Lue keskustelun säännöt.
Apua! Koska 3. lapsi?
28.09.2007 |
Kyselin eilen mitä tehdä tilanteessamme, jossa pitää valita miehen ja minun työn väliltä. Nyt siis niin, että asumme miehen työn takia pikkukaupungissa ja minä olen hoitovapaalta työstäni 300 kilometrin päässä täältä (pk-seudulla). Hoitovapaani päättyy kesällä ja miehen työn piti päättyä silloin, mutta jatkuukin vielä vuoden 2010 elokuuhun jos mies haluaa. Jos jäämme tänne, minun pitäisi irtisanoutua vakiduunistani ja pikkukaupungista ei varmaan löytyisi minun alani töitä.
Eräs vaihtoehto on yrittää kolmatta lasta, joka on muutenkin haaveissa jossain vaiheessa. Mutta mikä olisi sopiva hetki lapselle? Typerää laskelmoida työkuvioiden kannalta optimiaikaa lapsensaannille, mutta kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Jos tulisin nyt raskaaksi, en joutuisi irtisanoutumaan vakituisesta paikasta, vaan jäisin suoraan hoitovapaalta äitiyslomalle ja sitten taas hoitovapaalle, kunnes palaisimme pk-seudulle 2010. Äitiyslomalla saisin minimirahaa, koska en ole ollut töissä sitten v. 2005 ja kuopus ehtisi juuri täyttää 3 ennen kuin uusi vauva syntyisi.
Toisaalta kotonaoloaika venyisi aika pitkäksi, olin ajatellut, että olisin mielelläni töissä pari vuotta ennen kolmatta lasta. Toisaalta, jaksaisinko enää muutaman vuoden kuluttua aloittaa alusta vaipparumban? Jos taas nyt saan vauvan, niin kuinka vaikeaa on palata työelämään 5 vuoden kotonaolon jälkeen? Mutta jos on se vakipaikka odottamassa, niin ei kai huolta? Jos taas irtisanoudun paikastani, mutta en sitten löydä pikkupaikalta töitä vaan jään työttömäksi niin vielä vaikeampaa hakea työtä silloin 2010 parin vuoden työttömyyden ja sitä edeltäneiden kotiäitivuosien jälkeen...
Jos tulisin nyt raskaaksi, niin kuopukselle ja uudelle vauvalle tulisi mukava kolmen vuoden ikäero. Jos odotan muutaman vuoden, niin nuorimmaisella ei sitten olisi seuraa isosisaruksista (lapsemme nyt 4 ja 2 v, itse 31 v).
Tulikohan kaikki ajatukset tähän ja saakohan kukaan niistä selvää??? Mitä tekisitte sijassani - vauva nyt vai muutaman vuoden päästä?
Kommentit (9)
Yrittäisin hakea töitä täältä (mun alalta täällä vähän töitä) ja jos ei löydy, olisin joko työttömänä tai ehkä voisin tehdä töitä freelancerina (freelancer-hommia teen nytkin hoitovapaalla, mutta aika vähän).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse ehkä pitäisin vakipaikan, tosin haluaisin välissä töihinkin. Millä alalla siis olet? Toisaalta ei se vakipaikkakaan mitään tarkoita, yhtä lailla siitä voidaan irtisanoa ellei siis kyseessä ole virka.
Mitä mieltä miehesi on kolmannesta lapsesta? Itse haluaisin, mutta mies ei suostu vielä vaikka useammasta lapsesta haaveileekin.
Tuntuu kyllä tosi oudolta, ettei miehellesi löytyisi töitä täältä. Tuntuu vähän, ettei vaan jaksa hakea. Voisiko miehesi hakea töitä pk-seudulta ja alkaisitte järjestellä muuttoa?
Mielestäni ei ole fiksua jäädä minimiäitiysrahalle.
Viisi vuotta kotona ei vielä ole kauheasti ja vakipaikka on kuitenkin odottomassa. Toki miettisin toimeentulon ... mutta olethan nytkin hoitovapaalla.
Raha ei sinänsä ole ratkaiseva: ennen äitiyslomaani ehdimme säästää ja hoitovapaalla säästöä on kertynyt lisääkin. Oma asuntomme pk-seudulla on vuokrattuna ja vuokralla maksamme sekä lainan että vastikkeet. Täällä pikkukaupungissa asumme halvasti vuokralla (silti kivassa asunnossa) ja muuten emme kuluta kamalasti mihinkään. Joten pärjäisimme kyllä vuoden pari niin minimiäitiysrahalla kuin myös jommankumman jäädessä työttömäksi.
Miehelle ei todella valitettavasti löydy kokopäivätyötä helposti edes pk-seudulta, eikä kyse siitä, ettei jaksaisi hakea. Hän on ulkomaalainen ja opettaa äidinkieltään espanjaa. Hän on pätevä (kääntäjän tutkinto Espanjasta ja espanjalaisen filologian Suomesta, myös pedagogiset opinnot suoritettu) ja osaa suomea, mutta kun paikkoja ei ole, niin se ei paljon auta. Tuntitöitä on pk-seudulla paljonkin ja niistä saa kyllä toimeentulon raavittua, mutta huonoja puolia on paljon: ei palkallista lomaa, sairastuminen johtaa tulojen menetykseen, paljon iltätöitä ym. Nykyinen työn (sijaisuus) on kokopäiväinen espanjan opettajan paikka yliopistolla, joten hänelle loistopaikka.
Itse olen viestintäalalla. En voi sekä pitää vakipaikkaa (jäämällä hoitovapaalta suoraan äitiyslomalle) että käydä välissä töissä vaan se on joko tai.
Terkkuja tutuille, jotka tästä helposti tunnistavat ;-)
Oma paikkani ei siis ole virka, vaan vakityö yksityisellä sektorilla eli ei ihan satavarma sekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tilanteenne kuulostaa ihan ideaalilta sille. Vai haluatko käydä 300km päässä töissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaan jos jäämme pikkukaupunkiin, niin joko etsin hommia täältä (tai oon freelancerina tai pahimmassa tapauksessa työttömänä) tai sitten yritämme saada kolmosen alulle.
Aikaisemmat raskaudet ovat tärpänneet ekassa kierrossa, jos nytkin tärppäis pian niin voisin siis edelleen jättää vakipaikan odottelemaan. Jos taas en tulisikaan pian raskaaksi, niin joutuisin kuitenkin irtisanoutumaan, koska työssäkäynti 300 km päässä ei todella onnistu.
minä ainakin alkaisin yrittämään sitä kolmatta lasta nyt heti, jos vaan olette muutenkin sitä jo suunnittelleet. Miten ajattelit hoitaa työsi hoitovapaan jälkeen sitten? Muuttaa 300km päähän jos mies jää edelleen samaan työhön?? Luin kyllä viestisi aika nopeasti, joten voi olla että olitkin kertonut tästä...
Itse olen 28v ja päätimme keväällä alkaa yrittämään kolmatta, sanoin miehelle että jos meinataan tehdä niin nyt olisi sen aika. Olen nyt vuoden ollut vakituisessa työssä ja haluaisin lasten jälkeen vielä mahdollisesti vaihtaa alaa kokonaan, enkä vaipparalliin haluaisi lähteä enää pitkälti päälle 3-kymppisenä.. =)
Nyt odotan kolmatta viikolla 24. =)