Lue keskustelun säännöt.
Miksi kouluttamattomat, työttömät, pitkäaikaissairaat jne hankkii monta lasta?
21.12.2017 |
En ymmärrä että lapsia on enemmän kuin 2 missään perheessä (poislukien yllärimonikot) ja varsinkaan näitä "olen viimeisimmlläni raskaana ja 4. lapsi tulossa, miehellä on vain hanttihommia/keikkaa silloin tällöin" tai pahimmassa tapauksessa kenelläkään perheessä ei ole työpaikkaa eikä koulutusta. Miksi hankitaan iso perhe? Eikö nyt järki kerro että perheen elättäminen maksaa paljon, valtavasti ja aina enemmän kuin mitä kuvittelisi? Kuka haluaa antaa lapsilleen kurjan lapsuuden? Vaikka olisi nyt kuinka hyväpalkkainen työ, sekin voi mennä alta pois --> missään tilanteessa ei ole järkeä hankkia montaa lasta, yksikin riittää ihan hyvin jos on pakko lisääntyä.
En vaan käsitä.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
#14
Sanon edeltävän ollen silti samaa mieltä siitä, että lasten määrä on kaikista suurin perheen kustannuksiin vaikuttavista asioista.
Ja edelleen olen sitä mieltä, että kaikki tuet voi poistaa.
Itse en alistuisi hetkeksikään kuuntelemaan tällaista sosiopaattista syyttelyä ja paskanjauhantaa lasten määrästä.
Siksi en elä muiden rahoilla, enkä kerjää ympäri kyliä. Hyväsydämiset ihmiset kyllä ymmärtävät tukea monilapsisia perheitä ihan itsestään; sellaisia emme valitettavasti satu tuntemaan. Onneksi meitä on kaksi vanhempaa.
Ei monen lapsen isä ja äiti voi vaan olla tekemättä työtä. Mielestäni arvostelua voi kohdistaa siihen, se on todellinen ongelma. Lasten määrään puuttuminen on käsittämätön ihmisarvoa alentava, mistään mitään ymmärtämättömien epärehellisien ja tekopyhien junttinatsisikojen mölinä.
Hyväsydämisyys ei yksistään riitä. Pitää olla varaakin tukea. Mä avustan lapsiperheitä, mutta en koskaan suurperheitä, koska en avusta itseäni varakkaampia. Sitten, jos mulla joskus on niin paljon rahaa, että voisin hankkia enemmän kuin kaksi lasta, voin harkita avustavani suurperheitäkin.
Tietysti varojen mukaan.
Ja tavallaan ajattelenkin, että esim. me ollaan varakkaampia (kuusi lasta) surkeassa mamulähiövuokrakämpässämme kaikkine puutteinemme, kuin joku yksilapsinen perhe omakotitalossaan. Ymmärräthän ; ei heillä olisi varaa, jos eivät olisi pihistelleen lasten määrässä. !
Mutta en minä silti avusta rahallisesti köyhiäkään esim. yksinasuvia lähimmäisiämme, koska heillä kuitenkin poikkeuksetta on se parempi elintaso kuin meillä.
Jotain suurperheitä olen avustanut varojen mukaan, koska heillä todella on tarve tukeen, ja minusta on väärin ja täysin moraalitonta käytännössä laskea lapset varallisuudeksi eikä ihmisiksi, lähinnä pitää ihmetellä miten joku ihminen voi olla niin vihan vallassa, että niin tekisi.. ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
#14
Sanon edeltävän ollen silti samaa mieltä siitä, että lasten määrä on kaikista suurin perheen kustannuksiin vaikuttavista asioista.
Ja edelleen olen sitä mieltä, että kaikki tuet voi poistaa.
Itse en alistuisi hetkeksikään kuuntelemaan tällaista sosiopaattista syyttelyä ja paskanjauhantaa lasten määrästä.
Siksi en elä muiden rahoilla, enkä kerjää ympäri kyliä. Hyväsydämiset ihmiset kyllä ymmärtävät tukea monilapsisia perheitä ihan itsestään; sellaisia emme valitettavasti satu tuntemaan. Onneksi meitä on kaksi vanhempaa.
Ei monen lapsen isä ja äiti voi vaan olla tekemättä työtä. Mielestäni arvostelua voi kohdistaa siihen, se on todellinen ongelma. Lasten määrään puuttuminen on käsittämätön ihmisarvoa alentava, mistään mitään ymmärtämättömien epärehellisien ja tekopyhien junttinatsisikojen mölinä.
Hyväsydämisyys ei yksistään riitä. Pitää olla varaakin tukea. Mä avustan lapsiperheitä, mutta en koskaan suurperheitä, koska en avusta itseäni varakkaampia. Sitten, jos mulla joskus on niin paljon rahaa, että voisin hankkia enemmän kuin kaksi lasta, voin harkita avustavani suurperheitäkin.
Tietysti varojen mukaan.
Ja tavallaan ajattelenkin, että esim. me ollaan varakkaampia (kuusi lasta) surkeassa mamulähiövuokrakämpässämme kaikkine puutteinemme, kuin joku yksilapsinen perhe omakotitalossaan. Ymmärräthän ; ei heillä olisi varaa, jos eivät olisi pihistelleen lasten määrässä. !Mutta en minä silti avusta rahallisesti köyhiäkään esim. yksinasuvia lähimmäisiämme, koska heillä kuitenkin poikkeuksetta on se parempi elintaso kuin meillä.
Jotain suurperheitä olen avustanut varojen mukaan, koska heillä todella on tarve tukeen, ja minusta on väärin ja täysin moraalitonta käytännössä laskea lapset varallisuudeksi eikä ihmisiksi, lähinnä pitää ihmetellä miten joku ihminen voi olla niin vihan vallassa, että niin tekisi.. ?
Ymmärrän oikein hyvin. Siksipä avustankin vain "surkeissa mamulähiövuokrakämpissä" asuvia 1-2 lapsen perheitä. Heillä kun ei edes lapsilukua pienentämällä olisi ollut mahdollisuutta omakotitaloon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hedelmällisyys on yksi näkökulma. Se laskee merkittävästi naisen täytettyä 25v. Tämä on tarkoituskin, sillä ihmisten määrä on lisääntynyt hurjasti ja ensisynnyttäjien ikää on poliittisilla päätöksillä nostettu. Poliittiset päätöksen liittyvät mm. meritokratiaan, eli töitä ei saa jos ei ole koulutusta.
Tuet on toinen näkökulma. Mikäli ei saa töitä, on opportunistina pakko keksiä toimeentulo jollain toisella tapaa. Tekemällä lapsen saa joitain etuja, vaikka niitäkin heikennetään tarkoituksella.
Koulutus on kolmas näkökulma. Mitä koulutetumpi, sitä enemmän tajuaa miten hirveää lasten kasvattaminen on. Erityisesti siksi, että koulutetut hakevat elämäänsä kesto-orgasmia, johon ei millään sovi mikään uraan tai toimeentuloon vaikuttava tekijä.
Lisään tähän vielä neljännen näkökulman. Myös työttömät ja pitkäaikaissairaat kaipaavat elämäänsä sisältöä. Jotain jonka kautta voi integroitua yhteiskuntaan ja jonka voi kokea elämän tärkeimmäksi ja rakkaimmaksi asiaksi.
Kaikkihan nyt kaikkea haluavat, mutta jos ei ole varaa ja kykyä kasvattaa lapsia, niin ei niitä silloin tehdä vaikka kuinka itsekkäästi haluaisi kaikkea. Minä minä minä
Niin, en ottanutkaan kantaa vaan lähinnä esitin oman päätelmäni. Minustakin olisi hyvä, että ihmiset miettisivät tarkemmin minkälaiseen elämäntilanteeseen lapsia tehdään. Mutta työssäni lastensuojelussa kohtaan näitä perheitä paljon ja ymmärrän kyllä vanhempia. Useimmilla hestä ei oikeasti ole mitään mahdollisuuksia tai voimavaroja selviytyä esimerkiksi työelämässä. Lapsia on helpompi tehdä kuin päästä pitkäaikaistyöttömyydestä tai sairaseläkkeeltä takaisin työelämään muiden "menestyneiden" ihmisten joukkoon.
Minä en ymmärrä. Jos ei ole minkäänlaista mahdollisuutta saada kiinni työelämästä, niin miksi niitä lapsia pitää tehdä? Kai se itsetuntoa sitten kohottaa, mutta millaiset eväät elämään se lapsi oikein saa? Rakkaus ei ikävä kyllä oikeassa elämässä aina riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hedelmällisyys on yksi näkökulma. Se laskee merkittävästi naisen täytettyä 25v. Tämä on tarkoituskin, sillä ihmisten määrä on lisääntynyt hurjasti ja ensisynnyttäjien ikää on poliittisilla päätöksillä nostettu. Poliittiset päätöksen liittyvät mm. meritokratiaan, eli töitä ei saa jos ei ole koulutusta.
Tuet on toinen näkökulma. Mikäli ei saa töitä, on opportunistina pakko keksiä toimeentulo jollain toisella tapaa. Tekemällä lapsen saa joitain etuja, vaikka niitäkin heikennetään tarkoituksella.
Koulutus on kolmas näkökulma. Mitä koulutetumpi, sitä enemmän tajuaa miten hirveää lasten kasvattaminen on. Erityisesti siksi, että koulutetut hakevat elämäänsä kesto-orgasmia, johon ei millään sovi mikään uraan tai toimeentuloon vaikuttava tekijä.
Lisään tähän vielä neljännen näkökulman. Myös työttömät ja pitkäaikaissairaat kaipaavat elämäänsä sisältöä. Jotain jonka kautta voi integroitua yhteiskuntaan ja jonka voi kokea elämän tärkeimmäksi ja rakkaimmaksi asiaksi.
Kaikkihan nyt kaikkea haluavat, mutta jos ei ole varaa ja kykyä kasvattaa lapsia, niin ei niitä silloin tehdä vaikka kuinka itsekkäästi haluaisi kaikkea. Minä minä minä
Niin, en ottanutkaan kantaa vaan lähinnä esitin oman päätelmäni. Minustakin olisi hyvä, että ihmiset miettisivät tarkemmin minkälaiseen elämäntilanteeseen lapsia tehdään. Mutta työssäni lastensuojelussa kohtaan näitä perheitä paljon ja ymmärrän kyllä vanhempia. Useimmilla hestä ei oikeasti ole mitään mahdollisuuksia tai voimavaroja selviytyä esimerkiksi työelämässä. Lapsia on helpompi tehdä kuin päästä pitkäaikaistyöttömyydestä tai sairaseläkkeeltä takaisin työelämään muiden "menestyneiden" ihmisten joukkoon.
Minä en ymmärrä. Jos ei ole minkäänlaista mahdollisuutta saada kiinni työelämästä, niin miksi niitä lapsia pitää tehdä? Kai se itsetuntoa sitten kohottaa, mutta millaiset eväät elämään se lapsi oikein saa? Rakkaus ei ikävä kyllä oikeassa elämässä aina riitä.
Kyllä minä ainakin ymmärrän. Jos ei pääse työelämään, koulut on jäänyt niin ehkä ihminen kuitenkaan halua luopua kaikesta elämässä mikä tuo sisältöä ja istua vaan kotona odottamassa kuolemaa. Ja rakkaudella pääsee aika pitkälle. Harmi vaan kun osa ihmisistä ei ajattele näin vaan on sekä fyysisesti että emotionaalisesti huonot voimavarat ja olosuhteet kasvattaa lasta.
Näissä harmittaa se, että tietysti lapset jatkaa samaa touhua :(. Eli ei voi puhua kuinka olisi hyvästä että joku edes tekee uusia veronmaksajia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää sitten taas niputtako kaikkia tippuneita tähän samaan kastiin! On myös meitä, joilla on vain yksi tai kaksi lasta. Väsyttää, että muakin haukutaan noihin samoihin asioihin vedoten.
Minusta on ihan ok, että kaikki lapsensa kasvattamaan kykenevät hankkivat lapsen tai kaksi. Sen päälle tulevat lapset ovat hulluutta, jos ei itse kykene omalla työllään maksamaan lastensa elämää.
Lisäksi minäkin ihmettelen sitä, että näillä moniongelmaperheillä on viisi kissaa tai tiibetinspanielia tms. jaloissa vielä pyörimässä. Jos rahaa ei riitä perheen elättämiseen, pitäisi ymmärtää jättää "valinnaiset" perheenlisäykset pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi tuttavani on tälläinen. En tiedä mikä hän on koulutukseltaan ja töitä ei nyt ainakaan tee. Lapsia on pitänyt vääntää kuitenkin neljä. Erosi lasten isästäkin ja fb täyttyy exän haukkumisesta. Exkin taitaa olla nykyään työtön. Piti se neljäskin lapsi hankkia vaikka liitossaan meni jo silloin huonosti.. Huvitan joskus itseäni etsimällä ryhmän missä tuo nainen on käynyt kerjäämässä millon mihinkin tapahtumaan lipun. Esim hehkutti saaneensa eräälle keikalle lipun, etsin kyseisin keikan ryhmän ja sieltähän se löytyi ruinaamasta lippuja ::D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harvan eläimen täytyy huolehtia jälkikasvustaan 18 vuotta.
Juuri näin joulunalla nämä kaiken maailman hyvänmielenkeräykset saavat lähinnä oksentamaan; miksi hyysätään ihmisiä, joilla on itsellään iso osa siinä, että asiat ovat huonosti? Hometalot ja tulipalot ja onnettomuudet ovat vähän eri asia; mutta nekin on helpompi hanskata jos lapsia on 2 tai vähemmän ja perheessä on kaksi palkansaajaa. Pitäisi osata aina varautua pahimpaan ja elää se mukaan
Minä annan rahaa näihin keräyksiin sen takia että lapset ovat syyttömiä vanhempiensa huonoihin valintoihin. Jos edes yhden päivän vuodessa lapsella voisi olla päivä jolloin vanhemmat eivät ole stressaantuneita ja valita vaan. Vielä kun voisi valita että rahat menee raittiille perheelle, mutta se ei valitettavasti ole mahdollista.
Ja samalla opetetaan taas yksi uusi sukupolvi siihen että joku muu auttaa ja hoitaa ja hommaa lahjoja. Lapset ovat syyttömiä mutta vanhemmat eivät ole monessa tapauksessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
#14
Sanon edeltävän ollen silti samaa mieltä siitä, että lasten määrä on kaikista suurin perheen kustannuksiin vaikuttavista asioista.
Ja edelleen olen sitä mieltä, että kaikki tuet voi poistaa.
Itse en alistuisi hetkeksikään kuuntelemaan tällaista sosiopaattista syyttelyä ja paskanjauhantaa lasten määrästä.
Siksi en elä muiden rahoilla, enkä kerjää ympäri kyliä. Hyväsydämiset ihmiset kyllä ymmärtävät tukea monilapsisia perheitä ihan itsestään; sellaisia emme valitettavasti satu tuntemaan. Onneksi meitä on kaksi vanhempaa.
Ei monen lapsen isä ja äiti voi vaan olla tekemättä työtä. Mielestäni arvostelua voi kohdistaa siihen, se on todellinen ongelma. Lasten määrään puuttuminen on käsittämätön ihmisarvoa alentava, mistään mitään ymmärtämättömien epärehellisien ja tekopyhien junttinatsisikojen mölinä.
Hyväsydämisyys ei yksistään riitä. Pitää olla varaakin tukea. Mä avustan lapsiperheitä, mutta en koskaan suurperheitä, koska en avusta itseäni varakkaampia. Sitten, jos mulla joskus on niin paljon rahaa, että voisin hankkia enemmän kuin kaksi lasta, voin harkita avustavani suurperheitäkin.
Tietysti varojen mukaan.
Ja tavallaan ajattelenkin, että esim. me ollaan varakkaampia (kuusi lasta) surkeassa mamulähiövuokrakämpässämme kaikkine puutteinemme, kuin joku yksilapsinen perhe omakotitalossaan. Ymmärräthän ; ei heillä olisi varaa, jos eivät olisi pihistelleen lasten määrässä. !Mutta en minä silti avusta rahallisesti köyhiäkään esim. yksinasuvia lähimmäisiämme, koska heillä kuitenkin poikkeuksetta on se parempi elintaso kuin meillä.
Jotain suurperheitä olen avustanut varojen mukaan, koska heillä todella on tarve tukeen, ja minusta on väärin ja täysin moraalitonta käytännössä laskea lapset varallisuudeksi eikä ihmisiksi, lähinnä pitää ihmetellä miten joku ihminen voi olla niin vihan vallassa, että niin tekisi.. ?
Ymmärrän oikein hyvin. Siksipä avustankin vain "surkeissa mamulähiövuokrakämpissä" asuvia 1-2 lapsen perheitä. Heillä kun ei edes lapsilukua pienentämällä olisi ollut mahdollisuutta omakotitaloon.
OK! Tee toki niin! Ei se minua loukkaa ollenkaan! :)
Vähävaraisilla on usein enemmän lapsia, se on tullut huomattua. Mieheni suku on pääosin korkeasti koulutettua. Heillä lapsimäärät ovat kohtuulliset (max 2 lasta per perhe). He ovat myös lisääntyneet "myöhään", vasta päälle kolmekymppisinä.
Minä tulen sen sijaan aika köyhästä perheestä. Äitini sai minut 18-vuotiaana ja jätti koulut kesken. Minulla on 4 sisarusta. Tätini on työtön ja hänellä on 5 lasta. Setäni on käynyt vain peruskoulun, hänellä on 4 lasta. Vaikka itse olen "vain lähihoitaja", niin en aio tehdä enempää lapsia tähän maailmaan. Yksi lapsi riittää minulle ja miehelleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
#14
Sanon edeltävän ollen silti samaa mieltä siitä, että lasten määrä on kaikista suurin perheen kustannuksiin vaikuttavista asioista.
Ja edelleen olen sitä mieltä, että kaikki tuet voi poistaa.
Itse en alistuisi hetkeksikään kuuntelemaan tällaista sosiopaattista syyttelyä ja paskanjauhantaa lasten määrästä.
Siksi en elä muiden rahoilla, enkä kerjää ympäri kyliä. Hyväsydämiset ihmiset kyllä ymmärtävät tukea monilapsisia perheitä ihan itsestään; sellaisia emme valitettavasti satu tuntemaan. Onneksi meitä on kaksi vanhempaa.
Ei monen lapsen isä ja äiti voi vaan olla tekemättä työtä. Mielestäni arvostelua voi kohdistaa siihen, se on todellinen ongelma. Lasten määrään puuttuminen on käsittämätön ihmisarvoa alentava, mistään mitään ymmärtämättömien epärehellisien ja tekopyhien junttinatsisikojen mölinä.
Hyväsydämisyys ei yksistään riitä. Pitää olla varaakin tukea. Mä avustan lapsiperheitä, mutta en koskaan suurperheitä, koska en avusta itseäni varakkaampia. Sitten, jos mulla joskus on niin paljon rahaa, että voisin hankkia enemmän kuin kaksi lasta, voin harkita avustavani suurperheitäkin.
Tietysti varojen mukaan.
Ja tavallaan ajattelenkin, että esim. me ollaan varakkaampia (kuusi lasta) surkeassa mamulähiövuokrakämpässämme kaikkine puutteinemme, kuin joku yksilapsinen perhe omakotitalossaan. Ymmärräthän ; ei heillä olisi varaa, jos eivät olisi pihistelleen lasten määrässä. !Mutta en minä silti avusta rahallisesti köyhiäkään esim. yksinasuvia lähimmäisiämme, koska heillä kuitenkin poikkeuksetta on se parempi elintaso kuin meillä.
Jotain suurperheitä olen avustanut varojen mukaan, koska heillä todella on tarve tukeen, ja minusta on väärin ja täysin moraalitonta käytännössä laskea lapset varallisuudeksi eikä ihmisiksi, lähinnä pitää ihmetellä miten joku ihminen voi olla niin vihan vallassa, että niin tekisi.. ?
Ymmärrän oikein hyvin. Siksipä avustankin vain "surkeissa mamulähiövuokrakämpissä" asuvia 1-2 lapsen perheitä. Heillä kun ei edes lapsilukua pienentämällä olisi ollut mahdollisuutta omakotitaloon.
OK! Tee toki niin! Ei se minua loukkaa ollenkaan! :)
Ei sen ollut tarkoituskaan loukata :) Sinä avustat suurperheitä ja minä pieniä perheitä ja lapsettomia/sinkkuja. Useinhan on helpompaakin avustaa sellaista, jonka tilanteeseen pystyy samaistumaan. Mä en edes osaisi ostaa jollekin 8 henkiselle perheelle kolmen viikon ruokia, koska ei ole hajuakaan, paljonko ruokaa tarvittaisiin. Kahden hengen talouteen taas tiedän oikein mainiosti, paljonko kolmessa viikossa kuluu ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Etelän-Suomen Sanomissa oli eilen juttu, kun Leijonat ovat käyneet jakamassa ruokapaketteja ja vastaanottamassa jutussa oli tietenkin työtön nainen, jolla neljä lasta ja viides tulos ja mies lomautettuna talvet. Yllättäen juuri ne monilapsiset vanhemmat ovat niitä työttömiä ja heillä taitaa muutenkin olla tuo elämänhallinta hieman hukassa.
Ei vaan heillä elämänhallinta on täydellistä. Veronmaksajat elättävät heidät sänkyynsä, joten kyllä uutta elätettävää sikiää, kun ei ole parempaakaan tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hedelmällisyys on yksi näkökulma. Se laskee merkittävästi naisen täytettyä 25v. Tämä on tarkoituskin, sillä ihmisten määrä on lisääntynyt hurjasti ja ensisynnyttäjien ikää on poliittisilla päätöksillä nostettu. Poliittiset päätöksen liittyvät mm. meritokratiaan, eli töitä ei saa jos ei ole koulutusta.
Tuet on toinen näkökulma. Mikäli ei saa töitä, on opportunistina pakko keksiä toimeentulo jollain toisella tapaa. Tekemällä lapsen saa joitain etuja, vaikka niitäkin heikennetään tarkoituksella.
Koulutus on kolmas näkökulma. Mitä koulutetumpi, sitä enemmän tajuaa miten hirveää lasten kasvattaminen on. Erityisesti siksi, että koulutetut hakevat elämäänsä kesto-orgasmia, johon ei millään sovi mikään uraan tai toimeentuloon vaikuttava tekijä.
Lisään tähän vielä neljännen näkökulman. Myös työttömät ja pitkäaikaissairaat kaipaavat elämäänsä sisältöä. Jotain jonka kautta voi integroitua yhteiskuntaan ja jonka voi kokea elämän tärkeimmäksi ja rakkaimmaksi asiaksi.
Kaikkihan nyt kaikkea haluavat, mutta jos ei ole varaa ja kykyä kasvattaa lapsia, niin ei niitä silloin tehdä vaikka kuinka itsekkäästi haluaisi kaikkea. Minä minä minä
Niin, en ottanutkaan kantaa vaan lähinnä esitin oman päätelmäni. Minustakin olisi hyvä, että ihmiset miettisivät tarkemmin minkälaiseen elämäntilanteeseen lapsia tehdään. Mutta työssäni lastensuojelussa kohtaan näitä perheitä paljon ja ymmärrän kyllä vanhempia. Useimmilla hestä ei oikeasti ole mitään mahdollisuuksia tai voimavaroja selviytyä esimerkiksi työelämässä. Lapsia on helpompi tehdä kuin päästä pitkäaikaistyöttömyydestä tai sairaseläkkeeltä takaisin työelämään muiden "menestyneiden" ihmisten joukkoon.
Minä en ymmärrä. Jos ei ole minkäänlaista mahdollisuutta saada kiinni työelämästä, niin miksi niitä lapsia pitää tehdä? Kai se itsetuntoa sitten kohottaa, mutta millaiset eväät elämään se lapsi oikein saa? Rakkaus ei ikävä kyllä oikeassa elämässä aina riitä.
Kyllä minä ainakin ymmärrän. Jos ei pääse työelämään, koulut on jäänyt niin ehkä ihminen kuitenkaan halua luopua kaikesta elämässä mikä tuo sisältöä ja istua vaan kotona odottamassa kuolemaa. Ja rakkaudella pääsee aika pitkälle. Harmi vaan kun osa ihmisistä ei ajattele näin vaan on sekä fyysisesti että emotionaalisesti huonot voimavarat ja olosuhteet kasvattaa lasta.
No minä en ymmärrä. En vaikka asiaa pyörittelisi miten päin. Lapsen hankkiminen sellaisiin olosuhteisiin on aivan pohjattoman itsekästä ja vastuutonta. Varmasti (pääasiassa) jokainen vanhempi rakastaa lastaan, mutta harvemmin näiden Ap:n aloituksessa kuvaamien perheiden kasvattien elämänpolut ovat kovin menestyksekkäitä rakkaudesta riippumatta. On huonoa koulumenestystä, koulupudokkuuttakin, vääränlaisia kaveriporukoita, väkivaltaa kotona, koulussa ja vapaa-ajalla, päihderiippuvuutta, huostaanottoja, lastenkoteja, teiniraskauksia, varastelua, mielenterveysongelmia jne. On todella naiivia kuvitella, että 2010-luvun suorituskeskeisessä ja meritologisessa yhteiskunnassa pelkkä rakkaus riittäisi turvaamaan lapsen tulevaisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan ok, että kaikki lapsensa kasvattamaan kykenevät hankkivat lapsen tai kaksi. Sen päälle tulevat lapset ovat hulluutta, jos ei itse kykene omalla työllään maksamaan lastensa elämää.
Lisäksi minäkin ihmettelen sitä, että näillä moniongelmaperheillä on viisi kissaa tai tiibetinspanielia tms. jaloissa vielä pyörimässä. Jos rahaa ei riitä perheen elättämiseen, pitäisi ymmärtää jättää "valinnaiset" perheenlisäykset pois.
Olen täysin samaa mieltä! Huokaan aina syvään, kun näen jossain Facebook-ryhmässä tämäntyylisen aloituksen: "Kaipaamme ruoka- ja vaateapua. Perheeseen kuuluu minä (masentunut sairaseläkeläinen), mies, lapset 9kk, 2v, 4v, 5v ja 13v sekä kaksi koiraa, neljä kissaa ja kani. Myös kissanhiekasta ja elukoiden tarvikkeista puute." eikä tuollaiset avunpyynnöt ole edes harvinaisia tietyissä ryhmissä.
Jos ei kykene omia saati sitten lasten tarpeita kustantamaan, niin miksi pitää hankkia vielä joku eläintarha kotiin? Olen varmaan hirveä ihminen, mutta multa ei heru yhtään sympatiaa suurperheille, jotka ovat itse aiheuttaneet tilanteensa. Eläimistä pitää luopua, jos niiden hoitoon ei ole varaa. Monet perheet kuitenkin perustelevat, että "eläimetkin ovat perheenjäseniä eikä niistä luopuminen ole vaihtoehto". Jaaha.
Teen töitä erityislasten kanssa ja kyllähän tuo totta on, että nykyään sellaiset ihmiset, jotka olisi pakkosteriloitu muutama vuosikymmen sitten, voivat hyvinkin tehdä 7-10 lasta. Hyvin heikoilla eväillä ja taidoilla, voisivat jotenkuten pärjätä yhden kanssa tuettuna, mutta ei suurperheen vanhempana.
Lapsilla on likaiset resuiset vaatteet, masentunut, apaattinen vanhempi, mutta huostaanoton kriteerit eivät ehkä vielä ihan täyty. Tukitoimia annetaan, nämä tukitoimet kustantavat tietenkin veronmaksajat. Lapset eivät saa mallia työssäkäynnistä, huomaavat kyllä, että ei heistä ole pidetty sillä tavalla huolta kuin kuuluisi. Häpeävät itseään, perhettään, kaikkea. Lapset ovat kateellisia sellaisten perheiden lapsille, joista pidetään hyvää huolta. Hyvin usein koulukiusauksen syy on kateus. Ei kadehdita välttämättä rahaa, vaan toisen perheen vanhemman rakkautta ja huolenpitoa, järjestettyjä harrastuksia ja vaikka synttäreitä.
Lapsilisän maksuperusteet ihan erilaisiksi, ekasta vaikka 500 euroa ja tokasta 100 euroa. Kolmannesta ja neljännestä ei mitään. Viidennen jälkeen ei maksettaisi enää yhtään mitään yhdestäkään lapsesta. Ja nämä laskettaisiin molemmista vanhemmista, kukaan ei voisi rynnätä perustamaan uusiperhettä, niin että muut maksavat viulut. + tietty lastensuojelumerkintä tarkoittaisi, että lapsilisiä ei enää maksettaisi - tai ne pitäisi käydä anomassa erikseen. Tavallaan muuttuisi lapsilisästä hyvin hoidetun vanhemmuuden lisäksi.
Ja aika monet kollegani ovat suurinpiirtein samoilla linjoilla tästä yhteiskunnan maksupolitiikasta.
Vierailija kirjoitti:
On vain kolmenlaisia vanhempia:
niitä, jotka yrittää rajoittaa lapsilukuaan
niitä, jotka ei yritä
ja
niitä, jotka yrittää jollain hoidoilla ja adoptioilla saada lapsia.
Vain viimeisistä voi sanoa, että lasten saaminen on millään tavalla hankkimista.
Mikä ihmisiä riivaa, kun on aina vaan pakko jauhaa lasten
- hankkimisesta - ?
Kuulostaako se niin pahalta, käskeä muita rajoittamaan lapsilukuaan.?
Pelkurit!
Jos on tollanen natsi, että haluaa määräillä, montako lasta saa kellekin ja mihinkin perheeseen syntyä, niin pitää sitten avoimesti sanoa se just silleen mitä oikeasti tarkoittaa.
Vai sekö siinä tuntuukin pahalta, että itse rajoittaa lapsilukuaan? Eikö se olekaan mukavankuuloista?
Jos totuus on se ettei joku hankkisi montaa lasta, jos valtiolta ei saisi tuke, sillon pitäisi jättää lapsi hankkimatta. Mutta, jos hankkisi sen lapsen muutenkin, koska on siihen varaa, voi sen hyvällä omallatunnolla hankkia.
Kehitysmaissa lapsia annetaan adoptioon sen takia ettei vanhemmilla ole varaa holtittoman sekstailun tulokseen. Kumpi olisi parempi: Jättää lapsi hankkimatta vai hankkia se ja antaa adoptioon?
Millainen vanhempi hankkii lapsen, joka voi joutua adoptoitavaksi pois vasten tahtoa...
59 jatkaa ja jos kerta yhteiskunta maksaa esim. lapsilisät sillä on oikeus määritellä, että millä perustein ne maksetaan. Jos haluat lapsilisää niin vähintään toisen asteen tutkinto suoritettuna ja 2 vuotta työkokemusta (osallistumista verojen maksuun.) tai jos ei koulu maita niin esim. 3-5 vuotta verojenmaksua eli työntekoa ennenkuin tulee lapsilisäoikeus.
Asuntojen vuokrat ovat korkeita pääkaupunkiseudulla osittain asumistuen vuoksi, miksi pitää asua kalliilla paikalla työpaikkojen läheisyydessä, jos ei ole käynyt töissä moneen vuoteen? Maaseudulla on paljon tyhjiä asuntoja, jotka voitaisiin osoittaa työssäkäymättömille. Taas periaatteella, koska et itse maksa et myöskään valitse, missä asut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hedelmällisyys on yksi näkökulma. Se laskee merkittävästi naisen täytettyä 25v. Tämä on tarkoituskin, sillä ihmisten määrä on lisääntynyt hurjasti ja ensisynnyttäjien ikää on poliittisilla päätöksillä nostettu. Poliittiset päätöksen liittyvät mm. meritokratiaan, eli töitä ei saa jos ei ole koulutusta.
Tuet on toinen näkökulma. Mikäli ei saa töitä, on opportunistina pakko keksiä toimeentulo jollain toisella tapaa. Tekemällä lapsen saa joitain etuja, vaikka niitäkin heikennetään tarkoituksella.
Koulutus on kolmas näkökulma. Mitä koulutetumpi, sitä enemmän tajuaa miten hirveää lasten kasvattaminen on. Erityisesti siksi, että koulutetut hakevat elämäänsä kesto-orgasmia, johon ei millään sovi mikään uraan tai toimeentuloon vaikuttava tekijä.
Lisään tähän vielä neljännen näkökulman. Myös työttömät ja pitkäaikaissairaat kaipaavat elämäänsä sisältöä. Jotain jonka kautta voi integroitua yhteiskuntaan ja jonka voi kokea elämän tärkeimmäksi ja rakkaimmaksi asiaksi.
Kaikkihan nyt kaikkea haluavat, mutta jos ei ole varaa ja kykyä kasvattaa lapsia, niin ei niitä silloin tehdä vaikka kuinka itsekkäästi haluaisi kaikkea. Minä minä minä
Niin, en ottanutkaan kantaa vaan lähinnä esitin oman päätelmäni. Minustakin olisi hyvä, että ihmiset miettisivät tarkemmin minkälaiseen elämäntilanteeseen lapsia tehdään. Mutta työssäni lastensuojelussa kohtaan näitä perheitä paljon ja ymmärrän kyllä vanhempia. Useimmilla hestä ei oikeasti ole mitään mahdollisuuksia tai voimavaroja selviytyä esimerkiksi työelämässä. Lapsia on helpompi tehdä kuin päästä pitkäaikaistyöttömyydestä tai sairaseläkkeeltä takaisin työelämään muiden "menestyneiden" ihmisten joukkoon.
Minä en ymmärrä. Jos ei ole minkäänlaista mahdollisuutta saada kiinni työelämästä, niin miksi niitä lapsia pitää tehdä? Kai se itsetuntoa sitten kohottaa, mutta millaiset eväät elämään se lapsi oikein saa? Rakkaus ei ikävä kyllä oikeassa elämässä aina riitä.
Kyllä minä ainakin ymmärrän. Jos ei pääse työelämään, koulut on jäänyt niin ehkä ihminen kuitenkaan halua luopua kaikesta elämässä mikä tuo sisältöä ja istua vaan kotona odottamassa kuolemaa. Ja rakkaudella pääsee aika pitkälle. Harmi vaan kun osa ihmisistä ei ajattele näin vaan on sekä fyysisesti että emotionaalisesti huonot voimavarat ja olosuhteet kasvattaa lasta.
No minä en ymmärrä. En vaikka asiaa pyörittelisi miten päin. Lapsen hankkiminen sellaisiin olosuhteisiin on aivan pohjattoman itsekästä ja vastuutonta. Varmasti (pääasiassa) jokainen vanhempi rakastaa lastaan, mutta harvemmin näiden Ap:n aloituksessa kuvaamien perheiden kasvattien elämänpolut ovat kovin menestyksekkäitä rakkaudesta riippumatta. On huonoa koulumenestystä, koulupudokkuuttakin, vääränlaisia kaveriporukoita, väkivaltaa kotona, koulussa ja vapaa-ajalla, päihderiippuvuutta, huostaanottoja, lastenkoteja, teiniraskauksia, varastelua, mielenterveysongelmia jne. On todella naiivia kuvitella, että 2010-luvun suorituskeskeisessä ja meritologisessa yhteiskunnassa pelkkä rakkaus riittäisi turvaamaan lapsen tulevaisuuden.
Olen samaa mieltä siitä että se on typerää, lyhytnäköistä ja yleensä vanhemmat eivät ole kyvykkäitä kasvattamaan ihmisiä jotka pystyvät parempaan. Sanoin kuitenkin vain että ymmärrän miksi ihmiset hankkivat lapsia muihin kuin täydellisiin olosuhteisiin ja valmiiseen kotiin.
Hyväsydämisyys ei yksistään riitä. Pitää olla varaakin tukea. Mä avustan lapsiperheitä, mutta en koskaan suurperheitä, koska en avusta itseäni varakkaampia. Sitten, jos mulla joskus on niin paljon rahaa, että voisin hankkia enemmän kuin kaksi lasta, voin harkita avustavani suurperheitäkin.