Lue keskustelun säännöt.
Mies liian lyhytpinnainen, mistä apua?
05.10.2007 |
Ei ole väkivaltainen, mutta käsittelee lapsia tylysti, ja mustelmia kyllä on tullut kun on pidellyt kiinni kovasti rimpuilevaa lasta väkisin.
Jos pinna menee, niin minä joudun hoitamaan kaiken, kodin, huutavat ja kipeät lapset. Ja yöllä hän ei kestä huutoa yhtään. Käskee vaan hiljentää lapsen (vaikka on kipeä ja huutaa sen takia) keinolla millä hyvänsä, ja sanoo, että ei ole asiaa viereen kun haluaa nukkua rauhassa. Nukun sitten usein lapsien kanssa toisessa huoneessa.
Hän sitten vaan on, menee töihin, pysyy siellä, tai nukkuu kotona, tai istuu kuulematta ja näkemättä mitään tietokoneella. Jos lapsi huutaa vieressä, ja minä toisessa huoneessa, hän ei reagoi, saattaa huutaa vaan minua tulemaan. Tai käskee tylysti lasten olla hiljaa, vie jäähylle toisen lapsen vaikka ei ole katsonut mikä tilanne oli. Eli aiheetta vie toisen jäähylle ja sen verran ikävä on kyllä lapsille, että tukkapöllyä antaa kyllä heti ensimmäiseksi. Vaikka siis ei ole ees havainnoinut mitä varten ne lapset huutaa.
Kotitöihin osallistuu n. 10 minuuttia päivässä, minä töitteni ohella siivoan ja kokkaan ja käyn kaupassa ja hoidan lapset. Jos pyydän apua mieheltä esim. vaihtamaan kakkavaipat pienemmälle, hän menee " kohta" ja sitten kun menee, hän heti ensimmäisenä huutaa minua apuun, ja käskee pidellä tosta ja tästä ja pestä pyllynkin samantien. Ja käskyttää että sido sinä tuo roskis, kun minä pesen käteni, ja yök mikä haju... ja sit yleensä vielä sanoo, että laita sinä uusi vaippa ja pue sinä tuo lapsi kun minä vaihdoin sen vaipan.... Hmm. kuka sen siis teki...?? Ja jos huomautan asiasta, syyllistyy heti kamalasti, ja käskee sit hoitaa itse kaiken. Ja menee takas tietokoneelle mököttämään.
Neuvolassa vaan hymistelevät minun valituksille ja käskevät nukkua, meidän molempien. Ja harrastaa. Parisuhdeneuvontaankin on vähintään parin kuukauden jonot.
Kommentit (6)
Meillä tilanne paranee, kun siitä puhutaan (syyttämättä!), mutta ajautuu taas pikkuhiljaa samaan suuntaan. Meillä auttaa myös se, että jätän isän ja lapset keskenään aina silloin tällöin. Mutta sinä et voi jättää, jos mies antaa tukkapöllyjä. - En tiedä. Kyllä paikallaan olisi se perheneuvonta, mutta saatko miestäsi lähtemään sinne? Se ei käsittääkseni ole mikään miesten ykkösharrastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä se pari kuukautta kuluu yllättävän nopeasti. Ja kuulostaa siltä etteivät nämä ongelmanne katoa itsestään ajan kuluessa tai helpottaa tietty kun lapset muuttaa pois kotoa.
" - Älä sitten kajoa miehen hommiin. Jos hän ei niitä tee, ne jäävät tekemättä. Teet vain sen verran, että juuri ja juuri pärjäät"
Valitettavasti edes tämä ei ole mikään takuuvarma keino.
Kun ei tee niin ei tee, ihan sama homehtuuko astiat monta viikkoa altaassa, kun ei tiskaa niin ei tiskaa.
Itselleen voi kahvikupin huuhtaista, jos tarvitsee.
Ihan sama montako päivää tai viikkoa miehen jättämä tyhjä maitopurkki löyhkää pöydällä, ei koe hommakseen laittaa sitä roskiin joten ei laita.
Ja toista kertaa asiasta ei saa sanoa, koska sitten on nalkuttaja.
Ja jos vaimo on nalkuttaja, niin se on hyvä syy olla tekemättä mitään?
Mutta tuo rasittaa todella, kun en uskalla enää oikein jättää lapsia miehen huostaan edes jumpan ajaksi. Hän saattaa saada jonkin raivokohtauksen, ja tukistella, jäähytellä, ja kerran tunnusti laittaneena 4-vuotiaan vaatteet päällä suihkuun kun lapsi oli saanut raivokohtauksen ja lyönyt häntä.
Ja melkein joka kerta nyt viime aikoina on soittanut viimeistään puolen tunnin päästä että hän ei jaksa enää, tule äkkiä kotiin. Ja sitten kun pääsen kotiin, on itkevät lapset vastassa, vihainen mies joka katoaa omille teilleen (ilmottaen kyllä mihin menee ja kännykkäänkin vastailee) kolmeksi tunniksi ja palattuaan käy suoraan nukkumaan.
En tiedä mitä tehdä. Miehen lapsuuden kodissa oli ihan samanlaista ja mies käyttäytyy ihan kuin isänsä, tosin varustettuna äitinsä temperamentilla. Ennen lapsia oltiin yhteistä mieltä kasvatuksesta ja kodinhoidosta ja kaikesta, mutta nyt kun todellisuus ja väsymys on tätä, mies toistaa kotoa opittuja mallejaan.
Meillä myös ollut ja välillä edelleen samantapaista.
Sanoinkin, että tuo miehen kotitöiden jättäminen miehen harteille on haasteellista. Meillä puhuminen ei kyllä kantanut pitkälle. Tuloksia syntyi, kun yhdessä jaoimme hommia. En ehdotellut hirvesti, jotakin toivoin. Lähdin siitä, että yhteinen koti, yhteiset työt - eikö. Jos näin ei ole, en voi olla onnellinen eikä lie kenekään mielestä reilua. Minä en ole mikään siivooja. Mies koki samoin ja valitsi kotitöistä omikseen siitä mikä häntä kiinnostaa ja vähänkerrassaan olen laajentanut repertuaarin koskemaan kaikkea. Siis osan teemme molemmat sopimuksen mukaan, loput se tekee joka ehtii. Keskustelimme sävyyn kumpi haluaisi imuroida, olisiko sinusta kiva tyhjentää aamulla tiskikone - se helpottaisi minun päivää hirmuisesti. Sitten kun mies oli hommansa valinnut, en niihin juuri puuttunut. Nykyään hän tarttuu imuriin tai laittaa tiskejä koneeseen ja hosuu minua kauemmaksi, kun kuulema en osaa. Mutta tämä oli pitkä tie. Jossain vaiheessa eteisemme oli kuin kaatopaikka täynnä keittiön roskiksia ja vaipparoskiksia. Kärpäset vaan pörräsivät siinä ja minä lampsin lasten kanssa pihalle siitä yli. Lapset availivat pusseja ja etsivät mitäpä sielät löytyy. (olin veskissä). Mies siivosi koko karmean sotkun, kun tosiaan tajusi että äitinsä oli tulossa kylään ja eteinen haisi kuin mikähän. En nyt tässä ole jokaista maitopurkkia ruvennut laskemaan " alkukoulutuksen" jälkeen. Kun ei kerran huomaa ei huomaa. Mutta nyt tietää, että jos hommat ei hoidu, niin ne ei tosiaan hoidu - milloinkaan - ellei niihin itse tartu.
Tässä muutama pikavinkki, miltä äkkiseltään kuulostaa
- määrittelisin ongelman toisin,. miehesi ei ole sitoutunut perhe-elämäänne - lapset häiritsevät, heidän hoitaminen ja huoltaminen eivät kuulu hänelle.
- et itsekään oikein ole perillä, mikä olisi mielestäsi oikein, et osaa perustella sitä ja vaikutat epävarmalta
- kuulostat liian lempeältä
- auttaisiko, jos pohtisit ensin, mitä haluat? Mitä haluat, miten teillä lasten kanssa mielestäsi pitäisi olla? Kenen töistä on kyse, sinun vai miehesi vai yhteisistä? Jos ovat yhteisi hommia ne kotityöt teillä, älä pyydä APUA vaan sitä, että mies tekee oman osuutensa.
- Älä sitten kajoa miehen hommiin. Jos hän ei niitä tee, ne jäävät tekemättä. Teet vain sen verran, että juuri ja juuri pärjäät. Tämä vaihe voi olla rankka. Äläkä häärää siinä miehen ympärillä auttamassa. Mene muualle. Kyllä hän pärjää. Olisi hyvä, jos voisit tosiaan välillä lähteä vaikka pariksi päiväksi silloin tällöin, vähintää jumppaan joka viikko.
- Millainen oli miehesi lapsuus, mistä johtuu ettei häntä kiinniosta olla hyvä isä lapsilleen?