Miesystävä jätti lahjatta
Kuulostan provolta mutta en ole, olisinkin...
Olemme aikuisia, eronneita molemmat lapsinemme. Tapasimme ja rakastuimme viime elokuun alussa. Syksy oli hyvä, rakkaudentäyteinen ja iloinen. Tutustuimme ja kiinnyimme toistemme lapsiinkin.
Ostin miehelle pari joululahjaa, samoin hänen lapsilleen. Juttelin etukäteen lasten lahjoista ja omasta toisestakin hän tiesi, sillä arvokas lehtitilaus alkoikin vahingossa joulukuun numerosta joka tuli jo 10pv ennen jouluaattoa.
Osallistuin lisäksi aivan samalla 100 eurolla myös hänen vanhempiensa lahjaan kuten hän, sisarukset ja puolisot.
Joulu on minulle todella tärkeää aikaa ja olen kertonut siitä miehelle. Hän halusi viettää sukujoulun jonne minut ja lapsenikin kutsuttiin, mutta sitä en vielä kokenut luontevaksi. Kutsuin hänet meille, mutta halusi olla tuolla ja se oli ok kummallekin.
Olen saanut pitkin joulua samoja rakkaudentäyteisiä viestejä kuin aiemminkin ja kävimme nyt heidän kotiuduttuaan kylässä miehen ja lastensa luota.
Annoin kaikki lahjat heille jo 22.12. Ja mitä sain itselleni ja 2-vuotiaalleni mieheltä? En yhtään mitään. En edes lapselle parin euron pikkuautoa, en edes yhtä suklaarasiaa. Olen itse laittanut heihin helposti 300e.
Mies on hyvätuloinen, paremmin hän tienaa kuin minä ja sai vieläpä juuri ison monien tuhansien eurojen bonuksen joulukuussa. Olisi ollut rahaa edes pikkuiselle ostaa.
Minusta tuntuu todella pahalta. Lähdimme sieltä kohtuu pian pois kun kahvinkin kanssa oli tarjolla jopa ei-yhtään-mitään. (Tämä ei uutta, olen toki miehen pihiksi huomannut jo.)
Olenko hemmoteltu keski-ikäinen prinsessa vai onko tästä lupa loukkaantua? Minusta tuntuu pahalta. En ole tavaran perään vaan kun koen että hän ei arvosta minua ja meitä yhtään - vaikka mies olikin käydessämme samanlainen halaileva ja silittelevä kuin ennenkin.
Kommentit (67)
En sanonut siaksi enkä haluaisi jättää, koska olen vastarakastunut ja muutoin onnellinen, mutta tämä joulu oli minulle iso pettymys yhtä kaikki...
Mietin, ylireagoinko tunneherkkänä ihmisenä vai olisitteko te muutkin loukkaantuneet? En ole vielä puhunut aiheesta. En halunnut lasten kuullen. Pidän tästä miehestä, mutta en juuri nyt ymmärrä häntä.
Sinulla on kaikki lupa loukkaantua. Mies teki todella rumasti, olisi tosiaan ostanut edes lapsellesi jotakin. En ole itsekkään materian perään mutta tuollainen temppu saisi kyllä vereni kiehumaan ja jättäisin miehen. Kehtaisin jopa sanoa syyn ihan suoraan jos mies sitä ihmettelemään alkaisi. Miehellä ei olisi enää mitään asiaa oveni taakse. Ikinä.
Jos tiesit jo miehesi pihiksi, niin miksi ihmettelet. Lahjat maksaa.
Sano viattomasri kun olet kahden että nyt voi antaa sen sinun lahjan. Seuraa miehen ilmeitä. Muista mainita oma panolsesi lahjoihin.
Muutama asia pisti silmään. Olette olleet vain hetken yhdessä, mutta silti osallistuit miehen vanhempien lahjaan? Tämä on outoa. Olette myös nopeasti ottaneet lapset mukaan seurusteluun. Olet huomannut miehen jo pihiksi, mutta itse panostit isolla rahalla miehen ja perheensä lahjoihin. Mieti noita kaikkia asioita.
No en mä olis loukkaantunut. Mihin aikuinen ihminen joululahjoja tarttee?
Olen pahoillani puolestasi, mutta on lohduttavaa itselleni kuulla että tuollaisia itsekeskeisiä kylmiä miehiä on muillakin kuin minulla. Ennen pitkää ne rakkaudentunnustukset ja kauniit sanat sekä kehut ei enää vaan riitä. Koska juuri tämäntyyppisissä tilanteissa tulee ilmi, ettei mies uhraa ajatustakaan sinun tunteillesi. Kyllä, minusta olet oikeutettu loukkaantumaan. Olkoonkin, että suhde on suhteellisen tuore .. Mikä helvetti näitä miehiä oikein vaivaa??!!
Osallistuit hänen vanhempiensa lahjaan? Mitä ihmettä?! Miksi?
Pihit miehet on perseestä. On kovin paskamaista huomata, että mies ostaa laatutavaraa sadoilla ja jopa tuhansilla euroilla läheisilleen. Paitsi naisystävälle, joka saattaa parhaassa tapauksessa saada vitosen sukat tai rihkamakorun, joka hajoaa samointein. Koska olet vain sen arvoinen. Ei koskaan enää.
Minusta teidän molempien toiminta oli outoa. Minusta sinä liioittelit omassa toiminnassasi ja lahjoissasi, ja minusta miehesi olisi voinut muistaa lasta edes jotenkin. Mutta miehen muistamattomuus saattoi olla vain sitä, että ei ole tottunut olemaan vastuussa lasten lahjoista.
Avoin puhe tässä voisi auttaa. Rajoita omaa lahjaintoasi, ja muista, että lahja on lahja, ei vaihtokauppa. Ja kerro miehelle, että olisit kaivannut muistamista. Mutta älä syytä. Äläkä enää osta lahjaa odottaen vastalahjaa. Äläkä osallistu tuoreen miesystävän perheen sisäisiin raha-asioihin. Se on creepyä.
0/5 - ei provo siitä parane että myöntää sen vaikuttavan sellaiselta. Tyylisi sitä paitsi on mahdottoman helppo tunnistaa
Mä en kertakaikkiaan voi uskoa ap:n tarinaa todeksi! Aiheuttaa liikaa myötähäpeää kaikkia osapuolia kohtaan.
Ja mitä mies sanoi, kun otit asian puheeksi?
Mä oon ihan varma et kyseinen äijä pisti naisen miehen vanhemmille lahjaan tarkoitetun 100 euroa muka omana satasenaan eteenpäin. Ei vissinä maininnu keltä raha oli.
Jätä se sika.
Tietysti panostin, se on minun persoonani mukaista. Tiesin miehen olevan pihi, mutta en tarkoittanut tällaista. Pihi minuun nähden olisi pitänyt tarkentaa.
Olemme rakastuneet kunnolla, molemmat, ja olemme todenneet toisemme "niiksi oikeiksi". Kummallakaan ei ollut tällaista tunnetta ennen.
Molemmilla on hyvin vaativa työ, lasten toiset vanhemmat eivät hoida omia vastuitaan eritoten minulla läheskään puoliksi. Ei meillä ole ollut aikaa tai tilaisuutta aina vain kaksin olla.
Minut on esitelty läheisillekin, puhuttu loppuelämän kumppanina mm. äidilleen. Kun mies toi esille että muidenkin puolisot osallistuvat, osallistuin vanhusten lahjaan.
Vierailija kirjoitti:
Muutama asia pisti silmään. Olette olleet vain hetken yhdessä, mutta silti osallistuit miehen vanhempien lahjaan? Tämä on outoa. Olette myös nopeasti ottaneet lapset mukaan seurusteluun. Olet huomannut miehen jo pihiksi, mutta itse panostit isolla rahalla miehen ja perheensä lahjoihin. Mieti noita kaikkia asioita.
Samaa ihmettelin. Minusta kumpikaan ei toiminut normaalisti ja järkevästi vaan kumpikin toimi yhtä tökerösti vaikkakin täysin päinvastoin.
Sain kyllä jo aiemmin kiitospuhelun vanhemmiltaan, ei tämä mies sitä rahaa sentään ottanut :)
En odota vastalahjaa esim arvoltaan. Odotin normaaleja käytöstapoja. Kun menen johonkin kylään, vien kukkia tai kahvipaketin tms. Kun on joulu, muistan lahjoilla rakkaitani.
Ilmeisesti minä en ole rakas - vaikka näin on kuukausikaupalla paitsi sanonut niin olen myös rakkautensa tuntenut.
Mikä on myötähävettävää siinä että antaa lahjoja jouluna?
Oletteko parisuhteessa vai tapailuasteella?
jätä se sika.