. Mielestäni se ei ole huono asia, koska luottamus on silloin kunnossa. Mutta saan kuulla näitä ei ole tarpeeksi rakastunut jne juttuja.

Joten mitä mieltä te olette, jos toinen ei ole mustasukkainen ollenkaan, hyvä vai huono asia?

Itse ainakin olen onnellinen, ettei nykyinen kumppani ole ollenkaan mustasukkainen, edellisen kanssa sai olla koko ajan varpaillaan, pahoitti mielensä mm. siitä jos nauroin toisen miehen vitseille tai halasin kaveria "liian pitkään".

Mustasukkaisuus johtuu nimenomaan epävarmuudesta ja omistushalusta, ei siitä että on hulluna rakkaudesta. Jos oikeasti rakastaa, luottaa toiseen eikä ole syytä olla mustasukkainen.

Mustasukkaisuuden tunteminen ja sen näyttäminen ovat kaksi eri asiaa. On ok tuntea sitä, mutta se on parasta pitää omana tietonaan.

Ja toki mitä nopeammin pääsee tunteesta, sitä parempi itselle.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli sairaalloisen mustasukkainen ystävä, se aika oli kaikkea muuta kuin mukavaa, oli omistushaluinen ja se oli minusta lopulta hyvin vastenmielistä.

Ilomielin valitsen terveellä pohjalla olevan luottamukseen perustuvan suhteen enkä mustasukkaista kumppania.

Miksi vedit tähän toisen ääripään? Ei ole tervettä olla sairaalloisen mustasukkainen. Mutta on olemassa tervettä, normaalia mustasukkaisuutta. Inhimillinen tunne, jota lähes kaikki kokevat joskus jostakin ihmisestä. Tätähän on ihan tutkittu.

Tunne voi olla normaali mutta sen kaataminen toisen niskaan ei ole. Esimerkiksi pyrkimys rajoittaa ja kontrolloida puolisoa on sairasta. Tai että tiukkaa toiselta onko töissä miehiä tai miksi juttelit tuon myyjän kanssa.