En uskalla kohdata ihmisiä.

Kohtaamalla pelot. Kokeile kerran, kokeile toisen. Tämä paljastaa  ovatko pääsi sisäiset demonit aitoja vai kuviteltuja.

En mäkään.

Haasta itsesi.

Vierailija kirjoitti:

Haasta itsesi.

Kuinka? En kestä ihmisten turhanpäiväisiä lätinöitä ja naurunremakoita. Pystyn tsemppaamaan itseni sosiaaliseen moodiin, mutta se on raskasta.

Aivoissa kaikki tuntuu pahemmalta kuin todellisuudessa, kun jutut värittyvät.

Kun mä jouduin kokemaan aika älytöntä kiusaamista, älysin lopulta että ei niillä muiden mielipiteillä oo niin hirveesti merkitystä. Jotkut inhoaa mua, jotkut ei ja se on ihan ok niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haasta itsesi.

Kuinka? En kestä ihmisten turhanpäiväisiä lätinöitä ja naurunremakoita. Pystyn tsemppaamaan itseni sosiaaliseen moodiin, mutta se on raskasta.

Miten sä koet että sun pitää olla ihmisten kanssa erilainen kuin yksin ollessa? Siis millä tavalla erilainen?

Huonoja kokemuksia?

<3

Mä uskallan mutta kohtaaminen menee aina päin v:tä.

Olen paljon päässyt omista epävarmuuksistani eroon, kun olen huomannut että muut ihmiset ovat myös epävarmoja, mutta pystyvät peittämään sen esim. minua paremmin. Liian itsevarmana esiintyvillä taas ei välttämättä ole todellista kosketusta omiin aitoihin tunteisiinsa, joten tällaisen ihmisen elämä ei ole onnellista vaikka sitä esittäisikin.

Mulla on sama ongelma, ap, et ole yksin.

Yritä askel askeleelta olla kuitenkin ihmisten kanssa yhteyksissä. Avaudu ystävällisiksi ja lempeiksi arvioimillesi ihmisille. Jos joku on tuomitseva yms. niin pidä etäisyyttä ja paljasta itsestäsi vain vähän, näin suojelet itseäsi haavoittumisilta.

Tsemppiä ja siunausta, Jeesus rakastaa sua, aina! <3

-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haasta itsesi.

Kuinka? En kestä ihmisten turhanpäiväisiä lätinöitä ja naurunremakoita. Pystyn tsemppaamaan itseni sosiaaliseen moodiin, mutta se on raskasta.

Miten sä koet että sun pitää olla ihmisten kanssa erilainen kuin yksin ollessa? Siis millä tavalla erilainen?

Olisiko se että en ole yhtä puhelias, rempseä ja huumorintajuinen kuin toiset. Olen hyvä kuuntelija ja juttelen kyllä mutta käy työstä keksiä asiaa. Eikä useinkaan naurata toisten jutut. Olen ihmetellyt aina sitä miksi ihmiset naureskelevat pienistä asioista, vaivautunut olo kun itseä ei naurata.

Myös mulla on sama ongelma. Kiva kuulla, ettei ole ainoa, vaikka ei tätä tilannetta todellakaan muille toivo.

Oma ongelmani on se, että pidän kyllä ihmisten kanssa olemisesta ja jopa jollain hullulla tavalla nautin esillä olemisesta, mutta itsetuntoni on huonontunut vuosien varrella huonon parisuhteen vuoksi ja nykyään ajattelen, etten voi olla kiinnostava tai muutakaan ja olenkin alkanut punastella, jos ihmisten huomio kiinnittyy minuun. Tämä sitten johtaa siihen, etten uskalla sanoa mitään tai jutella, ettei huomio kiinnity minuun ja kierre on syntynyt... 

Olin ihastunut yhteen mieheen ja luulin, että välillämme oli jotain, mutta olen varma että hiljaisuuteni ryhmätilanteissa pilasi kaiken :( tämä tapahtui ihan äskettäin ja päätinkin, että nyt saa riittää. Kävin juttelemassa lääkärin kanssa perjantaina ja sain beetasalpaajia, jotka toivottavasti vievät punastumisen pois ja näin ollen aion pakottaa itseni rohkaistumaan. Punastuminen on minulle se asia, jota pelkään, joten ehkä lääkkeiden avulla uskallan avata suuni, kun tiedän (tai toivon) etten punastu :)

Vierailija kirjoitti:

Myös mulla on sama ongelma. Kiva kuulla, ettei ole ainoa, vaikka ei tätä tilannetta todellakaan muille toivo.

Oma ongelmani on se, että pidän kyllä ihmisten kanssa olemisesta ja jopa jollain hullulla tavalla nautin esillä olemisesta, mutta itsetuntoni on huonontunut vuosien varrella huonon parisuhteen vuoksi ja nykyään ajattelen, etten voi olla kiinnostava tai muutakaan ja olenkin alkanut punastella, jos ihmisten huomio kiinnittyy minuun. Tämä sitten johtaa siihen, etten uskalla sanoa mitään tai jutella, ettei huomio kiinnity minuun ja kierre on syntynyt... 

Olin ihastunut yhteen mieheen ja luulin, että välillämme oli jotain, mutta olen varma että hiljaisuuteni ryhmätilanteissa pilasi kaiken :( tämä tapahtui ihan äskettäin ja päätinkin, että nyt saa riittää. Kävin juttelemassa lääkärin kanssa perjantaina ja sain beetasalpaajia, jotka toivottavasti vievät punastumisen pois ja näin ollen aion pakottaa itseni rohkaistumaan. Punastuminen on minulle se asia, jota pelkään, joten ehkä lääkkeiden avulla uskallan avata suuni, kun tiedän (tai toivon) etten punastu :)

Myös punastelen jos huomio kiinnittyy minuun. Lisäksi saatan mennä lukkoon enkä muista mitä juuri sanoin jos vastasin. Sydän alkaa hakkaan ja sitä rataa.

Vierailija kirjoitti:

Kun mä jouduin kokemaan aika älytöntä kiusaamista, älysin lopulta että ei niillä muiden mielipiteillä oo niin hirveesti merkitystä. Jotkut inhoaa mua, jotkut ei ja se on ihan ok niin.

Millaista kiusaamista koit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös mulla on sama ongelma. Kiva kuulla, ettei ole ainoa, vaikka ei tätä tilannetta todellakaan muille toivo.

Oma ongelmani on se, että pidän kyllä ihmisten kanssa olemisesta ja jopa jollain hullulla tavalla nautin esillä olemisesta, mutta itsetuntoni on huonontunut vuosien varrella huonon parisuhteen vuoksi ja nykyään ajattelen, etten voi olla kiinnostava tai muutakaan ja olenkin alkanut punastella, jos ihmisten huomio kiinnittyy minuun. Tämä sitten johtaa siihen, etten uskalla sanoa mitään tai jutella, ettei huomio kiinnity minuun ja kierre on syntynyt... 

Olin ihastunut yhteen mieheen ja luulin, että välillämme oli jotain, mutta olen varma että hiljaisuuteni ryhmätilanteissa pilasi kaiken :( tämä tapahtui ihan äskettäin ja päätinkin, että nyt saa riittää. Kävin juttelemassa lääkärin kanssa perjantaina ja sain beetasalpaajia, jotka toivottavasti vievät punastumisen pois ja näin ollen aion pakottaa itseni rohkaistumaan. Punastuminen on minulle se asia, jota pelkään, joten ehkä lääkkeiden avulla uskallan avata suuni, kun tiedän (tai toivon) etten punastu :)

Myös punastelen jos huomio kiinnittyy minuun. Lisäksi saatan mennä lukkoon enkä muista mitä juuri sanoin jos vastasin. Sydän alkaa hakkaan ja sitä rataa.

Kuulostaa tutulta! Ajattelinkin, että nämä lääkkeet vievät ulkoiset jännitystekijät, jolloin muut eivät huomaa jännitystäni ja näin rohkaistun itsekin puhumaan ja sitten lopulta en enää tarvitse lääkkeitä, kun olen totuttanut itseäni tarpeeksi. 

Oikeastihan ihmiset miettivät vain omaa napaansa.

Mä tiedän, ettei ujona, huonojen kokemusten lyttäämänä, arkana ja/tai introverttina ole helppo kodata tässä paineen alaisessa maailmassa muita. Edelleen vaille 3kymppisenä kamppailen samojen jännitysten kanssa. Helpottavana olen kuitenkin kokenut, että en ole yksin asian kanssa. Kun oppii tunnistamaan hieman ihmisiä, kenelle uskaltaa olla avoimesti oma itsensä reippaasti vaikka ujo, punasteleva, vähemmän puhuva tai mitä tahansa.. kömpelö. Siis voi olla itsensä kanssa sinut näin sosiaaliset tilanteet menevät hieman helpommin. Aina löytyy ihmisiä, jotka viimeiseen saakkaa yrittää kaivaa sun heikot kohdat esille, jos huomaavat, että esität kovempaa kuin olet (mikä toisinaan on hyvää itsesuojelua), mutta näyttämällä inhimillisyytesi saat todennäköisesti hyväksyntää ja opit olemaan rennompi sosiaalisissa tilanteissa ja näin ollen opit olemaan myös luontevampi ehkä huumoria heittelevä tyyppi :) ikä oppia kaikki ja kannatta pysyä positiivisena, siitä että on olemassa hyvää tahtovia ihmisiä, jotka tukevat tukevat heikompaa.