Muita narsistin kanssa eläviä?

Ei tuo ole narsismia, vaan ihan tervettä järkeä.

Ihan hyvin voit siivota, sulaa hulluutta palkata kotiin siivoja, ellet kylve rahassa.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo ole narsismia, vaan ihan tervettä järkeä.

Ihan hyvin voit siivota, sulaa hulluutta palkata kotiin siivoja, ellet kylve rahassa.

Hienosti tajusit aloituksen pointin!

Tuo oli esimerkki siitä, miten narsistia motivoidaan puhumaan jopa omista lapsista, omasta puolisosta, siivous oli vain esimerkki...

Olin suhteessa narskun kanssa ja suhde oli jatkuvaa tahimista ja kinastelua. Se on kuluttavaa elämää eikä sovi ns herkille. 

Kuka miehesi diagnisoi pitkin hampain?

Vierailija kirjoitti:

Olin suhteessa narskun kanssa ja suhde oli jatkuvaa tahimista ja kinastelua. Se on kuluttavaa elämää eikä sovi ns herkille. 

Tahimista?

Vierailija kirjoitti:

Kuka miehesi diagnisoi pitkin hampain?

Diagnisoi? 

Vierailija kirjoitti:

Miehelläni on diagnosoitu narsistinen persoonallisuushäiriö. Diagnoosi tehtiin pari vuotta sitten pitkin hampain pariterapian jälkeen.

Olen miehen kanssa lasten vuoksi, mutta eroamme varmaan kun lapset ovat vähän vanhempia. Juuri nyt elämä on siedettävää, mutta tietystikään ei sellaiseen haluaisi tyytyä loppuelämän ajaksi.

Diagnoosin jälkeen opin käsittelemään häntä eri tavalla. Jos haluan puhua aiheesta, opin, että häneen tulee aina vedota hänen intressiensä kautta. Esimerkiksi jos en halua siivota vaan palkata jouluksi siivoojan, sanon että "en millään tahtoisi siivota, koska pelkään että näyttäisin sitten aivan rasittuneelta Ramin pikkujouluissa enkä ehtisi kampaajalle, eihän se olisi sinullekaan mukavaa?".

Onko muita narsistin kanssa eläviä ja miten te käsittelette puolisoitanne?

Aika järkevää, että olet oppinut puhumaan hänen kanssaan tavoilla, joilla saat jotain aikaankin. En silti usko, että elät narsistin kanssa, siinä ei nimittäin sulla ois enää identiteetti tai persoona kasassa tai terve.

Kuulostaa erittäin huolestuttavalta että elää narsistin kanssa. En halua pelotella mutta tiesithän että persoonallisuushäiriöt voivat "siirtyä" myös ympäristön vaikutuksesta? Varhaislapsuus ja varsinkin kolme ensimmäistä vuotta siinä määrittelee todellakin koko ihmisen loppuelämän. Koska persoonallisuushäiriö vaikuttaa ratkaisevasti vuorovaikutukseen voi sillä aiheuttaa lapselle persoonallisuushäiriön josta se myös muodostuu.

Muutenkaan tilanne ei ole lapsille terve koska elämä narsistin kanssa ei ole lainkaan normaalia. Suosittelen ehdottomasti että et odota lasten varttumista koska se ei missään nimessä ole heidän etunsa mukaista vaan päinvastoin. Ehdottomasti tätä asiaa tutki itse niin ymmärrät minkälaisesta mekanismista on kyse.

Jos tästä huolimatta tuntuu että et voi erota narsistista niin kannattaa miettiä missä määrin hän on jo vaikuttanut ajatteluusi tai itsenäisyyteen.

Missä määrin narsisti vaikuttaa lähipiirinsä voisi ajatella olevan yhtä voimakasta kuin esimerkiksi psykopaatin toimesta.

Vierailija kirjoitti:

Miehelläni on diagnosoitu narsistinen persoonallisuushäiriö. Diagnoosi tehtiin pari vuotta sitten pitkin hampain pariterapian jälkeen.

Olen miehen kanssa lasten vuoksi, mutta eroamme varmaan kun lapset ovat vähän vanhempia. Juuri nyt elämä on siedettävää, mutta tietystikään ei sellaiseen haluaisi tyytyä loppuelämän ajaksi.

Diagnoosin jälkeen opin käsittelemään häntä eri tavalla. Jos haluan puhua aiheesta, opin, että häneen tulee aina vedota hänen intressiensä kautta. Esimerkiksi jos en halua siivota vaan palkata jouluksi siivoojan, sanon että "en millään tahtoisi siivota, koska pelkään että näyttäisin sitten aivan rasittuneelta Ramin pikkujouluissa enkä ehtisi kampaajalle, eihän se olisi sinullekaan mukavaa?".

Onko muita narsistin kanssa eläviä ja miten te käsittelette puolisoitanne?

Mä en nyt oikein ymmärrä, miksi ihmeessä joku EI VETOAISI toisen tarpeisiin halutessaan jotain? Ketä ne sun tarpeesi ap tai muutkaan aidosti ja oikeasti kiinnostaa? Ei ketään. Kannattaa aina kierrättää omat toiveet ja elämä niin, että niistä on nimenomaan hyötyä muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelläni on diagnosoitu narsistinen persoonallisuushäiriö. Diagnoosi tehtiin pari vuotta sitten pitkin hampain pariterapian jälkeen.

Olen miehen kanssa lasten vuoksi, mutta eroamme varmaan kun lapset ovat vähän vanhempia. Juuri nyt elämä on siedettävää, mutta tietystikään ei sellaiseen haluaisi tyytyä loppuelämän ajaksi.

Diagnoosin jälkeen opin käsittelemään häntä eri tavalla. Jos haluan puhua aiheesta, opin, että häneen tulee aina vedota hänen intressiensä kautta. Esimerkiksi jos en halua siivota vaan palkata jouluksi siivoojan, sanon että "en millään tahtoisi siivota, koska pelkään että näyttäisin sitten aivan rasittuneelta Ramin pikkujouluissa enkä ehtisi kampaajalle, eihän se olisi sinullekaan mukavaa?".

Onko muita narsistin kanssa eläviä ja miten te käsittelette puolisoitanne?

Mä en nyt oikein ymmärrä, miksi ihmeessä joku EI VETOAISI toisen tarpeisiin halutessaan jotain? Ketä ne sun tarpeesi ap tai muutkaan aidosti ja oikeasti kiinnostaa? Ei ketään. Kannattaa aina kierrättää omat toiveet ja elämä niin, että niistä on nimenomaan hyötyä muille.

Tässäpä myyntityön perusteet lyhyseti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelläni on diagnosoitu narsistinen persoonallisuushäiriö. Diagnoosi tehtiin pari vuotta sitten pitkin hampain pariterapian jälkeen.

Olen miehen kanssa lasten vuoksi, mutta eroamme varmaan kun lapset ovat vähän vanhempia. Juuri nyt elämä on siedettävää, mutta tietystikään ei sellaiseen haluaisi tyytyä loppuelämän ajaksi.

Diagnoosin jälkeen opin käsittelemään häntä eri tavalla. Jos haluan puhua aiheesta, opin, että häneen tulee aina vedota hänen intressiensä kautta. Esimerkiksi jos en halua siivota vaan palkata jouluksi siivoojan, sanon että "en millään tahtoisi siivota, koska pelkään että näyttäisin sitten aivan rasittuneelta Ramin pikkujouluissa enkä ehtisi kampaajalle, eihän se olisi sinullekaan mukavaa?".

Onko muita narsistin kanssa eläviä ja miten te käsittelette puolisoitanne?

Aika järkevää, että olet oppinut puhumaan hänen kanssaan tavoilla, joilla saat jotain aikaankin. En silti usko, että elät narsistin kanssa, siinä ei nimittäin sulla ois enää identiteetti tai persoona kasassa tai terve.

Usko mitä haluat, sinulla on siihen täysi oikeus. Tämänkin opin terapiassa siitä, miten narsistin kanssa tulee elää. ;) Enkä nyt viittaa siihen, että sinäkin olisit narsisti. Narsistihan ei olisi kiinnostunut keskustelemaan tällaisesta aiheesta, sillä siinä ei puhuta hänestä. 

Mies on toki narsisti, mutta ei pidä sekoittaa sitä sosiopaattiin. Miehen suurin vamma on empatiakyvyn puute ja itsekeskeisyys. Ne ovat piirteitä, jotka vahva ihminen pystyy käsittelemään puolisossa, mutta väsyttäväähän se on. Jonkun herkemmän persoonan mies olisi voinut tuhota itsekeskeisyydellään ja tavallaan aivopestä ihmiset kiinnostumaan vaikka hänen kiinnostuksenkohteistaan. Oma pelastus on tainnut olla vahva jalansija omassa ammattimaailmassa. 

ap

Nyt mä tiedänkin, miksen tullut toimeen oman mieheni kanssa. Koska koitin aina vedota hänen tarpeisiinsa koska olin oppinut ettei ketään kiinnosta muuten mun saavan mitään mitä haluan, mutta mun paska mies on pula-ajan lapsi ja sanoo, ettei hän koskaan koe ansaitsevansa mitään. Nonni! Ilmankos sille ei ikinä merkannut asiat, joita mä hänen vuokseen oisin tehnyt, kuten tuossakin ollut hehkeänä mieheni takia, toki siksikin, etten haluaisi siivota, niin EI SITÄ VITTU KIINNOSTANUT.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelläni on diagnosoitu narsistinen persoonallisuushäiriö. Diagnoosi tehtiin pari vuotta sitten pitkin hampain pariterapian jälkeen.

Olen miehen kanssa lasten vuoksi, mutta eroamme varmaan kun lapset ovat vähän vanhempia. Juuri nyt elämä on siedettävää, mutta tietystikään ei sellaiseen haluaisi tyytyä loppuelämän ajaksi.

Diagnoosin jälkeen opin käsittelemään häntä eri tavalla. Jos haluan puhua aiheesta, opin, että häneen tulee aina vedota hänen intressiensä kautta. Esimerkiksi jos en halua siivota vaan palkata jouluksi siivoojan, sanon että "en millään tahtoisi siivota, koska pelkään että näyttäisin sitten aivan rasittuneelta Ramin pikkujouluissa enkä ehtisi kampaajalle, eihän se olisi sinullekaan mukavaa?".

Onko muita narsistin kanssa eläviä ja miten te käsittelette puolisoitanne?

Aika järkevää, että olet oppinut puhumaan hänen kanssaan tavoilla, joilla saat jotain aikaankin. En silti usko, että elät narsistin kanssa, siinä ei nimittäin sulla ois enää identiteetti tai persoona kasassa tai terve.

Usko mitä haluat, sinulla on siihen täysi oikeus. Tämänkin opin terapiassa siitä, miten narsistin kanssa tulee elää. ;) Enkä nyt viittaa siihen, että sinäkin olisit narsisti. Narsistihan ei olisi kiinnostunut keskustelemaan tällaisesta aiheesta, sillä siinä ei puhuta hänestä. 

Mies on toki narsisti, mutta ei pidä sekoittaa sitä sosiopaattiin. Miehen suurin vamma on empatiakyvyn puute ja itsekeskeisyys. Ne ovat piirteitä, jotka vahva ihminen pystyy käsittelemään puolisossa, mutta väsyttäväähän se on. Jonkun herkemmän persoonan mies olisi voinut tuhota itsekeskeisyydellään ja tavallaan aivopestä ihmiset kiinnostumaan vaikka hänen kiinnostuksenkohteistaan. Oma pelastus on tainnut olla vahva jalansija omassa ammattimaailmassa. 

ap

Miksi haluat olla tuollaisen heikon paskan, kuin narsistin kanssa? Eikö rahkeet riitä kunnon mieheen?

Mitä ihmettä odotat hyvä nainen? Sitäkö että lapsesi kärsivät tästä koko loppuelämänsä? Nyt viimeistään olisi aika todella lukea siitä mitä narsismi on ja minkälainen vaikutus sillä on pieniin lapsiin. Puhun ammattini puolesta.

Olen paljon lukenut narsismista, koska eksälläni oli paljon piirteitä, ei hän siagnoosia olisi saanut, mutta jotain häikkää hänessä on. Hänen kanssaan pärjäsi olemalla hyvin asiallinen ja järkevä. Kun ei reagoinut mihinkään tunteella tai lapselliesesti, vaan hyvin analyyttisesti.

Minua rasittaa, kun hänen kanssaan minun piti aina olla se aikuinen. Tapahtui mitä tahansa, minun piti olla rationaalinen ja puhua asiallisesti. Hän sai suuttua, minä en. Hän sai solvata, mutta jos minä en jaksanut olla asiallinen, niin kuulin olevani psyko.

Lopputuloksena oma elämänimkaventui, kun jouduin kontrolloimaan itseäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelläni on diagnosoitu narsistinen persoonallisuushäiriö. Diagnoosi tehtiin pari vuotta sitten pitkin hampain pariterapian jälkeen.

Olen miehen kanssa lasten vuoksi, mutta eroamme varmaan kun lapset ovat vähän vanhempia. Juuri nyt elämä on siedettävää, mutta tietystikään ei sellaiseen haluaisi tyytyä loppuelämän ajaksi.

Diagnoosin jälkeen opin käsittelemään häntä eri tavalla. Jos haluan puhua aiheesta, opin, että häneen tulee aina vedota hänen intressiensä kautta. Esimerkiksi jos en halua siivota vaan palkata jouluksi siivoojan, sanon että "en millään tahtoisi siivota, koska pelkään että näyttäisin sitten aivan rasittuneelta Ramin pikkujouluissa enkä ehtisi kampaajalle, eihän se olisi sinullekaan mukavaa?".

Onko muita narsistin kanssa eläviä ja miten te käsittelette puolisoitanne?

Aika järkevää, että olet oppinut puhumaan hänen kanssaan tavoilla, joilla saat jotain aikaankin. En silti usko, että elät narsistin kanssa, siinä ei nimittäin sulla ois enää identiteetti tai persoona kasassa tai terve.

Usko mitä haluat, sinulla on siihen täysi oikeus. Tämänkin opin terapiassa siitä, miten narsistin kanssa tulee elää. ;) Enkä nyt viittaa siihen, että sinäkin olisit narsisti. Narsistihan ei olisi kiinnostunut keskustelemaan tällaisesta aiheesta, sillä siinä ei puhuta hänestä. 

Mies on toki narsisti, mutta ei pidä sekoittaa sitä sosiopaattiin. Miehen suurin vamma on empatiakyvyn puute ja itsekeskeisyys. Ne ovat piirteitä, jotka vahva ihminen pystyy käsittelemään puolisossa, mutta väsyttäväähän se on. Jonkun herkemmän persoonan mies olisi voinut tuhota itsekeskeisyydellään ja tavallaan aivopestä ihmiset kiinnostumaan vaikka hänen kiinnostuksenkohteistaan. Oma pelastus on tainnut olla vahva jalansija omassa ammattimaailmassa. 

ap

Eikö miehestäsi löydy ollenkaan kiinnostusta tai empatiaa teille muille? En oikein usko. En usko tuohon diagnoosiin, se on tehty huonosti. Käsitykseni mukaan narsismista automaattisesti seuraa sen luonteen johdosta muiden satuttamista. Millä muka estät sen lapsillenne?

Ap:lla ei hälytyskellot soi, kun lapset elävät empatiakyvyttömän ihmisen vallan alla? Epäilen, että ap on diagnisoinnut miehensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelläni on diagnosoitu narsistinen persoonallisuushäiriö. Diagnoosi tehtiin pari vuotta sitten pitkin hampain pariterapian jälkeen.

Olen miehen kanssa lasten vuoksi, mutta eroamme varmaan kun lapset ovat vähän vanhempia. Juuri nyt elämä on siedettävää, mutta tietystikään ei sellaiseen haluaisi tyytyä loppuelämän ajaksi.

Diagnoosin jälkeen opin käsittelemään häntä eri tavalla. Jos haluan puhua aiheesta, opin, että häneen tulee aina vedota hänen intressiensä kautta. Esimerkiksi jos en halua siivota vaan palkata jouluksi siivoojan, sanon että "en millään tahtoisi siivota, koska pelkään että näyttäisin sitten aivan rasittuneelta Ramin pikkujouluissa enkä ehtisi kampaajalle, eihän se olisi sinullekaan mukavaa?".

Onko muita narsistin kanssa eläviä ja miten te käsittelette puolisoitanne?

Aika järkevää, että olet oppinut puhumaan hänen kanssaan tavoilla, joilla saat jotain aikaankin. En silti usko, että elät narsistin kanssa, siinä ei nimittäin sulla ois enää identiteetti tai persoona kasassa tai terve.

Usko mitä haluat, sinulla on siihen täysi oikeus. Tämänkin opin terapiassa siitä, miten narsistin kanssa tulee elää. ;) Enkä nyt viittaa siihen, että sinäkin olisit narsisti. Narsistihan ei olisi kiinnostunut keskustelemaan tällaisesta aiheesta, sillä siinä ei puhuta hänestä. 

Mies on toki narsisti, mutta ei pidä sekoittaa sitä sosiopaattiin. Miehen suurin vamma on empatiakyvyn puute ja itsekeskeisyys. Ne ovat piirteitä, jotka vahva ihminen pystyy käsittelemään puolisossa, mutta väsyttäväähän se on. Jonkun herkemmän persoonan mies olisi voinut tuhota itsekeskeisyydellään ja tavallaan aivopestä ihmiset kiinnostumaan vaikka hänen kiinnostuksenkohteistaan. Oma pelastus on tainnut olla vahva jalansija omassa ammattimaailmassa. 

ap

Eikö miehestäsi löydy ollenkaan kiinnostusta tai empatiaa teille muille? En oikein usko. En usko tuohon diagnoosiin, se on tehty huonosti. Käsitykseni mukaan narsismista automaattisesti seuraa sen luonteen johdosta muiden satuttamista. Millä muka estät sen lapsillenne?

Ei narsisti satuta toisia niin kauaa kuin muut antavat hänelle sitä, mitä,hän tarvitsee. Narsisti satuttaa, kun toinen ei enää varauksettomasti ihaile, tai narsisti kohtaa häpeän tunteen, mihin hän ei pysty, vaan satuttaa sen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelläni on diagnosoitu narsistinen persoonallisuushäiriö. Diagnoosi tehtiin pari vuotta sitten pitkin hampain pariterapian jälkeen.

Olen miehen kanssa lasten vuoksi, mutta eroamme varmaan kun lapset ovat vähän vanhempia. Juuri nyt elämä on siedettävää, mutta tietystikään ei sellaiseen haluaisi tyytyä loppuelämän ajaksi.

Diagnoosin jälkeen opin käsittelemään häntä eri tavalla. Jos haluan puhua aiheesta, opin, että häneen tulee aina vedota hänen intressiensä kautta. Esimerkiksi jos en halua siivota vaan palkata jouluksi siivoojan, sanon että "en millään tahtoisi siivota, koska pelkään että näyttäisin sitten aivan rasittuneelta Ramin pikkujouluissa enkä ehtisi kampaajalle, eihän se olisi sinullekaan mukavaa?".

Onko muita narsistin kanssa eläviä ja miten te käsittelette puolisoitanne?

Aika järkevää, että olet oppinut puhumaan hänen kanssaan tavoilla, joilla saat jotain aikaankin. En silti usko, että elät narsistin kanssa, siinä ei nimittäin sulla ois enää identiteetti tai persoona kasassa tai terve.

Usko mitä haluat, sinulla on siihen täysi oikeus. Tämänkin opin terapiassa siitä, miten narsistin kanssa tulee elää. ;) Enkä nyt viittaa siihen, että sinäkin olisit narsisti. Narsistihan ei olisi kiinnostunut keskustelemaan tällaisesta aiheesta, sillä siinä ei puhuta hänestä. 

Mies on toki narsisti, mutta ei pidä sekoittaa sitä sosiopaattiin. Miehen suurin vamma on empatiakyvyn puute ja itsekeskeisyys. Ne ovat piirteitä, jotka vahva ihminen pystyy käsittelemään puolisossa, mutta väsyttäväähän se on. Jonkun herkemmän persoonan mies olisi voinut tuhota itsekeskeisyydellään ja tavallaan aivopestä ihmiset kiinnostumaan vaikka hänen kiinnostuksenkohteistaan. Oma pelastus on tainnut olla vahva jalansija omassa ammattimaailmassa. 

ap

Eikö miehestäsi löydy ollenkaan kiinnostusta tai empatiaa teille muille? En oikein usko. En usko tuohon diagnoosiin, se on tehty huonosti. Käsitykseni mukaan narsismista automaattisesti seuraa sen luonteen johdosta muiden satuttamista. Millä muka estät sen lapsillenne?

Ei narsisti satuta toisia niin kauaa kuin muut antavat hänelle sitä, mitä,hän tarvitsee. Narsisti satuttaa, kun toinen ei enää varauksettomasti ihaile, tai narsisti kohtaa häpeän tunteen, mihin hän ei pysty, vaan satuttaa sen vuoksi.

Niin, mutta tämä on juuri se mekanismi, joka automaattisesti satuttaa muita. Ei kenenkään, varsinkaan kasvavan lapsen, muttei muidenkaan kuulu elää tuossa roolissa. Se on sairas. Niitä muita kohtaan. Jotka oppivat, ettei heillä ole arvoa. Koska sitä ei saa, ellei tuo toteudu, mitä sanoit.