Miksi kouluttamattomat, työttömät, pitkäaikaissairaat jne hankkii monta lasta?
En ymmärrä että lapsia on enemmän kuin 2 missään perheessä (poislukien yllärimonikot) ja varsinkaan näitä "olen viimeisimmlläni raskaana ja 4. lapsi tulossa, miehellä on vain hanttihommia/keikkaa silloin tällöin" tai pahimmassa tapauksessa kenelläkään perheessä ei ole työpaikkaa eikä koulutusta. Miksi hankitaan iso perhe? Eikö nyt järki kerro että perheen elättäminen maksaa paljon, valtavasti ja aina enemmän kuin mitä kuvittelisi? Kuka haluaa antaa lapsilleen kurjan lapsuuden? Vaikka olisi nyt kuinka hyväpalkkainen työ, sekin voi mennä alta pois --> missään tilanteessa ei ole järkeä hankkia montaa lasta, yksikin riittää ihan hyvin jos on pakko lisääntyä.
En vaan käsitä.
Kommentit (83)
Julkiseen psykiatriin hoitoon turvautuminen on lopunalku. Toisekseen sinne on niin pitkät jonot, ettei sieltä hoitoa saa.
Nostaa kuukausituloja. Lapsilisät on joillekin oma urapolku.
Ei kaikki osaa laskea, mitä lapsen ylläpito maksaa.
Ei ole yhtäkään lasta. Eikä tule.
t:kouluttamaton ex-työtön "nuori" eläkeläinen
Olen miettinyt osittain aivan samaa.
Äkilliset elämäntilanteiden muutokset ymmärrän hyvin - elämä osaa myös yllättää. Jos on jo valmiiksi suuri perhe ja vanhempien työpaikat lähtevät yhtäkkiä alta, niin eihän sille voi mitään.
Sen sijaan ihmettelen sitä, että jo valmiiksi huonossa elämäntilanteessa aletaan lisääntymään. Varsinkin Jouluapua-ryhmissä näkee yllättävän usein näitä "Olen viimeisilläni raskaana ja ollut sairaseläkkeellä jo useamman vuoden. Mieheni on ollut 8 vuotta työttömänä. Meillä on kaksi päiväkoti-ikäistä lasta." Lasten hankkimista ei tietenkään voi evätä keneltäkään, mutta jos on aivan pakko saada lapsi, niin yksi varmasti riittäisi tuohon tilanteeseen. Lapsilisiä ja muita tukia leikataan jatkuvasti, joten niiden varaan ei kannata missään nimessä enää turvautua.
Joo, näitä "erilaisia äitejä" on yllättävän paljon. Kun tietää, mitä lasten kasvattaminen vaatii ja paljonko se maksaa, ei hyvätuloisenkaan ole järkeä hankkia montaa lasta. Ja toisinpäin myös, eli monilapsinen perhe on harvoin hyvätuloinen. Eikä kaikilla suurperheillä.ole todellakaan pipareja leipovaa, askartelevaa kodinhengetäräitiä kotona vaan lapset on tulonlähde siinä kuin mikä tahansa muu pentutehtailukin. Muut ihmiset vaan maksaa tällaisen ihmispentutehtailun. Ja tämän tuloksia maksetaankin sitten vuosia erikoisopetuksena, lastenpsykiatrian menoina, rikostilastoissa, monen sukupolven soskumenoina.
Hedelmällisyys on yksi näkökulma. Se laskee merkittävästi naisen täytettyä 25v. Tämä on tarkoituskin, sillä ihmisten määrä on lisääntynyt hurjasti ja ensisynnyttäjien ikää on poliittisilla päätöksillä nostettu. Poliittiset päätöksen liittyvät mm. meritokratiaan, eli töitä ei saa jos ei ole koulutusta.
Tuet on toinen näkökulma. Mikäli ei saa töitä, on opportunistina pakko keksiä toimeentulo jollain toisella tapaa. Tekemällä lapsen saa joitain etuja, vaikka niitäkin heikennetään tarkoituksella.
Koulutus on kolmas näkökulma. Mitä koulutetumpi, sitä enemmän tajuaa miten hirveää lasten kasvattaminen on. Erityisesti siksi, että koulutetut hakevat elämäänsä kesto-orgasmia, johon ei millään sovi mikään uraan tai toimeentuloon vaikuttava tekijä.
Äiti on masennuksen, paniikkihäiriön tai kaksisuuntaisen (ja päihdeongelmien) takia kuntoutustuella tai sairaseläkkeellä. Isä on laitosmies tai muu vastaava tai työttömänä. Perheessä on viisi tai kuusi lasta, joista vähintään neljällä on oppimis- tai tarkkaavaisuushäiriö tai jollakin kehitysvamma (tai FAS). Eletään kädestä suuhun ja erilaisilla tuilla. Lisäksi perheessä on aina kaksi tai kolme aasin kokoista koiraa, kaksi kissaa ja kani tai hamsteri.
Vierailija kirjoitti:
Hedelmällisyys on yksi näkökulma. Se laskee merkittävästi naisen täytettyä 25v. Tämä on tarkoituskin, sillä ihmisten määrä on lisääntynyt hurjasti ja ensisynnyttäjien ikää on poliittisilla päätöksillä nostettu. Poliittiset päätöksen liittyvät mm. meritokratiaan, eli töitä ei saa jos ei ole koulutusta.
Tuet on toinen näkökulma. Mikäli ei saa töitä, on opportunistina pakko keksiä toimeentulo jollain toisella tapaa. Tekemällä lapsen saa joitain etuja, vaikka niitäkin heikennetään tarkoituksella.
Koulutus on kolmas näkökulma. Mitä koulutetumpi, sitä enemmän tajuaa miten hirveää lasten kasvattaminen on. Erityisesti siksi, että koulutetut hakevat elämäänsä kesto-orgasmia, johon ei millään sovi mikään uraan tai toimeentuloon vaikuttava tekijä.
Lisään tähän vielä neljännen näkökulman. Myös työttömät ja pitkäaikaissairaat kaipaavat elämäänsä sisältöä. Jotain jonka kautta voi integroitua yhteiskuntaan ja jonka voi kokea elämän tärkeimmäksi ja rakkaimmaksi asiaksi.
Elämänhallinta puuttuu. Ja se on toki osa tätä koko vyyhteä. Ei ole ollut elämänhallintaa aiemminkaan, koska lähtökohdat olleet huonot eikä ei ole opiskelu kiinnostanut tai onnistunut, päihteet on olleet mukana jo varhain teini-iässä, eka lapsi tehty teininä, on epäonnistuttu taloudenhallinnassa ja elämän suunnittelussa toistuvasti, tiettyjen ihmisten mielestä kun heille vaan tapahtuu koko ajan kaikenlaista (tullaan taas raskaaksi tai koulu jää kesken tai menee työpaikka alta poissaolojen takia tai tulee häätö tms.).
Hankkiihan eläimetkin pentuja, vaikka ovat usein älykkäämpiä, kuin mainitsemasi, eiks niii.
Harvan eläimen täytyy huolehtia jälkikasvustaan 18 vuotta.
Juuri näin joulunalla nämä kaiken maailman hyvänmielenkeräykset saavat lähinnä oksentamaan; miksi hyysätään ihmisiä, joilla on itsellään iso osa siinä, että asiat ovat huonosti? Hometalot ja tulipalot ja onnettomuudet ovat vähän eri asia; mutta nekin on helpompi hanskata jos lapsia on 2 tai vähemmän ja perheessä on kaksi palkansaajaa. Pitäisi osata aina varautua pahimpaan ja elää se mukaan
On vain kolmenlaisia vanhempia:
niitä, jotka yrittää rajoittaa lapsilukuaan
niitä, jotka ei yritä
ja
niitä, jotka yrittää jollain hoidoilla ja adoptioilla saada lapsia.
Vain viimeisistä voi sanoa, että lasten saaminen on millään tavalla hankkimista.
Mikä ihmisiä riivaa, kun on aina vaan pakko jauhaa lasten
- hankkimisesta - ?
Kuulostaako se niin pahalta, käskeä muita rajoittamaan lapsilukuaan.?
Pelkurit!
Jos on tollanen natsi, että haluaa määräillä, montako lasta saa kellekin ja mihinkin perheeseen syntyä, niin pitää sitten avoimesti sanoa se just silleen mitä oikeasti tarkoittaa.
Vai sekö siinä tuntuukin pahalta, että itse rajoittaa lapsilukuaan? Eikö se olekaan mukavankuuloista?
Siis hienosti nyt puhutaan asiasta ( joka ei toisaalta kellekään kuulu) ja kuitenkin täytyy provokatiivisesti niputtaa yhteen kaikki lapsiperheet.
Ps. Lapsilisien takia ei kukaan lapsia tee, kuten kukaan ei jää työttömäksi tttukien takia.
Sehän on hyvää bisnestä. Yksinhuoltaja tienaa lapsilla paljon enemmän kuin duunarinpalkalla tienaisi töistä. Eikä tarvitse käydä töissä tai pelätä töiden loppumista. Lapsista on varmat tulot ainakin 18v.
Lapsilisä pitäisi olla vain erikoistilanteessa ja hankalan anomisprosessin jälkeen mahdollinen kolmannelle ja siitä eteenpäin lapsimäärälle. Ehkä se saisi ihmisiä ajattelemaan ja suunnittelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hedelmällisyys on yksi näkökulma. Se laskee merkittävästi naisen täytettyä 25v. Tämä on tarkoituskin, sillä ihmisten määrä on lisääntynyt hurjasti ja ensisynnyttäjien ikää on poliittisilla päätöksillä nostettu. Poliittiset päätöksen liittyvät mm. meritokratiaan, eli töitä ei saa jos ei ole koulutusta.
Tuet on toinen näkökulma. Mikäli ei saa töitä, on opportunistina pakko keksiä toimeentulo jollain toisella tapaa. Tekemällä lapsen saa joitain etuja, vaikka niitäkin heikennetään tarkoituksella.
Koulutus on kolmas näkökulma. Mitä koulutetumpi, sitä enemmän tajuaa miten hirveää lasten kasvattaminen on. Erityisesti siksi, että koulutetut hakevat elämäänsä kesto-orgasmia, johon ei millään sovi mikään uraan tai toimeentuloon vaikuttava tekijä.
Lisään tähän vielä neljännen näkökulman. Myös työttömät ja pitkäaikaissairaat kaipaavat elämäänsä sisältöä. Jotain jonka kautta voi integroitua yhteiskuntaan ja jonka voi kokea elämän tärkeimmäksi ja rakkaimmaksi asiaksi.
Kaikkihan nyt kaikkea haluavat, mutta jos ei ole varaa ja kykyä kasvattaa lapsia, niin ei niitä silloin tehdä vaikka kuinka itsekkäästi haluaisi kaikkea. Minä minä minä
Tuttavalla on neljä lasta ja nuorimman hoitovapaan päättyessä täyttää itse 30. Ei ole peruskoulun jälkeen mitään koulutusta eikä ole tehnyt päivääkään palkkatöitä. Sossun ja Kelan rahoilla elättää siis itsensä, lapsensa ja sen eläinkatraansa johon kuuluu koiria, kissoja ja jyrsijöitä.
lapsen teko pitää olla tunnesidonnaista, ei järkiperäistä. Lapsen kasvatuksen paras väline on rakkaus. Pelkästään toimeentulo (raha) ei ole hyvä kasvattaja. Ilman rakkautta kasvaa kuspäisiä ihmisiä.
Etelän-Suomen Sanomissa oli eilen juttu, kun Leijonat ovat käyneet jakamassa ruokapaketteja ja vastaanottamassa jutussa oli tietenkin työtön nainen, jolla neljä lasta ja viides tulos ja mies lomautettuna talvet. Yllättäen juuri ne monilapsiset vanhemmat ovat niitä työttömiä ja heillä taitaa muutenkin olla tuo elämänhallinta hieman hukassa.
Näyttää siltä että asenteidesi ja avuttoman käsityskykysi takia olet pakosta antava lapsellesi huonon lapsuuden. Onneksi hänelle on olemassa julkisella sektorilla halpa psykiatrinen ohjaus.