Lue keskustelun säännöt.
Miesystävä jätti lahjatta
26.12.2017 |
Kuulostan provolta mutta en ole, olisinkin...
Olemme aikuisia, eronneita molemmat lapsinemme. Tapasimme ja rakastuimme viime elokuun alussa. Syksy oli hyvä, rakkaudentäyteinen ja iloinen. Tutustuimme ja kiinnyimme toistemme lapsiinkin.
Ostin miehelle pari joululahjaa, samoin hänen lapsilleen. Juttelin etukäteen lasten lahjoista ja omasta toisestakin hän tiesi, sillä arvokas lehtitilaus alkoikin vahingossa joulukuun numerosta joka tuli jo 10pv ennen jouluaattoa.
Osallistuin lisäksi aivan samalla 100 eurolla myös hänen vanhempiensa lahjaan kuten hän, sisarukset ja puolisot.
Joulu on minulle todella tärkeää aikaa ja olen kertonut siitä miehelle. Hän halusi viettää sukujoulun jonne minut ja lapsenikin kutsuttiin, mutta sitä en vielä kokenut luontevaksi. Kutsuin hänet meille, mutta halusi olla tuolla ja se oli ok kummallekin.
Olen saanut pitkin joulua samoja rakkaudentäyteisiä viestejä kuin aiemminkin ja kävimme nyt heidän kotiuduttuaan kylässä miehen ja lastensa luota.
Annoin kaikki lahjat heille jo 22.12. Ja mitä sain itselleni ja 2-vuotiaalleni mieheltä? En yhtään mitään. En edes lapselle parin euron pikkuautoa, en edes yhtä suklaarasiaa. Olen itse laittanut heihin helposti 300e.
Mies on hyvätuloinen, paremmin hän tienaa kuin minä ja sai vieläpä juuri ison monien tuhansien eurojen bonuksen joulukuussa. Olisi ollut rahaa edes pikkuiselle ostaa.
Minusta tuntuu todella pahalta. Lähdimme sieltä kohtuu pian pois kun kahvinkin kanssa oli tarjolla jopa ei-yhtään-mitään. (Tämä ei uutta, olen toki miehen pihiksi huomannut jo.)
Olenko hemmoteltu keski-ikäinen prinsessa vai onko tästä lupa loukkaantua? Minusta tuntuu pahalta. En ole tavaran perään vaan kun koen että hän ei arvosta minua ja meitä yhtään - vaikka mies olikin käydessämme samanlainen halaileva ja silittelevä kuin ennenkin.
Kommentit (67)
Kuten sanoin, en lasten kuullen halunnut puhua. Puhun kyllä. Meillä on hyvin harvoin täysin lapsetonta aikaa. Kaikilla ei vain ole niitä isiviikkoja. Joskus sekä ennen eroa että eronkin jälkeen ihminen on vastuussa lapsesta/lapsista yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa varmaan puhua miehen kanssa asiasta
Vierailija kirjoitti:
No en mä olis loukkaantunut. Mihin aikuinen ihminen joululahjoja tarttee?
Materiaa saa jokainen aikuinen ihminen hankittua itsekin, mutta kyllä aikuinenkin kaipaa sitä että on toiselle tärkeä ja muistamisen arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Sain kyllä jo aiemmin kiitospuhelun vanhemmiltaan, ei tämä mies sitä rahaa sentään ottanut :)
En odota vastalahjaa esim arvoltaan. Odotin normaaleja käytöstapoja. Kun menen johonkin kylään, vien kukkia tai kahvipaketin tms. Kun on joulu, muistan lahjoilla rakkaitani.
Ilmeisesti minä en ole rakas - vaikka näin on kuukausikaupalla paitsi sanonut niin olen myös rakkautensa tuntenut.
Mikä on myötähävettävää siinä että antaa lahjoja jouluna?
Oot sä kyllä yks järjenjättiläinen! Syntyisköhän se myötähäpeä siitä miehen käytöksestä. Ei siitä että sinä oot antanut lahjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos sinulle, joka toivottelit hyvää tapaninpäivää - ja kiitos samoin sinulle ja teille kaikille! Vien nyt lapseni ulkoilemaan ja toivottavasti sen jälkeen tuntuu paremmalta.
Täytyy miettiä, mikä omissa odotuksissani oli väärin ja ovatko meidän elämänarvomme riittävän yhtenevät miehen kanssa. Olen samaa mieltä, että arvostuksesta on nyt kyse eikä kamppeesta.
Vierailija kirjoitti:
Kuten sanoin, en lasten kuullen halunnut puhua. Puhun kyllä. Meillä on hyvin harvoin täysin lapsetonta aikaa. Kaikilla ei vain ole niitä isiviikkoja. Joskus sekä ennen eroa että eronkin jälkeen ihminen on vastuussa lapsesta/lapsista yksin.
No kai ne lapset nyt välillä edes nukkuu tms. Tuskin tohon keskusteluun viikkoa tarvitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhumisen kerkiää, tarkoitin että nyt tänään en halunnut lasten kuullen ja se miksi lapset on "otettu seurusteluun mukaan" on että he ovat lähes aina läsnä.
Joku myötähäpesi liikaa kaikkia osapuolia, hänelle oli kysymykseni.
Järjenjättiläiseksi haukkuneelle tuo.
Kommentointi vaikeaa kun lukee läjän kommentteja ja yrittää vastata kaikille.
Pahoittelut. Nyt ulos :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpä oli ilkeä äijä! Eipä varmaan edes tunnu missään. Rupesi oikeen korpeemaan kun ajattelin, että jättäisin eukolle lahjan ostamatta. Olen yleensä ostanut matkan perheelle joululahjaksi. Tänä jouluna sitten päätin, että matkoille ei lähdetä kun syksyllä vasta olimme, niin kyllä siitä melkoinen tressi sitten tulikin, vaikka tiesin viimeisen vaihdoehdon. Elikkä lahjakortti. joka tapauksessa olisi surku tullut jos en mitään olisi muistanut hänelle antaa. Typerä ukko!
Millä tavalla mies on osoittautunut pihiksi? Jos olet jo nyt huomannut merkkejä siitä, niin meno vain pahenee. Eikö alussa edes yritetä vakuuttaa toista, käyttäytyä paremmin ja anteliaammin? Jos piheys on jo nyt noussut esille näiden kuukausien aikana ja varsinkin nyt, kun ei piheyttään ostanut minkäänlaista lahjaa, niin ei se meno tuosta taatusti parane. Se pahenee vain. Jotkut tosi pihien miesten vaimot ja exät vois muuten tähän ketjuun kirjoittaa kokemuksiaan piheistä miehistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KAHEN KILON SIIKA, KAHEN KILON SIIKA!
Ap on sitä mieltä, että lahjojen antaminen = välittämistä.
Mies ei näe sitä niin, tuskin edes tajuaa, vaikka kertoisit. Miehen mielestä välittäminen on sitä, että kertoo siitä tai esittelee sinut omille lapsilleen/vanhemmilleen.
Tämä on jo ties mones vastaava keskustelu täällä tänäkin jouluna. Ihmiset, joiden mielestä lahjat (eivätkä edes pelkät lahjat, vaan AJATELLUT lahjat) ovat vahva merkki toisen sitoutumisesta ja välittämisestä, tietenkin loukkaantuvat, kun eivät saa niitä lahjoja, koska tulkitsevat, että nyt toinen ei ole sitoutunut eikä välitä.
Mutta niin kuin todettua, kaikki ihmiset eivät ajattele niin.
Toinen ongelma näissä on aina se, että aikuiset eivät sovi vaan olettavat. Ap oletti, että lahjoja kuuluu antaa ja mies oletti, ettei ei kuulu. Koska tämä on teidän ensimmäinen joulunne, niin ei olisi kannattanut olettaa vaan kysyä toiselta ja sopia.
Ensi vuonna sitten toimitte fiksummin.
Tollasia miehet on. Ei ne osaa ajatella muita ihmisiä, ei niitä meidän kulttuurissa kasvateta siihen.
Neljä kuukautta olette tunteneet ja jo huudelleet sukulaisia myöten, että kyseessä on se oikea ja loppuelämän suhde? Oletteko jossain halvan budjetin hääohjelmassa nähtävissä ensi kesänä? Noloa käytöstä aikuisilta ihmisiltä ja vielä lapset pitää sotkea tuollaiseen mukaan.
Aika creepy jos vasta elokussa tavattu/alettu seukkaileen ja nyt jo ostellaan vanhemmille lahjoja. Parivuotias ainakin toisella. Nämä 'se ainoa oikea' on myös aika creepy juttuja.
Minä en ymmärrä kyllä tuosta lahja-asiasta vouhottavia. Meillä ei ostettu joululahjoja kummallekaan kun ei keksitty mitään järkevää. Ei ole silti yhtään vähemmän rakastava tai rakastettu olo. Ei meillä ole rakkaus rahasta tai tavaroista kiinni.
Onpa ajattelematonta mieheltä.Itse olisin loukkaantunut,varsinkin kun ei huomioinut edes lasta. Seurustelin nuorena todella hyvätuloisen,mukavan mutta äärettömän pihin miehen kanssa. En jaksanut kahta vuottakaan sitä pennin venytystä...
Mieti tarkkaan mitä teet parisuhteesi kanssa, pihin miehen kanssa voi olla vaikeaa...
hyvää Tapaninpäivää sinulle ja pikkuiselle joka tapauksessa ☺