Mistä hillityt, huolitellut ja nätit ihmiset saavat sen motivaation pingottamiseen?

Sekö on muka hyvää, onnellista ja mukavaa elämää? Enpä usko. Tuollaiseenko tämä ainut elämä kannattaa muka haaskata? Ei todellakaan. Mistä ihmeestä tää loputon muiden miellyttämisen tarve teillä oikein kumpuaa? Eikö täällä pitänyt ainakin pääsääntöisesti olla aikuisia joiden kuuluisi olla henkisesti vahvoja ja kypsiä ja arvostaa itseään sellaisena kuin on.

Mä ainakin haluan elää enkä pönöttää ja esittää eläväni. On myös älytöntä haaskata aikaa ja energiaa moiseen.

Miksi huolitetu ja hillitty ihminen pingottaisi?

Otsikko ja aloitus olivat ristiriitaisia. Otsikko oli ihan ip-lehtien tyyliä, mutta aloitus oli ihan sympaattinen. Jos todella ihailet, eikä ollut piilotettua piikkiä siinä.

Mä olen homssu, mutta on oikeasti ihana kattoo, kun joku on panostanut ulkonäköönsä, silloinkin kun makumme eivät ole yhteneväisiä. Pingottaminen on taas asia erikseen, on pingottavia laitettuja ja on taas laitettuja, jotka eivät pingota yhtään. Pingottavat eivät luo myönteistä mielikuvaa, oli meikkiä, tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Mä ainakin haluan elää enkä pönöttää ja esittää eläväni. On myös älytöntä haaskata aikaa ja energiaa moiseen.

Todisteletko itsellesi jotain? Oikeasti, ihmeellistä vastakkainasettelua.

Kun menee lujaa kaikilla alueilla ja piiskaa itseään töissä ja salilla, ulkonäön hoitaminen menee siinä sivussa. Se on oikeasti vain sivutuote. Sitten kun menee huonommin eikä käy salilla eikä välttämättä töissäkään, on homssuinen koska siitä ulkonäön hoitamisesta tulee vaiva. Itse en homssuisista oikein ole koskaan perustanut. On yleistä kohteliaisuutta olla siisti.

Vierailija kirjoitti:

Miksi huolitetu ja hillitty ihminen pingottaisi?

Samaa ihmettelen jos ihminen nauttii omasta olemuksestaan laittamisine päivineen?

Olen 12 vuotiaasta asti pitänyt huolta ulkonäöstä,hiuksista ja vaatteista. Ilman mitään pingotusta. Odotusaikana ja kotiäitinä sama juttu ja edelleen eläkkeellä. En käy ruokakaupassakaan ilman meikkiä.

Mielenkiintoinen aloitus. Yhdyn kutoseen.

Olen luonnostani siisti, haluan että kotini on puhdas ja jokseenkin järjestyksessä. En koe pingottamiseksi vaan päinvastoin ahdistun jos joudun olemaan sotkun ja lian keskellä.

Perussiisti pukeutuminen tulee alan myötä. En voi olla IT alalla asiakasvastuullisessä tehtävässä josta työnantaja maksaa luokkaa 5000eur kuukaudessa ja mennä asiakaspalaveriin t-paidassa ja sotkuisessa tukassa. Vaatteet valikoituvat automaattisesti työpaikan mukaan. En koe tätäkään pingottamiseksi vaan nautin laadukkaiden vaatteiden ostamisesta ja käyttämisestä. Etäpäivinä kyllä istun kuluneissa verkkareissani, mutta skypepalavereissa sitä ei kukaan näe :) Kun lähden lounaalle vaihdan housut.

En usko, että kaaoksessa hompsuisena eläessä pääsee jotenkin helpommalla. Arvelen, että kaaoksessa eläjät itse asiassa siivoavat enemmän ja kuluttavat paljon aikaa siirrellen kamoja ja etsien hermo pinnassa tavaroita.

Hompsunen nainen on usein nähnyt vaivaa eli lakannut kynnet, joissa nyt on lakan jämät, ja värjännyt tukan neljä kuukautta sitten ja nyt on kamala juurikasvu. Hän on ostanut rypistyvän vaatteen, jota ei jaksa silittää jne. Huolitellumpi on ehkä vain jättänyt nämä väliin.

Ei minusta vaatteiden ja tukan peseminen ole pingottamista. Ja se, että on itse puhdas ja vaatteet ovat puhtaat tekee siitä huolitellusta tyylistä suurimman osan. Ihan normaalia elämää minun mielestäni.

Ja sitten tosiaan kyse on myös valinnoista. Voi valita hyvän kampaajan, joka leikkaa hiukset niin, että ne asettuvat. Tai voi valita huonon kampaajan, jolloin hiuksia ei saa hyvin, vaikka kuinka pingottaisi. Voi valita itselle istuvat vaatteet, joissa näyttää hyvältä. Tai voi käyttää saman rahan niihin vaatteisiin, jotka olivat kivat jonkun toisen päällä, mutta jotka eivät anna sinusta huoliteltua vaikutelmaa. Iän myötä oppii tietämään mitkä vaatteet omalle kropalle sopivat.

Eli saman rahan ja saman vaivan voi käyttää huoliteltua vaikutelmaa edistävästi tai sitä vastustavasti. Valintakysymys.

Minä ihmettelen, miten joku voi olla käytökseltään niin hillitty ja hallittu. Ei koskaan möläyttele tai pärski, vaan aina hallitsee kevyen rupattelun jalat nätisti ristissä ja sama vieno hymy huulilla. Mistä heitä oikein tulee?

Sen täytyy olla geeneissä.

Mä pingotan ja yritän olla huoliteltu, mutta AINA menee mönkään. Olen ihan kävelevä katastrofi noissa asioissa. Siis vaikka olisi miten hienot vaatteet periastteessa, niin sitten huomaan jälkikäteen, että joku vetskari onkin ollut auki koko päivän tms. Hame jää aika isrin takaa sukkahousuihin. Pusero napitettu väärin napinreikiin. Suupieleen tai hampaanväliin on jäänyt ruokaa. Puseron kainalossa on reikä, jonka on unohtanut ja näkyy muille, kun nostaa kättä, mutta itse ri tietenkään näe sitä. Ja yleisin - luulee näyttävänsä hyvältä kotoa lähtiessä ja työpaikalla tajuaa yhtäkkiä, että pusero onkin läpinäkyvä. Tämä tapahtui mulle juuri. Jne. Kaikilla ei ole tätä kykyä, vaikka kuinka yrittäisi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi huolitetu ja hillitty ihminen pingottaisi?

Eihän se lopputulos sattumalta synny, vaan vaatii kovaa työtä. Tiedän, olin sellaisen työkaveri joskus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi huolitetu ja hillitty ihminen pingottaisi?

Samaa ihmettelen jos ihminen nauttii omasta olemuksestaan laittamisine päivineen?

Mutta jos ei voi edes voita/margariinia leivän päälle laittaa, ettei liho? Kyllä se on kovaa pinnistelyä ja tarkkailua siellä kulissien takana.

Joku saattaa käyttää jopa enemmän rahaa näyttääkseen rennolta. Ei ne niket ja addut ilmaisia ole. Siistejä suoria housuja ja paitapuseroita saa aika halvalla.

Mä oon läski, vaikka urheilen ihan hulluna. Sitten tulee vielä lihakset siihen läskin lisäksi, tuplapaksu. Ruokakin maistuu vähän liian hyvin. Geenit ei ole olleet ihan lottovoitto siis. Mun on paljon vaikeampi näyttää siistiltä ja huolitellulta kuin jonkun hoikan laudan. Verratkaa vaikka Kirsi Alm-Siiraa ja Maija Lehmusvirtaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun menee lujaa kaikilla alueilla ja piiskaa itseään töissä ja salilla, ulkonäön hoitaminen menee siinä sivussa. Se on oikeasti vain sivutuote. Sitten kun menee huonommin eikä käy salilla eikä välttämättä töissäkään, on homssuinen koska siitä ulkonäön hoitamisesta tulee vaiva. Itse en homssuisista oikein ole koskaan perustanut. On yleistä kohteliaisuutta olla siisti.

Mä olen ahkera sekä töissä että kotona ja liikunkin. Mutta en piiskaa ketään eikä onneks mene kovin lujaakaan. Hoidan lapsia ja itseäni ja olen innostunut töistäni. Ulkonäköön panostamisessa vaan olen kovin huono, vaikka arvostankin huoliteltuja ihmisiä. Olen siis homssuinen, mutta ahkera ja siisti.

Ei se varmaan täysin luonnostaan tule, mutta luulen että kun tietty piste on ylitetty niin on helpompi olla siisti kuin homssu.

Itse olen homssu ja allekirjoitan täysin että se on raskas tyyli olla ja elää: sotkuisuus ärsyttää itseä, ja päälle saa paskaa suhtautumista myös muilta ihmisiltä koska ulkomuoto on mitä on.

Toisaalta tyylin täysin vaihtaminenkin olisi hankalaa: voi olla että pystyisin nopeastikin vaihtamaan vaatevaraston ja kampauksen päällisin puolin siistimpään, mutta kun sen tarvitsisi olla _minua_ että pystyisin tuntemaan itseni mukavaksi vermeissäni, joten olisin vain tikun niellyt pönöttäjä vieraissa kamppeissa jollain pikatyylimuutoksella.

Ei uskois kun katsoo minkä näköisenä kuljen, mutta olen todella tarkka vaatteitteni tyylistä ja materiaaleista.

Kun aamulla herään ja katson peiliin niin järkytyn aina.

Huokaisen ja laitan lämpörullat lämpiämään, ja alan vetää maskia naamaan. Kiharat tupeeraan ja kiinnitän soljella niskaan ja lakkakerros päälle. Sitten illalla esiin nostetut vaatteet päälle, kahvikupillinen kurkusta alas, saappaat jalkaan, tekoturkki päälle ja autoon ja töihin.

Inhoan uhoavia ja mölyäviä ihmisiä ja siksi ehkä itse en ole ihan sellainen. Huumorintajua kyllä löytyy ja saatan nauraa kovalla äänellä.

Olen huono syömään, laitan suuhun aina jotain, kun on nälkä ja usein tekee mieli hedelmiä ja salaattia tai rahkaa tai puuroa.

Liikunnasta en niin välitä, kävelyllä on kiva käydä illalla.

Minusta on sanottu, että olen tyylikäs, mutta niin ovat kyllä työpaikalla muutkin. Vapaapäivänä en laittaudu, ellen lähde edes kauppakeskukseen. Muutoin kyllä. Se on rasittavaa, mutta harakannäköisenä en voi minnekään lähteä esiintymään.