Miesystävä jätti lahjatta
Kuulostan provolta mutta en ole, olisinkin...
Olemme aikuisia, eronneita molemmat lapsinemme. Tapasimme ja rakastuimme viime elokuun alussa. Syksy oli hyvä, rakkaudentäyteinen ja iloinen. Tutustuimme ja kiinnyimme toistemme lapsiinkin.
Ostin miehelle pari joululahjaa, samoin hänen lapsilleen. Juttelin etukäteen lasten lahjoista ja omasta toisestakin hän tiesi, sillä arvokas lehtitilaus alkoikin vahingossa joulukuun numerosta joka tuli jo 10pv ennen jouluaattoa.
Osallistuin lisäksi aivan samalla 100 eurolla myös hänen vanhempiensa lahjaan kuten hän, sisarukset ja puolisot.
Joulu on minulle todella tärkeää aikaa ja olen kertonut siitä miehelle. Hän halusi viettää sukujoulun jonne minut ja lapsenikin kutsuttiin, mutta sitä en vielä kokenut luontevaksi. Kutsuin hänet meille, mutta halusi olla tuolla ja se oli ok kummallekin.
Olen saanut pitkin joulua samoja rakkaudentäyteisiä viestejä kuin aiemminkin ja kävimme nyt heidän kotiuduttuaan kylässä miehen ja lastensa luota.
Annoin kaikki lahjat heille jo 22.12. Ja mitä sain itselleni ja 2-vuotiaalleni mieheltä? En yhtään mitään. En edes lapselle parin euron pikkuautoa, en edes yhtä suklaarasiaa. Olen itse laittanut heihin helposti 300e.
Mies on hyvätuloinen, paremmin hän tienaa kuin minä ja sai vieläpä juuri ison monien tuhansien eurojen bonuksen joulukuussa. Olisi ollut rahaa edes pikkuiselle ostaa.
Minusta tuntuu todella pahalta. Lähdimme sieltä kohtuu pian pois kun kahvinkin kanssa oli tarjolla jopa ei-yhtään-mitään. (Tämä ei uutta, olen toki miehen pihiksi huomannut jo.)
Olenko hemmoteltu keski-ikäinen prinsessa vai onko tästä lupa loukkaantua? Minusta tuntuu pahalta. En ole tavaran perään vaan kun koen että hän ei arvosta minua ja meitä yhtään - vaikka mies olikin käydessämme samanlainen halaileva ja silittelevä kuin ennenkin.
Kommentit (67)
Monet miehet vain ovat sellaisia, etteivät älyä noita lahjajuttuja. Ei ehkä kannata liikaa miettiä koko asiaa, jos asiat muuten ovat hyvin. Oma 16-vuotias poikanikin saa tyttöystävältään kivoja lahjoja, mutta huomaan, ettei hän oikein osaa vastata samalla mitalla. Olen kyllä varovasti koittanut neuvoa, että tyttö toivoo myös vastalahjaa.
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla mies on osoittautunut pihiksi? Jos olet jo nyt huomannut merkkejä siitä, niin meno vain pahenee. Eikö alussa edes yritetä vakuuttaa toista, käyttäytyä paremmin ja anteliaammin? Jos piheys on jo nyt noussut esille näiden kuukausien aikana ja varsinkin nyt, kun ei piheyttään ostanut minkäänlaista lahjaa, niin ei se meno tuosta taatusti parane. Se pahenee vain. Jotkut tosi pihien miesten vaimot ja exät vois muuten tähän ketjuun kirjoittaa kokemuksiaan piheistä miehistä.
No kyllä aika pihi saa olla jos rakastettunsa ja tämän pikkupojan pyytää kahville eikä edes joulupiparia tai torttua viitti pöytään hankkia. Tai vaikka konvehtirasia. Mulla loppuis ymmärrys jo tossa vaiheessa!
Vierailija kirjoitti:
Monet miehet vain ovat sellaisia, etteivät älyä noita lahjajuttuja. Ei ehkä kannata liikaa miettiä koko asiaa, jos asiat muuten ovat hyvin. Oma 16-vuotias poikanikin saa tyttöystävältään kivoja lahjoja, mutta huomaan, ettei hän oikein osaa vastata samalla mitalla. Olen kyllä varovasti koittanut neuvoa, että tyttö toivoo myös vastalahjaa.
Ei ole monet miehet tollassia! Sä olet vaan törmännyt samanlaisiin sankareihin kun tämä ap:n ritari. Itselle tai ystävilleni ei ole ikinä käynyt tollasta.
Noin piittaamaton mies seurustelun alkuvaiheesa, mitähän myöhemmin? Et tule saamaan lahjoja etkä huomionosoituksia myöhemminkään. Nuuka ja itsekäs äijä, sanon minä. Säästäväisyys on eri asia kuin nuukuus. Kerro, että tuntui pahalta, kun et mitenkään muistanut. Lahjan ei tarvitse olla kallis, tärkein on ajatus. Jos hän vähättelee tuota "lahjattomuutta", jätä koko mies. Pian pihistää myös rakkaudessa.
Vierailija kirjoitti:
Ap on sitä mieltä, että lahjojen antaminen = välittämistä.
Mies ei näe sitä niin, tuskin edes tajuaa, vaikka kertoisit. Miehen mielestä välittäminen on sitä, että kertoo siitä tai esittelee sinut omille lapsilleen/vanhemmilleen.
Tämä on jo ties mones vastaava keskustelu täällä tänäkin jouluna. Ihmiset, joiden mielestä lahjat (eivätkä edes pelkät lahjat, vaan AJATELLUT lahjat) ovat vahva merkki toisen sitoutumisesta ja välittämisestä, tietenkin loukkaantuvat, kun eivät saa niitä lahjoja, koska tulkitsevat, että nyt toinen ei ole sitoutunut eikä välitä.
Mutta niin kuin todettua, kaikki ihmiset eivät ajattele niin.
Toinen ongelma näissä on aina se, että aikuiset eivät sovi vaan olettavat. Ap oletti, että lahjoja kuuluu antaa ja mies oletti, ettei ei kuulu. Koska tämä on teidän ensimmäinen joulunne, niin ei olisi kannattanut olettaa vaan kysyä toiselta ja sopia.
Ensi vuonna sitten toimitte fiksummin.
Joo mutta kyllä ihmisellä pitää jonkunlaiset käytöstavat olla! Vähintään hänen olis pitänyt tiukasti kieltäytyä ap:n 100ekusta vanhemmilleen!
Vierailija kirjoitti:
Monet miehet vain ovat sellaisia, etteivät älyä noita lahjajuttuja. Ei ehkä kannata liikaa miettiä koko asiaa, jos asiat muuten ovat hyvin. Oma 16-vuotias poikanikin saa tyttöystävältään kivoja lahjoja, mutta huomaan, ettei hän oikein osaa vastata samalla mitalla. Olen kyllä varovasti koittanut neuvoa, että tyttö toivoo myös vastalahjaa.
Varovasti koittanut neuvoa?? Miksi et ole suoraan sanonut että ostaa/ostetaan tytölle joululahja. Ehkä ap:n äijääkin on äiti koittanut varovasti neuvoa eikä viesti ole mennyt vieläkään perille. Parempi puhua suoraan vaan selkokielellä!
Aloitetaan sillä, että en IKINÄ vihjaisi tuoreelle poikaystävälle että vanhempieni lahjaan pitäisi osallistua. Jos mies tarjoilisi, kieltäytyisin. Muutenkin mielestäni yhteisiin lahjoihin osallistutaan pariskunatana, ei siten että molemmat antaa x summan erikseen.
Toiseksi, ei tarvitse antaa suuria lahjoja, mutta jotenkin täytyy muistaa. Edes joulukukalla tms. Jos ensimmäinen joulu menee näin, miten jatkossa? Miten kun lapsesi täyttää vuosia ja hän tulee juhliin, tulee tyhjinkäsin?
Mielestäni vähintä mitä voi tehdä olisi muistaa pientä lastasi, käsittämätöntä että hän on isä jo itsekin. Todella noloa käytöstä.
Vaikutat Ap varsin empaattiselta ihmiseltä ja olen pahoillani että näin kävi, mutta totuudenimissä täytyy sanoa että suhde tuskin on niin aito ja täydellinen kuin luulet. Puhun miehen kanssa on yleisestikin kamala elää, saatikka itsekkään pihin.
Myönnän, että miettisin suhteen jatkoa todella jos osuisi omalle kohdalle, olisivat arvot ja käytöstavat vaan niin kovin erilaiset enkä voisi uskoa että täten käyttäytyvä henkilö olisi minulle todella se oikea.
Ei olla "sukulaisille huudeltu" oikeaa, minkä minä voin jos äidille esitteli näin. Itsestäni sitten en olekaan sanonut mitään tuollaista muuta kuin että tämä mies kolahti tosi kovaa. Häitä ei tosiaankaan suunnitella, ei telkkariin eikä muutenkaan. Ikinä itseasiassa. Älkää viitsikö vetää ilkeästi kaikkea sanottua typeriin äärimmäisyyksiin ja takertua pahantahtoisesti joka sanaan.
Lopeta miehen miellyttäminen.Hemmottele vain jos hän hemmottelee sinua, lahjo vain jos hän lahjoo sinua.
Pihiys on ominaisuus, joka ei tule häviämään mihinkään tästä miehestä. Se kuuluu hänen luonteeseensa. Sinun on nyt vain mietittävä, tuletko toimeen tälläisen luonteenpiirteen omaavan ihmisen kanssa vuosienkin saatossa.
Kun suhteen alkuhuuma kaikkoaa, voi saituus alkaa ärsyttämään sinua hetki hetkeltä yhä enemmän. Saattaahan mies huomauttaessa asiasta ostaa sinulle joskus jotain, mutta kärsii joutuessaan maksamaan lahjasta ihan oikeata rahaa. Mukavat viestithän sinulle ovat olleet ihan ilmaisia. En haluaisi olla onneasi latistava, mutta mieti nyt tarkasti, miten jatkat.Jokainen meistä hakee sitä mahdollisimman sopivaa kumppania ja haluaa uskoa: "Tässä tämä mies/nainen nyt on, ihanaa!"
Vaikuttaa myöskin, että olet joutunut olemaan lapsesi kanssa hiukan liian yksin tähän asti. Silloin tietenkin toivoisi, että saisi vierelleen jonkun miehen ja isänmallin.
Ei kannata kuitenkaan syöksyä suinpäin tiiviiseen suhteeseen tutustumatta niihin huonoihin puoliinkin kumppanissa.
Minulla on kokemus itarasta miehestä. Näin hänen kasvoistaan kärsimyksen kun hän esim. joutui avaamaan lompakkoaan kahvipaikassa. Kassa kun kysyi epähuomiossa, että: "Otetaanko samasta?" Minulla siis oli musta kahvi ilman pullaa. Pohdin asiaa ja tulin siihen lopputulokseen, tuo miehen luonteenpiirre oli omalla kohdallani sellainen, joka ei minulle sopinut.Sain häneltä yllätyksekseni kerran oikein lahjankin: palovarottimen. Romanttista.
Olisi kyllä ainakin lapselle pitänyt olla jotain ja ap.llekin vähintään joulukukka. Itse en sietäisi tuollaista saituutta että kahvillekin kutsutaan muttei mitään kahvileipää tarjota. Jos muuten rakastat ap ja haluat tulevaisuudessa välttyä samanlaisilta pettymyksiltä niin ota asia puheeksi.
Ei kyllä kuulosta hyvältä. Ei varsinkaan se, että mies itse noin tuoreessa suhteessa pyytää rahaa vanhempiensa lahjaan. Ja hänhän sai omat lahjansa ennen joulua, joten aikaa olisi ollut hankkia sinullekin jotain. Joko mies "testaa" oletko onnenonkija, ei ymmärrä tunteita/sos. tilanteita kunnolla tai käyttää sinua vain hyväkseen.
Ap on epätoivoinen ja yrittää ostaa itselleen parisuhteen. Mies on hyväksikäyttäjä. Vakka löytänyt kantensa.
Voisitko ottaa miehen kanssa lahja-asiat yleisesti puheeksi. Kysyä esim. että kuinka hän on yleensä hankkinut ja kenelle jne. lahjoja. Sitten voisit tuoda jossain vaiheessa ilmi, että pahoitit mielesi, kun odotit, että 2-vuotiaalle olisi hankkinut jotain. Jos kyse on siitä, ettei keksi annettavaa, niin sinulta olisi saanut vinkkejä ;)
jaettu ilo kirjoitti:
Minulla on kokemus itarasta miehestä. Näin hänen kasvoistaan kärsimyksen kun hän esim. joutui avaamaan lompakkoaan kahvipaikassa. Kassa kun kysyi epähuomiossa, että: "Otetaanko samasta?" Minulla siis oli musta kahvi ilman pullaa.
Pohdin asiaa ja tulin siihen lopputulokseen, tuo miehen luonteenpiirre oli omalla kohdallani sellainen, joka ei minulle sopinut.Sain häneltä yllätyksekseni kerran oikein lahjankin: palovarottimen. Romanttista.
😂😂😂😂
Oletko saanut puhuttua miehen kanssa?
Olet ehkä vähän tyhmä ja annat itsestäsi mielistelevät, epätoivoisen ja ripustautuvan kuvan. Olitteko puhuneet ja sopineet lahjoista? Lahjattomuus kertoo jonkin verran asemastasi miehen elämässä ja mahdollisesta tulevaisuudettomuudesta.